No niin, viimeinkin, ensimmäinen jännejousi on työn alla! Mennalta hankittu jalava-aihio oli odottanut jo pari vuotta muotoon kuivattuna, samoin revityt jänteet. Ja viimeinkin sain liimattua jänteet! Malli ei noudata mitään esikuvaa, vaan ajattelin kokeilla ihan omien mielikuvien mukaan tekemistä. Kahvasta myötäkäyrä, muuten vastakaareva ja rekurvi. Kahvassa on myös hiukan puuvahvistusta, toivottavasti ei särähdä pahasti silmiin. Vähän kyllä ajattelin, että vaihdan jalavaa tilalle, niin ei erotu niin paljon.
Hirven jalkajänteitä noin 60 grammaa, liimattu sekoituksella, jossa on kaupallista nahkaliimaa ja itse tehtyä sammenrakkoliimaa. Liimasin ensin noin puolet ja 3-4 päivän kuivumisen jälkeen toisen puolen jänteistä. Ekasta kerroksesta tuli aika ruma, kuten myös toisestakin. Ei ole helppoa jänteiden liimaaminen, ei. Vaatii harjoitusta. Lisäksi, kaikki hiukankin kovat kohdat jänteissä näkyivät ja tuntuivat. Mielestäni olin melko hyvin repinyt jänteet säikeiksi mutta paremminkin sen voisi tehdä tämän liimauskokemuksen perusteella.
Muutaman viikon saa nyt kuivua ja asettua talvikuivassa ja -lämpimässä huoneessa, sitten tilleröidään. Esitilleröinti on siis jo tehty. Jäykkyydestä ei mitään hajua, kun en ole tuota jänteelle virittänyt, mutta jos nyt vaikka noin 50 paunaa olisi hyvä lukema. Jousen pituus nyt 150 senttiä ja tavoitevetopituus 28 tuumaa. Saas nähdä, miten käy.
Kiva nähdä välillä tämänkin mallista jännejousta! Profiililtaan oikeastaan täysin päinvastainen kuin mitä itse tulee tehtyä. Kahvasta myötäkäyrää jousta olen kyllä suunnitellut tekeväni jossain vaiheessa, ilman lapojen refleksiä mutta rekurveilla.
Mukavasti on pinnenaru löystynyt jänteiden kuivumisen ja asettumisen aikana. Ajattelin liimata vielä kolmannen kerroksen jänteitä eniten taipuviin kohtiin, niin jospa kestäisi paremmin. Ja jos tästä toimiva peli tulee, niin kahva vaihtuu jalavaan, ei hyppää niin silmille sitten.
Kolmas, vähän lyhyempi kerros liimattu. Mietin, että voisi olla fiksua liimata kerrokset toisin päin. Alimmaksi lyhyt kerros eniten taipuvaan kohtaan, sitten pitempi kerros ja päällimmäiseksi pisimmät jännesäikeet koko jousen pituudelta.
Kaikkien kerrosten liimaaminen kerralla tuntui tämän kokemuksen perusteella huonolta idealta. Selystyksestä on mielestäni vaikea saada tasaista, kuivuminen kestää pitkään ja epätasainen kuivuminen voi aiheuttaa ongelmia.
Nyt saa kuivua viikon, pari - sitten tilleröidään. Jänteiden liimauksesta Mennan kanssa jo keskustelin ja hyviä neuvoja tuli. Ei jäänyt viimeiseksi jännejouseksi tämä, aivan oma taiteenlajinsa jännejousen tekeminen kyllä on!
Työn alla on nyt lisäksi preeriakisaan yksipuinen luumujousi kirjan “Allely, S. & Hamm, J. (2002). Encyclopedia of native American bows, arrows & quivers, Volume 2” antaman esikuvan mukaan. Mutta nyt himottaisi tehdä “autenttinen” jännejousi alkuperäisen esikuvan mukaan. Jännejänteellä tietenkin!
