Jälleen jänne helähti ruokaa pöytään tuoden

Jousimetsästys ja erätaidot Jousimetsästys
1

Pimeään asti jahtimaillani hengailemalla sain tietää, mihin fasaanit nousevat siellä nukkumaan. Äskettäisten kovien pakkasten aikaan yritin päästä narskuvassa hangessa pudottamaan linnun orreltaan, mutta fasaanit lähtivät hirvittävän älämölön saattelemana pakoon lähestyessäni, 20 asteen pakkasesta huolimatta. Fasaanithan voivat mennä ankaralla talvisäällä puolihorrosmaiseen tilaan, mikä helpottaa jousimiehen sopivan lähelle pääsemistä. -20 C ja viiltävä tuuli ei siihen näköjään riittänyt, vaikka aikoinaan aloittelevana jousimetsästäjänä muistan sikäläisten kukkojen hyytyneen jo viidessätoista pakkasasteessa. Ravintotilanne, pakkasjakson pituus ym. vaikuttavat.

No, talven leutoonnuttua ja uuden lumen sadettua tein uuden yrityksen. Valitsin erikoistehtävään erikoisnuoleksi haarakärkisen leikkurin, joka oli rautakaudella ja keskiajalla linnustajan perusvarustusta. Hipsin hiljaisella tuorelumella yöpymäpihlajan äärelle, haarakärki jänteellä. Lintuja oli ilokseni myös kiitettävän matalalla, kanat alhaalla ja kukot latvassa. Ne erottuivat tummanharmaata taivasta vasten mustina silhuetteina oksillaan.

Fasaanit olivat nostelleet päitään varuillaan jo parissakymmenessä metrissä ja suunnittelivat lähestyessäni ilmiselvästi lähtöä, aikaa ei ollut hukattavaksi. Otin tähtäyksen alimpana ja reunimmaisena olevaan kanaan ja laukaisin. Matkaa oli vain viitisen metriä, reilun kahden metrin korkeuteen. Nuoli ampaisi lintua kohti, osumaääntä ei kuulunut. Samassa kaikki puun kanalinnut hyppäsivät siivilleen. Pauhu oli mahtava ja liike täytti näkökentän

Meni hetki, että fasaanisavu hälveni. Astelin sitten pihlajan alle tutkailemaan tuloksia. Hangella pari metriä yöpymäpuun alaoksalta makasi linnun näköinen juttu. Nostin yhä lämpimän fasaanin maasta. Linnun alle hankeen jäi pyöreä verikiekko, verenlasku tuli samaan rahaan. Näytti siltä, kuin haarakärki olisi leikannut fasaanin niskan poikki.

Kun sain kanan paremman valon ääreen, selvisi, että haarakärki ei ollut leikannut niskaa, vaan kylmästi linnun pään kahtia. Osuma oli ollut heti tappava.

Haeskelin nuolta. Oliko se lentänyt fasaanin kallon slaissattuaan kuinka pitkälle? Nuoli löytyi kuitenkin kiltisti fasaanien yöpymäpuun juurelta vesaikosta. Sen oli täytynyt pysähtyä johonkin vesaan tai oksaan heti kanan tapettuaan. Haarakärkien etuihinhan kuuluu, että ne eivät sukella kasvillisuuteen vaan pysähtyvät siihen.

Kiloisen kanan sisällä oli tukevasti rasvaa, siitä tullee mahottoman herkullinen juhla-ateria.

Fasaanikanan tammi2017 osuma.jpg1998×2346 2.86 MB

Fasaanikana tammi2017.jpg2124×3000 3.9 MB

2 tykkäystä
2

Komia kana :slight_smile: Melkein kun giljotiiniin oisi joutunut.

3

Nuoli on kyllä häijyn näköinen. Onko kärki jänteellä vaakassa vai pystyssä? Ja pitääkö sulittaa varren suuntaisesti niin ettei nuoli pyöri vai saako laittaa sulkaa vähän vinoon?

