Löysin hyvän tuomen tänään. Pituus rungolla 149cm ja tyvestä 7cm. Halkaisen sirkkelillä jos vaikka saisi kaksi aihiota kuivumaan, toisen selffariksi. Kohtuu suora runko joten saattaisi jopa kaksi saada. Tai molemmat selffariksi, saa nähdä kun saa halkaistua, kuorittua ja veistettyä muotoon.
1 tykkäys
Kaksi staavia pääsee vaakan kautta kuivumaan. Pvm ja lähtöpaino vatsaan ja se on sitten onnellista odotusta. Todennäköisesti lyhennän ainakin toisen preerialailliseksi jos en molempia.
Leveys 45mm ja 42mm, paksuus 27mm ja 25mm. Pituus vielä 149 cm.
On se vaan hieno tunne kun kirveellä veistät ja se staavi värähtelee niin lupaavasti joka lyönnillä. Jousen valmistuksen hienoa hetkiä.
5 tykkäystä
Noin sata laakia jännetuomella tänään 24" vedolla taas. Ei irtoa liimaukset eikä tullut vieläkään puristusmurtumia vatsaan. Nokista nokkiin 46" ja vähän päälle joten veto on aikalailla pitkä. Toiseen lapaan on tullut settiä kolmisen senttiä toiseen alle kaksi senttiä.
Jänteiden riipiminen on sen verran työlästä hommaa ettei sitä ihan huvin vuoksi tee. Isotuomipihlajaan alkaa olla jänteet valmiina ja varmaankin pitää vielä yhteen tuomeenkin riipiä. Jännetuomi ei anna rauhaa ennenkuin se on tehty uudestaan.
3 tykkäystä
Sehän on sitten mennyt oikein hyvin. Jos paunoja on jousessa ~40, saattaa tuomi hyvinkin kestää. Myöskin läpitaipuvuus vaikuttaa. Voithan tehdä jäykempiä myös ja katsoa miten vielä pärjää.
Paljon on jousella leveyttä?
Leveys heti feidien jälkeen 35mm. Setti lavoissa 2,3cm ja 1,5cm vajaa tunti ammunnan jälkeen. Noin 50-55# olisi tavoitteena ja lavoissa leveyttä 40mm vähintään seuraavassa. Kuutioin asian niin että pidän lavat ohuena ja suht leveänä niin vältän sudenkuopat. Ja tietenkin annan kuivua kunnolla ennenkuin teen mitään. Pituus vielä mietinnässä mutta tekisi mieli tehdä sellainen mistä saisi 26" vedon.
Sorkkaliiman testasin eilen ja vaikuttaa toimivan. Kuivana pikimustaa mutta liimattuna ei niinkään. Parin viikon päästä voisi jo varovasti taivutella. Hieman.jännittää etukäteen että miten liimaus pysyy kiinni tämän kaunokaisen selässä. Säästin slaissin pihlajan sirkkelöinnistä. Pituus komeat 20" nokista nokkiin, tavoitteena 9" vedolla komeita kaaria olohuone olosuhteissa vaimon harmiksi.
Oli oikein hyödyllinen harjoitus. Tällä kertaa kampasin kosteat jänteet ennen liimausta joten jälki on huomattavasti parempi kuin eka kerralla vaikkakin muutama huono kohta jäikin. Samoin pinnenarua virittäessä kävi selväksi kuinka lavat taipuu joten siinä vaiheessa pääsee vielä trimmaamaan niitä lähemmäs toisiaan. Toinen lapa oli tietenkin reilusti jäykempi.
On kahta koulukuntaa: ne jotka kampaavat jänteet ja ne jotka eivät. Olen tehnyt kummallakin tavalla. Kampaamalla olen saanut huippua jälkeä. Kampaamattomana aika hyvää.
Lapojen kevyt polvitilleri ennen jänteitä auttaa/helpottaa suunnattomasti jännejousen tilleröintiä ja vielä enemmän kokemuksieni mukaan että lavat ovat identtiset lev/paks. 10/osa millimetrin tarkkuudella. Säästää miestä tilleröintivaheessa.
Tuossa kun katsoo eilisen työn jälkeä niin tulee nopeasti tunne siitä että on vielä pitkä matka siistiin hyvään jälkeen. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja toisilla kestää vähän pidempään oppia tietyt asiat.
