Istanbul conquest cup 2023 ilmoittautuminen aukesi. Nyt osallistuminen maksaa 100e per laji.
Samalla palkintorahat nousi 4000e/3000e/2000e top 3:lle.
Sinällään tuo Turkin tilanne ei herätä luottamusta. Vastahan siellä oli pari suomalaista turistia pahoinpidelty poliisin toimesta kun pikkasen kikkailivat ja polttivat setelirahaa. Pystysinköhän mä pitäytymään tekemästä tommosia…
Nuo humuthan taisi olla vähän myöhemmin suomalaistuneita kuin meidän esi-isät. Selittäneekö hölmöilyn vai menikö jo ra…n puolelle tämä kommentointi?
Niin no kun poliisi tekee rikoksia yhteiskunnan vallankäyttäjänä ja nimenomaan tuolla röyhkeydellä… Kaikki muu on epäoleellista.
Rasismi on etnisyyden tuomista keskusteluun vaikuttavana tekijänä, eli joo rasismiahan tuo on.
Millonkohan Turkissa aletaan some/viestintä urkintaa toteuttaa rajalla. Sillon tulee kuumat paikat. 
Jouset ja nuolet tuli tänään klo 02:30 valmiiksi…luonnollisesti!
Matkaan lähti 30 pituusnuolta 166-192 grainisia, 21 uutta ja 9 vanhaa.
Jousiksi valitsin 101cm jousen jossa paukkua 84# @ 27" selästä mitattuna, sekä 110cm jousen jossa 88# @ 27".
Kuitujousia oli sitten 79# ja 94#.
Pitää vähän arpoa millä kahdella ampuu noista.
Ihan hyvä että löysinkin jousi on nyt 10# paunaa enemmän kun viime vuonna!
Pitäisi 500m mennä molemmissa kategorioissa rikki että heilahtaa. Puoli kilsaa olis kuoharin paikka!
Kuulin juttua että kisan jälkeen voidaan jäädä radalle tekemään vielä omaa testiammuntaa joka on todella hyvä juttu.
Onnea matkaan! Muistitko ottaa mukaan kunnon rannesuojan? 
Jospa pienen reissuraportin naputtelen tähän.
Edit: Tuli vähän romaani, mutta oli pientä patoumaa mitä purkaa…!! 
Seitsemän päivää vierahti Istanbulissa taas nopeasti. Meitä oli käytännössä 5 hengen kansainvälinen porukka, Adam, Ivar, Mathias, Ole ja minä. Lisäksi mukaan tuli Cem Dönmez Izmiristä samaan hotelliin. Muutamia muita ulkomaalaisia oli mutta ihan kärkimittelöissä tai näissä meidän perinnejousikeskusteluryhmissä heitä ei ollut.
Viikkohan alkoi niin että kuultiin 4 päivää ennen lentoa kisojen olevan aikaistettu. Kaikki ammunta tapahtui siis 25.-26.5 päivinä siitä syystä että Turkin presidentin vaalit järjestettiin 28 päivänä. Näköjään tämä oli muulle maailmalle yleistä tietoa paitsi suoraan Erdoganin rahoituksen alaiselle jousiammuntajärjestölle.
Kaikki kilpailijat olivat tuohon asti varautuneet kisoihin joissa ammutaan vasta 27.-29.6 päivinä. Onneksi mulla oli lennot ja majoitus järjestetty niin että saavuin sentään klo 22:30 hotellille kun bussi lähti pituusammuntakentälle seuraanvan aamuna (26.5) klo 5:30.
Sain ihan hyvän latingin kisaan, eikä sinällään voimista ja jaksamisesta jäänyt kiinni. Adam Karpowiczilla oli Kanadasta lentäessään 6h aikaero sentään…
Kentälle oli varattu teltat, pöydät, aamupalaa jne. Ihan hyvä meininki. Pituuskenttä oli samanlainen kuin viime vuonna eli 100x700m kokoinen. Tuuli puhalti etuoikealta ja alkoi vähän huolestuttaa kisojen alkamisen lähestyessä.