4

No, halkoliitoksella lohkovarteen kiinnitettäessä vaihtoehtoja on vain yksi: ruoto on istutettava poikkisyyhyn kuten nokkikin on tehtävä, jolloin haarukka on pystysuorassa jänteellä. Nuoli kuin nuoli pyörii pituusakselinsa ympäri lennossa, jos on luonnonsulalla sulitettu ja hyvä niin sillä hyrrävoima rulettaa tarkkuuden tavoittelussa. Niin tämäkin tekee, eikä haarukan asentoa osumahetkellä pysty kontrolloimaan muuten kuin koeampumalla tauluun ja ampumalla sitten riistalaukauksena millilleen samalta etäisyydeltä kuin koelaakit. Erittäin realistista, toisin sanoen.

Nyt ammutussa ja useimmissa muissa osumissa ei ole suurtakaan merkitystä sillä, tuleeko minkä suuntainen murskaava viilto, kuten haarukalla tulee.

1 tykkäys
5

Tuukkahan vetelee saalista useammin kuin moni muu hakee sitä marketin lihatiskiltä! Ei voi kuin taas onnitella, hyvästä saaliista ja hienosta tarinasta, näitä lukee ihan omaksi ilokseen, toisenkin kerran.

Muutama kysymys - miksi valitsit haarakärkileikkurin? Mitä etua se toi tavalliseen leikkuriin verrattuna? Nyt tuli nätti pääosuma mutta oletan, ettet tähdännyt kaulaan tai päähän. Entä jos tuollainen haaraleikkuri osuisi siipipankkoon? Meneekö läpi vai kimpoaako pois? Muuten tuollainen kärki aiheuttaa kyllä varmasti fataalia tuhoa kudoksissa.

Yksi täsmennys - hyrrävoimilla ei ole mitään tekemistä nuolen tarkkuuden suhteen, ihan siitä syystä, että vaikuttavat hyrrävoimat ovat aivan liian pienet. Lisäksi, nuoleen kohdistuu laukaisussa myös sivusuuntaisia voimia, jotka aiheuttavat nuolen lentoon epävakautta, jolloin (hyvin pieni) gyroskooppiefekti pikemminkin pyrkii aiheuttamaan lisää epävakautta kuin vakauttaa nuolen lentoa. Tärkein vakautta on sulituksen aiheuttama kitka. Jos sulitus on kierteinen, jolla nuoli saadaan pyörimään enemmän kuin suoralla sulituksella, edesauttaa se osaltaan nuolen vakautumista, joskin merkitys on melko pieni. Nuolen pyöriminen tavallaan keskiarvoistaa sulituksen. Jos sulitus on toispuoleinen ja nuoli ei pyöri, niin toisen puolen kitka on suurempi, joka vaikuttaa nuolen lentoon.

Tämä on oikeastaan aika monimutkainen mutta pieni juttu. Niin pitkään kun nuolessa on jonkinlainen kitkaa aiheuttava sulitus, homma toimii. Sitten kun ammutaan maailman huipulla, niin sulituksen yksityiskohdillakin rupeaa olemaan jo jotain merkitystä.

6

Varmaan Seikkukin rysäyttää piakkoin saalisinfoa tänne…?

Fasaanisavun hälvettyä… Hah. Alkaa olla hyvän saaliskunnon lisäksi kielikuvat huipussaan!!! Hiljaisuudessa tosiaan tuollaisen fasaaniparven lentoonpyrähdys on korvia huumaavaa älämölöä. Paniikki myöskin tarttuu parveen, kun ammut yhtä liki tai osut niin koko laivue säntää ilmaan.

Samalla lailla kun Tuukka saa saalista niin innostaa tämä meikää ja nyt teroittamaan leikkurit ja säntään illalla puiden alle.