Mielenkiitoista… Aika hurjat kulmat rekurveissa… Kohtuu kapea jousi, toivon että ei vedä pitkittäisuunnassa kieroon. Jalavasta olen saanut yhden oikein huippuhyvän jännejousen. Kolme on ottanut puristusmurtumaa, joku enempi, joku vähempi. Jos enempi niin settiäkin tuli heti kun vatsa oli ihan väsä. Tein itse marjakuusijännjousta 146cm tänä syksynä. Kieroutta oli niin paljon että rekurvit lähti kokonaan ja jousta tulee B-jousi ja taas se 130cm… Piti vielä lämmöllä oikaista kolme kertaa ja joku siitä tullee… Mutta ompahan tiukka peli. Siitä omaa ketjua tullee.
Pikkuisen jo aloittelin tilleröintiä pitkällä jänteellä. Vielä on työtä, ei ihan taivu kuten haluaisin. Onneksi on pelivaraa paljon, tuli nimittäin aika jäykkä jousi. Toinen rekurvi on hieman vääntänyt sivuun, sama mitä oioin ennen jänteiden liimaamista. Ei onneksi pahasti mutta sen verran, että on pakko oikoa. Rekurveista saattaa lähteä vähän pois, jos ei toimi muuten, katsotaan. Mielenkiintoinen haaste tosiaan on tämä jousi!
Jere joskus kyseli että kuinka korkealle/kireälle vedän pinnenarua. Tässä tämänhetkisen jouseni esimerkki, +20cm jousen selästä. Tietysti tipeissä on ylimääräistä mittaa vielä noin 5-7cm, mutta se ylimääräinen mitta tipeissä helpottaa: tipien taivutusta muottiin, pinnelangan kiristämistä kuivumisvaiheessa sekä jos ylipitkät rekurvitipit kieroilevat, sekä lyhentämällä pituutta ja sivuilta raspaamalla saa ne linjaan. Jos pelivaraa ei olisi, olisi peli menetetty. Kuva on surkea, mutta asia ilmenee.
Hyvin Juha huomasi, osa jännesäikeistä oli vähän kovia ja ehkä paksujakin. Naiivina ajattelin, että kyllä ne liimaa imevät mutta eipä siltä näytä. Täytyy toivoa, ettei noista tule ongelmaa. Ensi kerralla täytyy olla jänteiden valmisteluissa huolellisempi.
Tässä mennään tällä hetkellä. Kohtuullisesti taipuu. On muuten hauska tilleröitävä, kun vastakaarevuutta tulee vain koko ajan lisää. Alussa oli 12 senttiä ja kun olen siklannut vatsasta puuta pois, niin nyt on jo 14 senttiä vastakaarevuutta. Ihan eri fiilis tässä kyllä on verrattuna yksipuiseen Ei vain pysy jänteellä, vaan pitkällä jänteelle tilleröitäessä vetoa palautettaessa jänne menee sivuun. Oioin jo hieman ja katsotaan lähipäivinä uudestaan, että missä mennään. Massa on nyt tasan 400 grammaa.
Kiitoksia. Sitten voin olla ainakin vähän tyytyväinen, kun tuota pääsee tilleröimään normaalisti, ilman puristimen apua. Oikaisu meni vähän yli vaikka lämmitin hyvin varovasti. Tämä tuntuu reagoivan lämpöön selvästi herkemmin kuin paljas puujousi, mikä oli kyllä tiedossa mutta ei vielä konkreettisesti, paitsi nyt.
Jos tuota kuvaa katsoo, niin hakisin lisää taipumaa lavan puolivälin jälkeen.
Komppaan tillerisilmääsi. Kun lämmittää jännejousta niin samalla se myös paahtuu ja jänteet kuivuvat entisestään siltä kohtaa. Lämmön on oltava maltillinen noin (reilu) 50C ja niin pitkään että jousi on selänkin puolelta epämielyttävän kuuma. Mutta kyllä jännejousen jännelinja kuumantamalla voi korjailla. Tämähän on tämmöinen deflex Mongolijousi! Voi olla että nahkapalaohjurit voivat auttaa viimemetreillä siyahien kulmakohdissa jännelinjan ohjailua.
