Jalavajännejousi

Joskus jännelinja on todella hankala löytää, myötätuntoa siitä.
Usein jyrkkärecurvinen jousi näyttää ilman jännettä kierolta, jänteellä hieman kierolta ja vedossa täydelliseltä. :slight_smile: Tämän takia kieroutta ja jännelinjaa on hankala hahmottaa, mutta omissa jousissa se on aina lopulta löytynyt… Aikaa siihen vaan tuhraantuu. Tiedä miten sitten erilainen se jännejousi on.
Se juttu jännelinjan korjaamisessa on että ei pidä antaa ilman jännettä olevan jousen olomuodon häiritä, ainoa mikä merkkaa on että jänne laskeutuu lähes keskelle recurveja vedon jälkeen.
Helppoa jännelinjan hakeminen ei ole koskaan!

Tääskin Tuomo täsmentäisin että Bambu toimii ja käyttäyttyy vähän erllainkuin puut…

Esim Jotkut japanin ukotkin paahtavat kyado jousiensa bambujensisäosa listat ennen yhteen liimaamista
Myös jenkkilässä bambu reflex jousissa kun liimaavat pituusennatys tykkinsa kaasaan niin puutavasten liimattavat pinnat hiotaan ja paahdetaan huolella vastakaareviksi.

Itsellanikin on noita hevosjousia työnalla jotka tehdaan vain kahdesta bambu luiskasta (sisäosat vastakkain) vatsa puoli paahdettuna ja selkäpuoli vain höyrytettynä turkkilaiseen muottiin.

Helskutin hyvä threadi ollut tämä kyllä. Tilasin jo siskonmieheltä hirvenjänteitä mutta taidan tehdä näitä tavallisia sen 50 ainakin ennenkuin uskallan lähteä kikkailemaan jänteiden kanssa.

Erityisesti kiinostaa tuo kiertymä. Ootko Tuomo mitenkään vahvistanut jousen nokkeja jo tilleröintivaiheessa? Jos pahasti kiertää niin sehän lohkaisee säleen siitä reunasta aika pienillä paunoilla jo, pari ihan perusjousta niksahduksen jälkeen rikkoneen kokemuksella sanon vaan.

Sori floodaus, mutta kun katsoin tuota tillerikuvaa ja oikeaa lapaa niin ihan kuin se olisi pidempi kuin vasen. Pitääkö lyhyen jännejousen ylälavan olla pidempi kuin alalavan jotta nuoli olisi jousen keskellä optimoidun ampumatarkkuuden saavuttamiseksi vai hämääkö tossa kuvassa toi jänteen vetonaru jotenkin?

Ei ainakaan pitäisi olla pitempi/lyhyempi, vaan yhtä pitkät. Täytyy vielä tarkistaa. Lisää oikaisua mutta silti vähän venkoilee edelleen. Vedon aikana kun kahvasta vähän vääntää, niin pysyy jännelinja kurissa, eli pienestä se on enää kiinni.

Viritin jo normaalimittaiselle jänteelle ja näkyi yllättäen pientä saranan alkuakin ylälavassa (edellisessä kuvassa oikea lapa). Varovasti pitää kyllä edetä. Kun nyt pysyisi luotettavasti jänteellä, niin pääsisi jumppaamaan tätä kunnolla.