Yllättävää että olivat pihlajassa! Valitsevat yleensä tiheän kuusen yösijakseen. Tuukka näitkö Fasaanien saapumisen puulle? Havaintojeni mukaan aina ensi saapuvat kukot, kuin tiedustelijoina, ja kanat tulevat kotvan kuluttua. Kukot ovat varovaisia maassa, mutta mokaavat infoten jousimiehelle koko homman kun antavat merkkihuutojaan noustessaa puuhun.

7

Hienoa tarinaa.
Fasaani-saalista ei täältä ihan helpolla ole tulossa, kun fasaaneita täällä ei ole.
Ulvilassa, jossa lapsuus ja osa nuoruutta tuli eleltyä,oli fasaaneita niin ettei sekaan mahtunut.
Fasaanikukkoja läväytteli aika usein lasin läpi milloin olohuoneeseen ja milloin keittiöön. Mopoikäisenä niitä tuikittiin, varmasti alitehoisilla, kuusi- ja katajajousilla ammutuilla vesanuolilla joissa pellistä leikellyt kärjet.
Kanahaukan jäljiltä orvoiksi jääneitä poikasia oli useamman kerran meillä kasvattinakin ja niitä sitten vapauteltiin takaisin luontoon.
Täälläpäin tarhasi yksi tyyppi kymmenisen vuotta sitten fasaaneita ja vapautti ne sitten toiveikkain mielin luontoon. Suurin osa hävisi samantien jälkiä jättämättä ja jokusia löytyi tarhan lähistöltä haukkojen kettujen ja ilvesten jäljiltä. Tuskin paria viikkoa kului kun koko pataljoona oli mennyt metsän petojen suihin.

1 tykkäys
8

Tavanomaisella leikkurinuolella ammuttu fasaani voi lentää 100 metriä ja juosta sen jälkeen toiset 100 metriä tiheimmän rantapajukon sisään ennen kuolemaansa, mikä on varsinkin vähäisen valon aikaan eettisesti kestämätön ajatus. Sulavan sutjakkaasti läpäisevät nuolet eivät ole parhaita pienriistan pysäyttäjiä, eivätkä varhaiskantaiset jousiammattilaiset sellaisia tähän tarkoitukseen käyttäneetkään.

Haarakärkinen nuoli on noin 1500 vuoden ajan laajalla alueella käytetty linnustuksen erikoisnuoli. Varhaisissa metsästysoppaissakin neuvotaan, miten lintuja pitää ampua haarakärjellä, joka leikkaa siiven tai kaulan poikki, kun taas tavallisella leikkurilla läpiammuttu lintu voi lentää pitkiä matkoja kuollakseen tavoittamattomissa.

Minulla ei ole tiedossa, että kukaan olisi nykyaikana ampunut riistaa haarakärkisellä nuolella. On erittäin mielenkiintoinen kysymys, miten haarakärkinen nuoli toimii metsästyksessä. Siitä kertoo myös se melko tavaton kansainvälinen mielenkiinto, mitä haarakärkikaatoani kohtaan osoitettiin somessa.

Oletin tietenkin fasaanijahtiin lähtiessäni haarakärkisen nuolen olevan tehokas myös torso-osumissa, muuten en olisi sitä käyttänyt. Oletan, että fasaanin siipipankkoon osunut haaranuoli olisi katkonut siipisulkia ja uloimpia siipiluita ja iskenyt alla olevaan kylkeen kuolettavan vamman. Haarakärkeä voi pitää eräänlaisena terävänä kolkkana, tällä tietoa.