Aikataulu oli tosi tiukka, joten lasikuitu ja sarvijouset tarkastettiin samassa yhteydessä. Tarkastuksen jälkeen pääsi heti ampumaan ja sai ampua molemmat luokat kerralla mikäli näin halusi. Tarkastajat merkkasivat nuolet eri kategorioihin ja olivat myös viivalla tarkkailemassa ammuntaa.
Tulin meidän porukasta aikalailla viimeisenä ampumaan, koska välinevirityksessä meni vähän enemmän aikaa.
Kaverit sanoi jo siinä vaiheessa että ammunta meni vähän huonosti ja eivät olleet saaneet vetoa loppuun asti… ne perinteiset.
Aloitin lasikuitujousella 79# ja veto tuli ihan kevyesti puoleen väliin siperiä. Jousi löi nuolta aika kipakasti, mutta vähän oli liian paljon kontaktia siperiin. Nuolet saattoivat olla liian löysiä, mutta myös huono tekniikka. Tämä johti siihen että sain siperin rikki niin että kourun liimaus petti pohjasta. Vedettiin sitten pikaliimalla kiinni pohjasta ja toisella liimauskerralla se alkoi jo pitää…
Kolmannen nuolen jälkeen Mathias alkoi varottelemaan että nuolet menevät vasemmalta ohi sektorin, jota oli ensi alkuun tosi vaikea uskoa - tähtäsinhän keskelle. Viimeisiä nuolia ampuessa sanoi tosissaan että ammun 80m ammuntasektorin vieressä olevan tien yli! Kuulemma nuoli teki todella jyrkän kaarteen vasemmalle yläilmoissa, noin 150m korkeudessa.
Videoista katsottuna mulla oli myös todella korkea ammuntakulma…
Kokeilin yhdessä vaiheessa ampua 94# lasikuidulla myös, mutta nuolen nokki oli liian löysä joka johti tyhjälaukaukseen → jänne meni katki. Tämä nuoli lenti 50cm yli viivan, jolloin en saanut noukkia sitä. Mainiota. Ei voinut kuin naurahtaa.
Ammuin samaan yhteyteen sarvijousella 88# heti perään. Ne olivat tämän jousen ihka ensimmäiset laukaukset ja hyvinhän siinä tuntui tehoa riittävän ihan ääntä kuuntelemalla. Sain myös vedon perille (2" kahvan taakse) eli siperin puoliväliin. Oli ihan voittajafiilis, pakko siellä oli silloin olla pitkiä laukauksia kun tiesin että koko porukasta vain AdamK ampuu minua jäykemmällä jousella. Myös sarvijousella ampuessa Mathias varoitteli että nyt menee taas ohi alueen nuolet. Sivutuuli tuntui koventuvan, mutta sain silti lopussa muutaman nuolet Mathiaksenkin sanoin hyvin ammuttua suoraan alueen keskelle.
Sitten päästiinkin pienen odottelun jälkeen keräämään nuolia. Pettymys iski kovaa, kun pisin laukaukseni oli lentänyt vain 452m sarvijousella ammuttuna ja tämäkin ohi sektorin 4 metriä. Sitten katsoin tuomarin tuloskirjaa kentällä ja siellä oli Mathiaksen nimi ykkösenä 496m, seuranaan pari turkkilaista 2-3 sijoilla paljon pienemmillä tuloksilla. Mutta mikä älyttömintä Adamilla, Ivarilla tai minulla ei ollut yhtään mitattua ja kirjattua tulosta! Eli yli 400m nuolia löydettynä kentältä.
Minä hukkasin kokonaisuudessaan 5 nuolta ja Adam/Ivar samoin muutaman.
Jäin siis kokonaan palkintopallin ulkopuolelle, vaikka ammuin 40m enemmän kuin kolmanneksi tullut. 2000e meni sivu suun että hupsis.
