Hieno raportti ja onnittelut osallistumisesta! Urheilijan urahan koostuu enimmäkseen menetyksistä, tappioista ja epäonnistumisista. Mutta ilman niitä voitotkaan eivät tuntuisi miltään.
Järjestäjien nationalismi on sikäli ymmärrettävää, että kyllähän se hiukan nyppisi, jos Suomessa olisi valtiolliselle identiteetille tärkeä ugrijousikilpailu. Ja sinne tulisivat aina voittajat Arabian aavikoilta. Tai Ruotsista.
Kilpailun puhtautta ja statusta häiritsee, että lasikuitujousetkin ovat sallittuja. Ne eivät tuo mitään lisäarvoa, vaan vähentävät tapahtuman perinteisyyttä.
“Järjestäjien nationalismi” ei ole ymmärrettävää.
Naurettavin näkökulma ikinä kun kiusaantua oman maansa ulkopuolelta tulevien voittoon jos oma porukka on yksinkertaisesti vain paska. Sillä ei tulisi olla mitään väliä mistäpäin palloa ugrikilpailun voittaja tulee jos kerran välineet on asialliset ja nuolet osuu. Välineetkin voi olla vaikka täkäläisiltä joko lainattu tai ostettu. Ei väliä muulla kuin niiden hallinnalla. Jos tänne nyt ilmaantuu joku arabi tai vaikka masai ja minä niille joko opetan täkäläisen jousen teon tai lainaan omat välineeni ja he voittavat meidän primikisat niin olisin vain ylpeä tuloksista ja voisin jopa lahjoittaalaina vehkeet tuliaisiksi.
Oman porukan suosiminen kilpailuaikataulun muutoksilla aikaa antaen ja muiden kilpailioiden hätistely ripeään suoritukseen on asia josta tulisi antaa palaute julkisesti järjestäjille.
Lasikuitu nyt vaan onse milla saadaan eniten jengiä paikalle ja jos on vai huimat osallistumis määräät tavoitteeni niin kyllä minä ne sallisin meidänkin kisojen kylkiäisiksi.
Oon onnellinen että voin osallistua. 
Niin, ei sitä voi mestariksi suoraan hypätä… Ainakaan kansainvälisillä areenoilla!
Väittäsin kanssa että suomessa suhtautuminen olisi just niinkun Mikke kuvailee. Ja ehkä hyvä niin?
Erohan on siinä että jousiammuntaseurat ei ole Suomessa semmosia poliittisia projekteja kuin Turkissa. Jousiammunta on uskonnollinen ja konservatiivinen laji. Nuoret miehet kuuluu islamin mukaan opettaa ratsastamaan, painimaan, ampumaan jousella ja huolehtimaan perheestään. Vieläkö ihan tuossa järjestyksessä?!?
Pituusammunta on niin eksoottista touhua, erityisesti pitkissä laukauksissa kun nuoli on vielä luonnonmateriaalia että mielenkiinto säilyy mukana vaikka jousi olisi kuitujousi. Välillä on ollut vähän tämmöistä välineiden rikkoutumisen huolta, joten on kiva että pääsee testaamaan ammuntataitoa ja niitä vaivalla väännettyjä nuolia, vaikka sarvijousi/puujousi menisi rikki.
Mutta eipä tuota tulisi ammuttua jos kuitusarjasta ei saisi rahaa…
Veikkaan että tulevina vuosina sarvijousisarja alkaa rökittää kuituampujia. Kuitujousesta ei kuitenkaan saa sinällään mitään etua ja terävimmät mielet kehittelee sarvijousia ja tonkin nuolia!