Poikasena luin Mäkelän ja Suvannon mainiota arkielämän fysiikkaa valottavaa populaariteosta Onko pisara pyöreä? Sieltä jäi pysyvästi mieleen seuraava sitaatti, jonka kaivoin ihan tätä varten esiin:

“Rihlat saavat luodin pyörimään pituusakselinsa ympäri, jolloin luoti pyrkii säilyttämään gyroskooppivoiman ansiosta suuntansa ja asentonsa lennon aikana. […] Jo Amerikan intiaanit tunsivat hyrräliikkeen lentoa vakavoittavan vaikutuksen. Niinpä he kiinnittäessään halkaistuja sulkia nuolen perään leikkasivat sulan niin, että yhteen nuoleen tuli vain samalta puolen ruotoa leikattuja sulan palasia. Silloin kaikki olivat samaan suuntaan käyristyneitä ja pyörittivät nuolta lennon aikana samaan suuntaan.”

Ruutiukoilta olen oppinut, että rihlauksen käyttöönotto paransi muinoin sotilasaseiden tarkkaa kantamaa 50 metristä 300 metriin, kertaheitolla. Joku linnun ampuminen luotiaseella oli sitä ennen mahdotonta. Onko nyt tosiaan niin, että nuolen pyörimisellä lennossa, jonka niin ikään havainnoin itse kahdeksanvuotiaana teippisulitetuilla nuolilla ja vajailla vedoilla, ei ole mitään tekemistä tarkkuuden kanssa. Elä ja opi.

9

No jopas, kyse olikin peräti historiallisesta tapahtumasta! Ilmeisesti aiot jatkaa haarakärjen käyttöä?

Tuukka - olet aivan oikeassa kaikessa muussa paitsi nuolen gyroskooppiefektin osalta. Nuolen pyöriminen vakauttaa kyllä nuolen lentoa mutta ero on hyvin pieni verrattuna suoraan sulitukseen - olettaen, että sulat ovat mahdollisimman identtiset. Mitä epämääräisempi sulitus, sitä enemmän pyörimisestä on hyötyä. Siihen sinunkin havaintosi perustustuvat. Toisekseen, vakautuksen syynä ei ole gyroefekti, toisin kuin luodilla. Mekaniikka luodin ja nuolen toiminnan välillä on erilainen, vaikka kumpikin liikkuu eteenpäin ja pyörii. Esimerkiksi nopeus ja pyörimisnopeus vaikuttavat paljon, kuten myös nuolen sulitus sinänsä.

Lainaus Wikistä, joka liittyy hieman asiaan:
“Vaikka kiväärikaliiperin aseet parantuivat tarkkuudeltaan huomattavasti rihlauksen käyttöönoton jälkeen, on tapahtunut myös päinvastaista kehitystä. Muun muassa panssarivaunuissa on käytössä sileäputkisia tykkejä, joista ammutaan pyrstövakavoituja ammuksia.”

Sille on myös syynsä, miksi pyrstövakavoitua ammusta ei laiteta pyörimään - se ei enää vakauta ammusta lisää vaan voi jopa olla haitallista tarkkuuden kannalta. Mutta, kuten sanottu, on oikeastaan aivan sama, onko sulitus suora vai kierteinen. Tai ehkä pikemminkin niin, että kierteinen sulitus on varmempi yleissulitus, eipä siitä mitään haittaakaan varsinaisesti ole.

10

Yleisen käsityksen mukaan fasaanit nousevat tosiaan yöksi tiheisiin kuusiin. En minäkään ole koskaan ennen nähnyt yöpymäpuuna pihlajaa, mutta kun näillä mailla ei kasva yhtään tuuheaa kuusta, niin linnut sopeutuvat, näemmä.

Hämärän laskeutuessa kuuluu poikkeuksetta kukkojen lentokotkotusta puihin noustessaan, ja kyllä ne täälläkin ovat puussa ennen kanoja, tosiaan ylimpänä eli kauimpana yöpedoista. Kukot myös juoksevat keulilla pakoon vaaran uhatessa niitä ja mukana hengaavia kanoja. Todellisia ritareita, nämä kuparinutut :slight_smile:

11

Kelpaako kokemukset maatiaiskanoista…? Meille tuli syksyllä uusi kukko taloon. Kun se vielä totutteli talon tapoihin, eikä mennyt yöksi kanalaan, niin se istui illalla lähipihlajassa, korkealla, vaikka vieressä olisi ollut tarjolla tiheitä kuusiakin. Lieneekö sitten kokemattomuutta? Aiemmin vanhat kanat ja kukko ovat ulos jäädessään asettautuneet kanalan viereiseen tiheään kuuseen.