Tuuli oli heittänyt todella monella ampujalla nuolet kentän vasemmalle puolelle ohi ammuntasektorin. Näitä ei siis mitattu kilpailukelpoisiksi nuoliksi. Kisan jälkeen keräiltiin puskista nuolia mitä löytyi ja nuoltiin haavoja… Olisi mielenkiintoista ollut nähdä missä nuolet olisivat jos pellolla olisi vaikka edes 200m leveyttä. Siperillä tähtääminen ja samaan aikaan äärettömän hentojen nuolien ampuminen laukausten pidentyessä efektiivisesti kaventuvien kaistojen väliin on todella vaikeaa. Täyspitkällä nuolella ilman siperiä homma taas tuntuu aika simppeliltä.
Kuitenkin tuolloin Mathias Lehner teki hyvän tuloksen 85# jousellaan ja 180gn lohko tonkin nuolellaan. Ampuipa vielä omien sanojensa mukaan vain 24" vedolla eli jopa karvan alle 80# vedolla! Lainasin kisaan Mathiakselle yhden omista parhaista mäntynuolistani jonka hän ampui 430m. Eli 56m vähemmän kuin tonkin. Olisipa mullakin ollut kuudesta säleestä tehtyjä lohkotonkineita…
Käytiin ampumassa vielä hupiammuntaa seuraavana päivänä, hieman samanmoisella tuulella mutta mentiin pellon toiseen päätyyn niin että tuuli oli vähän viiston myötäinen. Tällöin Adam teki kovan tempun ja ampui 556m Cem Dönmezin jousella 110# @28" ja omalla lohkobambunuolellaan. Perään vielä 548m omalla kisajousellaan 105# @28" ja lohkobambuillaan jotka olivat poikkeavasti 4 säleestä.
Tuo oli kova suoritus! Ja minun kirjoissa kovin pituusammuntatulos mitä on koskaan ammuttu. Mies vanhenee vaan mutta silti kykenee tuommoiseen jäykän jousen hallintaan.
Nuolet olivat muuten nyt ohuempia ja etupainoisempia molemmilla hyvien tuloksien tekijöillä (Mathias ja Adam). Väittäisin että ne olivat selvästi parhaita noihin tuuliolosuhteisiin.
Kuvista: Kun saavutaan myöhään ja pitää aamulla ampua jäykillä jousilla, pitää syödä kunnolla. Oli sitten kello vaikka 0:00…
4000e rikkaampana voi hymyillä!
Adamin jousi ja nuolet
Hieno raportti!
Laitahan vielä linkki tuloksiin.
Hyvä että kelpasi. Pituusammunnasta ei ole tuloksia vieläkään netissä. Ja siitä kuituluokasta, joku 530m tulos voitti. Meidän tutut tai minä ei siinä oikein menestyneet. Puuttu ammuntataito!
Tämä kisa oli tietyllä tavalla selkeästi mielenkiintoisempi ammunnan draaman kaareltaan kuin viime vuonna.
Jotkut ongelma toistuivat:
Mutta valitus sikseen. Mielenkiintoisinta oli että kisassa ampui Mathias kevyimmällä vedolla pisimmälle!
Joku siinä reseptissä toimi siis kun tuuli puski sivusta.
Mulla oli nuolet 30mm takapainoisia, mutta pisimmälle ampuneet (Mathias ja myöhemmin Adam) ampui 10-20mm takapainoisia nuolia.
Ohuet nuolet olivat usein kärjessä, mutta sitten tuo Adamin 556m nuoli oli 220gn ja jopa 7,0-7,2mm paksu! Monet ajattelivatkin sitten että meidän pitäisi ampua painavemmilla ja paksummilla nuolilla, nuolet voisivat lentää puhtaammin silloin. Toki kisapäivänä Mathias ampui kevyemmällä nuolella - tarkka paino pidettäköön salaisuutena. Mathias ei tykkää noita kaikkia juttuja jakaa.
Adam ampui 556m laukauksen hitusen vajaalla vedolla 110# jousella, olisiko 1" jäänyt varastoon. Mutta paunat oli silti siinä 100# pinnassa tai vähän päälle.
Otin Mathiaksen jousista kuvia kuitenkin ja sain luvan laittaa niitä tänne. Yhden se kerkesi sitten jälkimmäisenä päivänä rikkoa, kun jousi kieroili ja heitti jänteensä kesken vedon.