Varsin hyvä tilanne jos oikaisu menee helposti jopa yli. Usein kun selffareilla on hirmuinen vänkääminen että saa linjaan.
Kun lämmöstä on puhe, kysyn samalla: onko jännejousen vatsaa mahdollista paahtaa jänneliimauksen jälkeen? Auttaisi varmaan jos selkäpuolta hieman viilentäisi lumessa tms… Oletteko kokeilleet?
Menee valitettavasti varmaan joulunpyhien yli, että ehdin tätä jatkamaan. Mennahan on jännejousia oikonut ja on varmasti totta, että matalalla lämmöllä on hyvä mennä, ainakin toimii. Tätäkin olisi kyllä hyvä testata jollain testikapulalla - mitä tapahtuu eläinliimalle, kun sitä kuivana lämmittää sopivasti tai liikaa.
Vatsan paahtamista olen miettinyt myös. Vaikka yleinen ohje on, että hitaasti ja hartaasti, niin pitäisi silti kokeilla modernia tekniikka, eli pikapaahtoa. Vähän aikaa sitten päivitin Trangiaan kaasupolttimen ja heti tuli mieleen, että pitää kokeilla kaasulla pikapaahtoa johonkin jouseen. Lisäksi se voisi sopia tällaisissa tapauksissa, joissa pitkä paahto voi aiheuttaa ongelmia.
Tuhosin itse yhden jännejousen, kun piti yrittää “pikapaahtamalla” jäykistää toisen lavan keskikohtaa. Hellan levy kutoselle ja hetken aikaa odottelin, että on tarpeeksi lämmin. Sitten jousi siihen ja… En nyt muista, mitä lähdin siinä välissä nopeasti tekemään, kun haisi jo palanut puu. Tuloksena mustaksi vatsasta palanut puu ja selästä siitä kohdasta jänteet olivat kokonaan irronneet. Jollain kaasupolttimella onnistuisi varmastikin paremmin, varsinkin jos Mennallakin on hyviä lämmittelykokemuksia. Sen jos tekisi vielä ulkosalla, niin pysyisi ehkä selkä paremmin viileänä.
Tuomo… Uhnoda tuo kaasupolti.
Heti kun pinta alkaa tummeta lämpo ei enää läpäise samalla tavalla vaan se hiillettyy ja mehän kaikki tiedämme kuinka hyvin hiili kestää taivuttelua.
Juu, en minä tätä jännejousta grillaa. Mutta tulipahan vain mieleen. Pikapaahto on silti kokeilemisen arvoinen asia. James Parker, joka tekee bambu-bambu-jousia, käyttää vatsaan tulevan bambun käsittelyssä ns. flash carbonizing-menetelmää. Kaasutoholla käristetään bambusiivu kauttaaltaan mustaksi. Kuulemma toimii.
Jalavajännejousi edistyy. Vastakaarevuus oli kasvanut jo 15 senttiin. Tilleröinnin aikana se putosi 13 senttiin. Nyt sain sen jo jänteelle. Kohtuullisesti taipuu mutta ongelma on edelleen se, ettei pysy jänteellä. Vähän kun veto ylittää sen vaiheen, että jänne irtoaa rekurvien vatsapinnasta, niin jännelinja siirtyy sen verran, että en uskalla vetää enempää. Neljä kertaa oikaisin mutta edelleen ongelma vaivaa. Ilman jännettä tarkastellen jousi on täysin suora, samoin jousen ollessa jänteellä. Mutta vedossa lähtee kiertymään. Suorastaan ärsyttävää. Lienee niin, että jousi tai rekurvit ovat hieman toispuoleiset, vaikka sitä päällepäin näe. Vähän kapeahan tuo on - leveimmillään 35 milliä ja rekurvien juurella 25 milliä. Pari kertaa kokeilen vielä oikaista, sen jälkeen ainoa vaihtoehto lienee lyhtentää rekurveja, mikä vähän harmittaa. Sen verran makea vetotuntuma tuossa on!
Usein kun selffareilla on hirmuinen vänkääminen että saa linjaan.