Käytöksestä vielä - kukko on parven johtaja ja sen tehtävä on johdattaa kanat turvaan, siksi se juoksee keulilla. Useamman kerran olen nähnyt, kuinka kukko valppaana on antanut varoituksen ja juossut sopivaksi katsomansa puskan suojiin, kanat perässään. Niinhän sen pitääkin toimia. Silloin kun kukkoa ei ole ollut, niin tehtävän on ottanut yksi vanhimmista ja kokeneimmista kanoista. Kyllä parvella pitää aina pomo olla! Sama pätee luultavasti myös yöpuulla. Karkeasti noin 90 % meidän kanojen hävikistä on johtunut ilmahyökkäyksistä - kerran jopa hätistin kanahaukan kanan päältä pois, oli jo kynimässä sitä. Niinä kertoina kun kanat ovat yönsä olleet ulkona, niin ne ovat olleet niin korkealla puussa, ettei niitä mikään maapeto sieltä olisi saanut. Ilmasta tuleva uhka on todellinen, yölläkin, jolloin on kätevää, että parvesta vastuussa oleva hoitaa velvollisuutensa korkealta, sieltä on paras näkymä, niin ilmaan kuin maahan.

12

Luontoon vapautetut fasaanit elävät tutkimusten mukaan keskimäärin neljä vuorokautta. Tästä on jotain omiakin havaintoja. Muutaman kerran on tapahtunut, että fasaani-isäntä ilmoittaa vapauttaneensa 400 lintua. Kun muutamaa päivää myöhemmin saapuu toiveikkaana paikalle, löytyy valtavasti höyhenkasoja sieltä täältä, mutta ei juurikaan eläviä lintuja.

13

Haarakärjet käytössä 90-luvulla !
Aloittaessani nämä jousihommat vuonna 95 liityin heti jousimetsästysseura Viiniveikkoihin. Koko 90 luvun lopun kävimme ahkerasti fasaanijahdeissa eri puolella Hämettä ja saalista tuli vaihtelevasti joskus jopa runsaasti. Useimmilla meistä oli jo silloin käytössä haarakärkisiä leikkureita joita kutsuimme ugrikärjiksi. Niitä meille teki silloinen seuramme jäsen Paavo Laukkanen. Muistini mukaan hän oli mallin jostain kirjasta kopioinut. Myös itse tein vastaavia kärkiä teroittamalla sopivan kokoisia siipimuttereita ja niitä sitten alumiiniputken päähän kierteillä kiinni. No tän sivun mukaan olimme tietty vääräoppisia kun valtaosa meistä käytti tehdastekoisia rekurvi tai lonkkari jousia. No oli sentään mukana Kokkisen Pete joka perinnejousellaan kolmesta onnistuneesta lentoonammutusta pudotti kaksi, sen yhden muistaakseni pudotti Ringmannin Joona. Muita mukana olleita oli Rehellin Tomppa ja Ringmannin Jukka. Tuukalle isot onnittelut viimeaikojen huippusaavutuksista ja hienosti kerrotuista jahtitarinoista.
Tuukka voisi myös tiedoistaan tarkistaa voisiko tuon haarakärjen nimittää ugrikärjeksi.
Hyvää alkanutta jahtivuotta kaikille primijahtaajille !
marabushmaster

14

Eli Kokkinen pudottanut perinnejousella lennosta kaksi fasaania!!! huippusuoritus. Olen kyllä kuullut että Kokkinen on sorsan ampunut lentoon, niin miksei sitten fasaaneitakin. Nyt himmenee mun rusakko juoksuun perinnejousella. Rusakko on kuitenkin niin pirun iso…
Tuosta Tuukan ampumasta kanasta tulee mieleen yksi oma fasaanilaakini. En osunut päähän, mutta katkaisin kaulan nuolella.