Piti kasvattaa vähän pidemmät peukalonkynnet että riipiminen sujuu paremmin. Tuskaisempaa hommaa mutta pikkuhiljaa etenee. 90g on nyt valmiina, lisää pitää vielä riipiä niin saa tuomen ja isotuomipihlajan liimattua.
Pikkuhiljaa hyvää tulee.
Tästä oli juttua jossakin TBBssä, olikohan kolmas? Kuitenkin ideana oli, että jänteiden avulla ei saada samanlaista esijännityksenvarastoimiskykyä kuin puuselystyksen perry-refleksillä, koska kun jänteet kuivuessaan vetävät jousta refleksille, niin ne ovat liimattuna jouseen verrattuna esim. bambuselkään jossa samanlaista kuivumista ei tapahdu. Toivottavasti osasin selittää tarpeeksi sekavasti. Tämä logiikka käsittääkseni olettaa, että jännejousta ei vedetä ennen liimausta yhtä suurelle refleksille kuin vastaavaa perryrefleksiä liimatessa.
Jos kaksi samanlaista jousta selystettäisiin, toinen bambulla ja toinen jänteillä, niin, että kummatkin jouset olisivat liimausten ja jänteiden kuivattua yhtäsuurella refleksillä, niin kaiken muun ollessa yhtäläistä, kumpi jousi olisi hyötysuhteeltaan parempi ja parempi heittoisempi?
Jos jousia vedettäisiin niin pitkälle, että bambuselän vetomurtolujuus tulisi vastaan, niin silloin toki jänteet voittaisivat, mutta olisiko bambuselkäinen silti vajaammallakin iskunpituudella parempiheittoinen kun se ei olisi ottanut niin paljon settiä, omaisi edullisemman perry-refleksin, edullisemman neutraalitason aseman ja olisi kevyempi kuin jänneselkä.
Toisin sanoen saako pidemmillä, setittömimmillä ja kevyemmillä lavoilla anteeksi lyhyemmän iskunpituuden?
Tuo Tuomon pointti on ihan hyvä, että jänne ei tuossa aplikaatiossa vedä vertoja puulle. Se ei kuitenkaan tarkoita että samaa ilmiötä ei pienissä määrin tapahtuisi, ymmärtääkseni.
Sinänsä koko perry reflex alkaa olla sen verran uutta jousenrakentamistouhua, että se ei mua niin kiinnosta samassa määrin kuin jänneselystetyt jouset.
Tuo alku kuulostaa juuri samalta mitä Tuomo aikaisemmin kirjoitti. Siis refleksistä ei ole kyse, vaan siitä että jänne antaa periksi siinä kohdin missä puu ei vielä. Puu-puu tilanteeseen saadaan ladattua enemmän jännitystä kuin jänne-puu, tässä perry reflex tilanteessa.
Tänään ja eilen riivin jänteitä lisää, nyt niitä on valmiina 140g. Ovat kyllä ohuita joten sen puolesta ei tule ongelmia. Tuomiaihioita olen pyöritellyt näpeissä useampaan kertaan ja tänään tulin siihen tulokseen että parempaa tuomea pitää saada tai sitten jätän tuomen liimaamatta kokonaan tällä erää. Näistä saa varmasti nätit kevyet selffarit mutta en kelpuuta niitä jännejousen aihioksi. Pitää käydä taas kävelyllä ja katsella vielä kriittisemmin löytyisikö se täydellinen tuomi josta alkaa tekemään. Nopeasti tuomet kuivui viikossa lähes puoleen lähtöpainosta, sormet oikein syyhyää että pääsee ottamaan revanssia tästä mun tuomihaasteesta.
Jännejousen esivalmistelut nielee niin paljon työtä ja aikaa kaikkine työvaiheineen että ei ole yhtään mielekästä tehdä sitä aihiosta joka ei kaikkinensa miellytä. Kyllä sen aihion pitää hipoa täydellisyyttä. Jänteiden riipiminen on varsinkin tympeää ja hidasta puuhaa, pelkästään siihen että on yleensä kuivia jänteitä käytössä minulla on mennyt aikamoinen määrä aikaa ja vaivaa. Onneksi on kuitenkin ihmisen paras kaveri aina mukana niin ei tarvitse lattiaa siivota.