Sillä oli nämä jouset todella kapeita, paksuja ja refleksisiä. Eli oikein suorituskykyisiä mutta tosi rasitettuja ja punoksiakin kului. 496m jousi rikkoi liimasauman sarvipuolella kahvasta pari päivää ennen reissua. Sitten nuolikotelo aukesi lennon aikana ja nuolet luisuivat ulos → kaikki sulat rikki. 
Joutui sulittamaan ne kaikki 10+ kpl edeltävänä iltana uudelleen. Sattuu ja tapahtuu!
Sinänsä kiinnostava tapahtuma ja kisa! Onhan nuo järjestelyt telttoineen, medioineen ja kaikkineen näyttävää ja luo ison urheilutapahtuman henkeä. Mutta toisaalta, ulkopuolisin silmin on jäänyt vähän mielikuva, että äkkiä nyt pois alta, kunhan kuvat julkisuuteen saadaan, niin homma purkissa. Aika ankeaa, että matkustetaan toiselta puolelta maapalloa, käytetään muutama tuhat euroa rahaa ja ammutaan seitsemän nuolta, eikä välttämättä saada edes tulosta. Sekä kotiinpäin veto. Sekä kivinen pelto. Mutta onhan se pituusammunnan kannalta sinänsä hieno kilpailu!
Välineistä voi keskustella ja vääntää vaikka kuinka paljon. Mutta muuttujia on niin paljon, että täsmällisiä johtopäätöksiä on vaikea tehdä. Selvää on, että nuolen pitää lähteä puhtaasti, aivan kuin täydellisesti viritetyn taulunuolen. Aerodynamiikan kannalta pienin ilmanvastus on ohuimmalla nuolella mutta toisaalta, epäselvää on, että kuinka paljon noste, nousevat ilmanvirrat sekä tuuli vaikuttaa nuolen lentoon. Sehän ei ole välttämättä pelkästään ballistinen objekti, vaan nuolen lentoon voi vaikuttaa huomattavastikin monet muutkin tekijät, jotka voivat taas riippua vaikka nuolen paksuudesta, painopisteestä ja sulituksesta. Mutta näistä kisoista saadaan hyvää tietoa! Toki testejäkin pitäisi tehdä.
Edelleenkään en oikein tätä ymmärrä – eihän taipuvien lapojen osien kapeus sinänsä tee jousesta suorituskykyistä, ehkä jopa päinvastoin esimerkiksi hystereesin kannalta. Lapojen kärkiosathan ovat noissa jousissa ihan vastaavat kuin leveissäkin jousissa. Tai kuvien perusteella ihan kärjissä on turhaakin massa, joka lienee jätetty ihan esteettisistä ja tyylillisistä syistä.
Kapea ja paksu lapa on vääjäämättä pienimassaisempi ja rasittuu vääjäämättä enemmän kuin yhtä jäykkä leveä ja ohut lapa. Massalla on sitä vähemmän väliä, mitä kauempana kärjistä ollaan, mutta on sillä sielläkin väliä. Sarvi-jänne-liimamassa on erittäin raskas ja myös vitkainen materiaali, joka vaatii sekä kapeaa ja paksua rakennetta että voimakasta pintojen rasitusta toimiakseen kunnolla jousenkaaressa.
Leveä- ja ohutlapaiset rapujouset heittävät uskomattoman kehnosti monimutkaiseen ja kalliiseen rakenteeseensa nähden. Wittenaarin rapujousireplikat ampuivat noin 150 fps @ n. 8 gr. / #, mikä vastaa huonosti tehdyn yksipuisen heittoa.
Rapujousissa lavat on luokkaa 50x10mm taipuvissa osissa ja taipumattomissa osissa lähellä kärkiä vielä 30x14mm.
Tommonen geneerinen turkkilainen pituusjousi on samoista kohdista 30x13mm ja 21x16mm.