15

Mara,

Olihan se arvattavissa, että haarakärjet ovat lentäneet riistaa kohti jo aiemminkin nykyaikana! Mahdatko muistaa, tekikö Laukkanen kärkiä takomalla, levystä leikkaamalla vai miten? Miten kärjet tehosivat fasaaneihin, erityisesti torso-osumissa?

Siipimutterihan on yhdenlainen karvalakki-haarakärki, ja katkoo luut ja pysäyttää pienriistan varmastikin paremmin kuin leikkuri. Siksi kai Suvikunnaskin on noin 3000 kiloa rusakoita ampunut niillä. Tarvitaan kuitenkin roimasti liike-energiaa, jotta puree, ja itse käytän melko matalaenergisiä kamoja, monesta hyvästä syystä.

Ugrikärki on huono nimi siksi, että haarakärkiä käyttivät lukuisat muutkin kansat suomalais-ugrilaisten ohella. Tarvitaan neutraalimpi nimi, ja haarakärki toimii hyvin.

Kiitos onnitteluista!

16

Terve Tuukka. Kyllä se Paavo Laukkanen teki ne ihan leikkaamalla ja hitsaamalla kun oli oma verstas, hän oli metallialan yrittäjä. Loppusilaus viilaten ja hiomalla teräväksi. Saattoi olla niin että runkona oli normaali inserttiin kierrettävä taulukärki johon terät hitsattiin. Terät oliva n. 2 sentin mittaisia ja normaalin V muotoisia ja sisäpinnat teräviä sekä kärki. Itse tekemäni siipimutteri versiot kyllä ohuiksi ja teräviksi viritin hyvää leikkaavuutta ajatellen. Sitä en muista miten saadut saliit jakaantuvat käytettyjen kärkien mukaan. Itse käytin ehkä useammin normaaleja kaksiteräisiä leikkureita.

17

Kysy Tuukka Haveriselta. Hänellä on ollut haarakärjet viinessään jo usean vuoden. Riistasta ei minullakaan ole kyllä mitään tietoa. Johonkin pusikkoon oli kuitenkin muistaakseni niitä testaillut että miten uppoo.

18

Kokkinen on muistaakseni kertonut minulle, että hän on ampunut kolme fasaania lennosta. Se taitaa olla suurin määrä primijousella, jonka olen kuullut tai nähnyt. Vilppola on ampunut yhden ja Gero ainakin yhden. Taisi Haverinenkin kerran ampua yhden. Itse en ole saanut lennosta yhtään, mutta maasta ja puusta 21.

Tuo haarapäinen nuoli on tosiaan ollut yleinen laajalla alueella, Euroopasta Japaniin saakka. Japanissa sen nimi on “karimata” eli “pääskysen pyrstö”. Luultavasti kaikki suomalais-ugrilaiset ovat käyttäneet sitä linnustukseen, mutta ainakin japanilaiset ja varmaan muutkin ovat käyttäneet sitä myös sotanuolena. Idea on se, että haarapäällä on laajempi osuma-ala. Ja reunaosuman tullessa se haukkaa kiinni, eikä tee vain pientä pintahaavaa, kuten leikkuri tekisi. Muistaakseni haarapäillä on ammuttu myös meritaisteluissa purjeita riekaleiksi. Jotkut karimatat ovat huomattavan leveitä.

Olen tehnyt muutamia haarapäitä, ensimmäisen jo 1980-luvulla, mutta olen käyttänyt niitä vähän, eikä yhtään osumaa ole tullut riistaan. Pihassa olen jonkun kerran flinauttanut kohti räkättiä, mutta ohi.