Tavanomaisella leikkurinuolella ammuttu fasaani voi lentää 100 metriä ja juosta sen jälkeen toiset 100 metriä tiheimmän rantapajukon sisään ennen kuolemaansa, mikä on varsinkin vähäisen valon aikaan eettisesti kestämätön ajatus. Sulavan sutjakkaasti läpäisevät nuolet eivät ole parhaita pienriistan pysäyttäjiä, eivätkä varhaiskantaiset jousiammattilaiset sellaisia tähän tarkoitukseen käyttäneetkään.
Haarakärkinen nuoli on noin 1500 vuoden ajan laajalla alueella käytetty linnustuksen erikoisnuoli. Varhaisissa metsästysoppaissakin neuvotaan, miten lintuja pitää ampua haarakärjellä, joka leikkaa siiven tai kaulan poikki, kun taas tavallisella leikkurilla läpiammuttu lintu voi lentää pitkiä matkoja kuollakseen tavoittamattomissa.
Minulla ei ole tiedossa, että kukaan olisi nykyaikana ampunut riistaa haarakärkisellä nuolella. On erittäin mielenkiintoinen kysymys, miten haarakärkinen nuoli toimii metsästyksessä. Siitä kertoo myös se melko tavaton kansainvälinen mielenkiinto, mitä haarakärkikaatoani kohtaan osoitettiin somessa.
Oletin tietenkin fasaanijahtiin lähtiessäni haarakärkisen nuolen olevan tehokas myös torso-osumissa, muuten en olisi sitä käyttänyt. Oletan, että fasaanin siipipankkoon osunut haaranuoli olisi katkonut siipisulkia ja uloimpia siipiluita ja iskenyt alla olevaan kylkeen kuolettavan vamman. Haarakärkeä voi pitää eräänlaisena terävänä kolkkana, tällä tietoa.
Poikasena luin Mäkelän ja Suvannon mainiota arkielämän fysiikkaa valottavaa populaariteosta Onko pisara pyöreä? Sieltä jäi pysyvästi mieleen seuraava sitaatti, jonka kaivoin ihan tätä varten esiin:
“Rihlat saavat luodin pyörimään pituusakselinsa ympäri, jolloin luoti pyrkii säilyttämään gyroskooppivoiman ansiosta suuntansa ja asentonsa lennon aikana. […] Jo Amerikan intiaanit tunsivat hyrräliikkeen lentoa vakavoittavan vaikutuksen. Niinpä he kiinnittäessään halkaistuja sulkia nuolen perään leikkasivat sulan niin, että yhteen nuoleen tuli vain samalta puolen ruotoa leikattuja sulan palasia. Silloin kaikki olivat samaan suuntaan käyristyneitä ja pyörittivät nuolta lennon aikana samaan suuntaan.”
Ruutiukoilta olen oppinut, että rihlauksen käyttöönotto paransi muinoin sotilasaseiden tarkkaa kantamaa 50 metristä 300 metriin, kertaheitolla. Joku linnun ampuminen luotiaseella oli sitä ennen mahdotonta. Onko nyt tosiaan niin, että nuolen pyörimisellä lennossa, jonka niin ikään havainnoin itse kahdeksanvuotiaana teippisulitetuilla nuolilla ja vajailla vedoilla, ei ole mitään tekemistä tarkkuuden kanssa. Elä ja opi.