Vertaus ei ehkä aivan sovi…
Se minkä kykenee selvästi havaitsemaan on puun ja sarven väsyminen/myötäkäyristyminen. Noissa Mathiaksenkin jousissa on selvästi pieni myötäkäyryys lavoissa, vaikka jousi on levännyt. Adamin jousessa joka on n. 3-4mm leveämpi, sitä ei ole havaittavissa.
Sanoipa Ivar ja Mathias vielä että silloin on hyvä kun sarvivatsa ottaa puristusmurtumia, tämä tarkoittaa että rasitusta on tarpeeksi! He kyllä laittavat jouseen todella vähän puuta ja paljon sarvea. Ehkä se mahdollistaa jotain mikä ei ihan näin puumiehen vinkkelistä tunnu järkevältä.
Oma jousi oli tällä kertaa taas liian vähän kuivatettu, mutta pakkohan sitä kisaan oli lähteä ja paras jousi valita. Onneksi lavat olivat leveämmät kahvan läheltä, jolloin refleksiä ei ollut juuri Ivarin jousta vähempää.
Mulla oli myös aika paljon puuta taipuvissa osissa. Seuraavassa setissä pidän puun todella minimissä, jolloin saa hyvän refleksin pidettyä suoraan jänteeltä oton jälkeenkin.
Nokkiuran jälkeinen osa on ihan turha, monta grammaa ylimääräistä puuta siinä.
Totta tuokin, mutta eihän niitä koko nokkeja voi irti sahata. Kasanit on tuossa jousessa myös aika tuhdit. Ehkä salaisuus on siinä että tekee semmoisen muotoisen jousen jossa voi kaventaa/ohentaa kasanit ja kärjet minimiin. Eli jousi pysyy stabiilina silti. Käytännössä jäykkäkahvainen jousi ja leveät taipuvat osat.
Myöskään kahvareflexi ei ole semmoinen mikä helpottaa tilannetta…
Mughal (rapu) jousissa on se ongelma että ne on todella leveitä. Eli vaikka rakenne on tuommoinen kun Mikke piirsi, painaa ne silti ihan tuhottomasti ulkolavoista.
YT:sta tuli vastaan tällainen.
Jo perinteinen, toisen kerran tehty Turkin kisamatka Jereltä. Upeaa.
Toi on se mesta jossa katotaan että kuka on kuka. Oot Jere huipulla. Suola-aavikkokisa jenkeissä liene se toinen THE pituuskisa vuosittain telluksella.
Turkin tyyli muussakin kuin pitusjousiammunnan järjestelyissä on just toi perkeleen Turkin tyyli. Vittumaista just niitä kohtaan jotka vaivautuvat matkan takaa. Se että tyypit järjestää kisaa vanhanaikaisille välineille ei tarvitsisi sisältää vanhanaikaisia metodeja kisan tasanpuolisuuden suhteen. Kertoo jälkeen jäämisestä sekä lapsekkaasta asenteesta voittamisen suhteen. Hyi hävetkää Turkkikset.
Onneksi Mathias sentään hoiti pokaalin kotiin.
Huippu on kapea! Tuo on mukavaa ja fiksua porukkaa missä harrastella.
Utah olisi juu, mutta ennen sinne lähtöä pitää saada homma kondikseen hyvillä nuolilla ja pitkillä laukauksilla ensin euroopassa.
Kulttuurieroja on… Usein noissa kisoissa ei pärjää semmosella nöyristelyllä vaan pitää kehdata venyttää sääntöjä samanlailla kuin muutkin. Kyllä me pari jippoa keksittiin heti millä ampua paremmin. Yksi on että ottaa röyhkeästi aikaa ja lepotaukoja ammuntaviivalla. Hajauttaa ammuntaa pidemmälle ajalle niin saa mahdollisia puuskaisia tuulia väistettyä jne. Nyt ammuttiin liian nopeaan kaikki nuolet kerralla.
Jos laji on uskonnollinen ja nationalistinen, eikös sitä parempi ole kun oman maan muslimi voittaa kisat?
Eiköhän me jatkossa voiteta tuo kisa joka kerta. Ei ne nuolet välttämättä ole vaikea saada sinne kentän keskelle, kun laukaisu ja nuolen spine on kohdallaan!