No niin, jousi lienee nyt suurinpiirtein valmis. Jänne pysyy siellä missä pitääkin, vetopituus 28 tuumaa ja nätisti taipuu. Mukavasti tuntui ampuvan ensimmäiset testinuolet. Silti voin sanoa, että pieleen meni. Kahden saranan korjaamisen jälkeen paunoja jäi säälittävät 32. Ensimmäinen sarana pääsi täysin yllättämään. Se ilmaantui vasta kun nostin jänneväliä, en edes ehtinyt puuta poistamaan sieltä mistä ajattelin, eli juuri saranan kohdalta. Toinen tuli samoin vaivihkaa, ei tilleröinnin aikana, vaan toiseen lapaan kun olin toista lapaa vähän oikonut ja tilleröinyt. Suurin syy oli tietenkin tekijässä mutta epäilen myös jännetyötä - jänneselkään jäi vaaleita, selkeästi kovia kohtia, jotka eivät ehkä pitäneet niin hyvin kuin olisi voinut. Selkä ei ritissyt kertaakaan, eikä puristusmurtumia tullut. Silti täydessä vedossa tuntui ihan selvästi kuinka jousen jäykkyys pieneni, liekö tosiaan jänneselässä jotain vikaa. Kuvia vähän myöhemmin.

Harmi että jousi kusahti, mutta on kyllä kulttuurisesti mielenkiintoista, miten syntsapuolelta tulevat eivät pääse laminoidusta R/D:stä edes hirvenjänteiden ja sampiliimojen parissa.

Hyvä kokemus tämä jousi oli ja moni teoriassa tietämäni asia realisoitui nyt konkreettisesti. Sen verran kiehtoviä jännejouset ovat, että uusi pitää ehdottomasti tehdä.

Tuukka - olen ampunut itse tehdyllä puujousella paljon ennen ensimmäistäkään laukausta modernilla jousella. Toiseksi, minulla on aina ollut taipumus tehdä asiat niin kuin itse hyväksi näen, hieman eri tavalla kuin aiemmin on tehty. Teen jousia enimmäkseen itselleni ja silloin teen juuri niin kuin haluan. Jos taas teen rekonstruktion historiallisesta jousesta, niin sitten mennään tietenkin sen mukaan. Tämän ei ollut tarkoitus olla rekonstruktio.

Tässä pari kuvaa. Jänteellä ja 28,5 tuuman vedossa.

Pari senttiä lyhensin kumpaakin lapaa vielä lopuksi. Näin jälkeenpäin ajatellen suurin virhe tuli tehtyä siinä, että tilleröin liian pitkään liian lyhyellä vedolla. Olisi pitänyt ensin saada jänteen linjaus kuntoon, jotta jousta olisi voinut vedellä tilleripuussa kunnolla.

No höh… Voi olla tosiaan jännetyössäkin moka, kun sulla löytyy jo kokemusta tilleröinnistä jonkin verran.
Nyt eikun sitten vatsaa paahtamaan ja jänneselkä tarkistukseen. Minkä verran jäi reflexiä? Vai peräti settiä, kerran kahvassa oli deflexiä?

Oletko muuten tehnyt yhtä jyrkillä recurveilla olevia puujousia ennen? Noissahan usein yllättää lopulliset paunat, kun alussa on niin kova jännitys.

Reflex-jousista on kokemusta enemmänkin, rekurveista vähän. Tiedän kyllä, että niiden suhteen pitää olla tarkkana. Nyt tosiaan oli vähän fiilis, että jänteet antoivat periksi, kun vetovastus pieneni vedon aikana niin, että se tuntui.

Reflexiä on jäljellä noin 10 senttiä - kärkien lyhentämisen jälkeen. Ei puristusmurtumia eikä mitään näkyvää enemmän virunutta kohtaa.

Vatsaa paahtamalla ei saa riittävästi lisää jäykkyyttä, ja muutenkin se on riskipeliä. Annan olla tällaisena, viimeistelen, ammuskelen ja otan kokemuksena.

Hienohan se on! Kuinka paljon liimasit jänteitä yhteensä? Miten ajattelit viimeistellä?

Noin 60-70 grammaa laitoin jänteitä. Enemmänkin olisi varmaan voinut olla, erityisesti eniten taipuvissa kohdissa. Sellakkaa ajattelin pintaan laittaa ja kahvaan raakanahkaa.

Yksi komeimpia näkemiäni ENSIMMÄISIÄ jännejousia. Harvoin eka on minkäänlainen. Tuo on oikein lupsakka.