Höh, nyt vasta löytyi tämä:
https://primitiivijousi.fi/vanha_keskustelu/viewtopic.php?t=4049&start=0&highlight=
Tästäkö Menna tuolla aiemmin puhui vai onko joku vielä speciaalimpi jännejousenvalmistusohje olemassa ?
Tämä juttu valaisi jo huomattavasti lisää.
moi ja katohan, on siinä männävuosien uhoa ilmassa tekijällä, ku itse luin läpi nuo niin ihan hävetti. Kuvatkin näkyy taas, siis vanhan foorumin. Tuota ketjua tarkoitin just, Tallipoika.
On monta tapaa tehdä jännejousi onnistuneesti, tuossa selitin oman kokemukseni. Nyt jo teen muutamia asioita toisin kuin tuossa tekstissä. kehitys kehittyy. toivon.
1 tykkäys
Tuomien kuivuminen oli pysähtynyt joten aloin hieman työstämään niitä. Lyhensin ja alustavasti hain profiilia siinä toivossa että saisin toisesta jännejousen aihion. Tuli pienenä yllätyksenä kuinka paljon tuomi kapenee kuivuessaan. Aiemmin koko asiaa ei tullut huomioitua lainkaan. Toisin sanoen mittojen ja painojen kirjaaminen joka vaiheessa antaa ainakin minulle tärkeää tietoa siitä mitä tämän prosessin aikana tapahtuu.
Asetin tuomelle lavan leveimmän kohdan mitaksi vähintään 40mm jotta voin toteuttaa sen vision mikä minulla on jännetuomesta. Oikean puoleinen on juuri sen 40mm ja lähtee sittenkin liimaukseen ja vasen aihio tallipojan tuomihaasteeseen jossakin vaiheessa. Kuivuessaan nämä veti hieman mutkalle joten haaveena ollut 45mm jäi haaveeksi. 45# ja toimiva jännetuomi olisi aika kova juttu, paunat pudotan alemmas koska luin myös jutun sinisestä jänneluumusta vanhalta foorumilta.
Ensimmäisellä jännetuomella ammuin 50+ laukausta, piti testata myös hylsybluntteja mitä loppukesästä tein. Tuukan jutut antoi mukavasti lisää potkua testeihin marraskuun armottoman huonojen kelien keskellä.
Aloin tutkia jousen vatsaa kirkkaan valon alla ja kyllä sieltä kahvan keskeltä löytyi neljä noin 5mm pitkää puristusmurtumaa, kolme paksummalta puolen ja yksi ohuemmalta. Muualla missä puun paksuus on 16mm tai alle ei ollut mitään. Kahvan kohdalla paksuus jänteineen 17,5mm.
Siis onko tosiaan niin tarkkaa tuomella että se ei anna anteeksi noin millin heittoa yli 16mm vahvuuden ylitse ? Jännettä kahvassa on 1-1,5mm arviolta. Puristusmurtumat eivät mene vatsan poikki vaan ovat reunoilla.
Tuomi on kyllä vähän diiva.
Olikoi noissa pyöreähkö vatsan vai suora?
Itselläni on tullut soikeaan kahvaan murtumia vaikka se oli lähen tulkoon taipumatonta aluetta.
Ei ole ihan tasainen vatsa kahvan kohdalla. Aavistus pyöreyttä siinä. Muualta on aivan tasainen. On tämä kyllä tarkkaa miten tuomi käyttäytyy.
Kuten sanottu, tuomi ei ole mitenkään erityisen tiukkaa. Syreeni ei puristusmurtuilisi, eikä orapihlaja. 
Ei tuomi tiedä sun lapojen paksuuksia milleissä, se vaan on höttöä puuta ja huutaa että elä rasita mua niin paljon! Leveyttä lisää, mutta tiedät varmaan mikä auttaisi vielä enemmän…
No on tuota hyvää puuta kuivana ja kohta puoliin on kuivumassa lisää.
Tuosta tuomesta on vissiin tullut jonkinlainen pakkomielle mulle, ehkä on parempi tehdä niistä kevyitä selffareita sen sijaan että taistelee tuulimyllyjä vastaan.
Jos joku jaksaa niin etsii vanhalta foorumilta käyttäjän tkorte.
Sääli, että kuvat ovat varmaankin kaikki poissa…
Muistaakseni hänellä oli muutama lyhyt tuomi jousi jäntellä. Miehen pääjousi tyyli oli lyhyt (± 120cm) jouset joissa pienet rekurvit kärjissä.