Kaivoin muistitikulta mun Pituusammunta-artikkelin. Päivitin sitä näköjään viimeksi 2016, niin se aika kuluu.
Kun oma mielenkiintoni pituusammuntaan hiipui, jousimetsästyksen viedessä kaiken jousiaikani ja -energiani, ei ollut mieltä julkaista päivitystä. On nimittäin kirjoittajan pahin kämmähdys kirjoittaa asiantuntija-artikkeli jostain, josta kirjoittajalla ei ole syvällistä, omakohtaista näkemystä ja kokemusta, joka on vieläpä kuranttia.
Joka tapauksessa 2016 päivitetty artikkeli on jo railakkaasti vanhentunut. Se on tietenkin hyvä asia. On helvetin hienoa, että 500 metriä ei ole enää mikään juttu komposiiteille ja että kansainvälisissä pituusammuntatilastoissa ovat amerikkalaisten ja brittien ohella norjalaiset, unkarilaiset ja pian yksi suomalainenkin!
Näyttää siltä, että Draken ja Hancockin kuoltua ja Perryn ja Gardnerin eläköidyttyä näistä hommista framille on noussut uusi sukupolvi 20 - 60-vuotiaita aktiiveja. Pituusammunnalla on siis vielä vetovoimaa.
Uutta mulle on mm. primiluokkiin lisätty 70-paunaisten luokka. Oletan sen merkityksen nousseen akuutiksi, kun rajoittamattomissa luokissa ennätykset alkoivat mennä yli 100-paunaisille jousille, kuten pitääkin.
U.S. Archeryn World / U.S. Flight records -pituusammuntatilastot on koonnut näköjään Alan Case. Olen tosi iloinen siitä, että nykyisten ennätysten alla on jono aiempia ennätyksiä. Se oli minunkin pituusammunta-artikkelini keskeisiä sisältöjä. Näistä voi nähdä, että USA:n ulkopuolella vain brittien 2000-luvun alkupuolella Church Fentonissa pitämät pituuskinkerit ovat tilastoissa läsnä. Kyse on kai näistä NAA / WAA -kytköksistä, joita ei esim. norjalaisissa kisoissa ole ollut.
Suomen kamaralla viimeisen 15 vuoden aikana ammutut ennätykset ovat mulle jokseenkin hämärän peitossa. Luokkajakoja ei ole harrastettu ekan virallisen primipituuskisan jälkeen, vaikka se on ehdottoman tärkeää viimeistään silloin kun kaikki jouset eivät ammu 260 - 300 metriä. Niinpä mulla on vain epätarkkoja, mahdollisesti vanhentuneita tietoja yksipuisten ja laminaattien enkoista meidän kisoissa.
Reiniaho ampui 315 metriä v. 2018 - oliko jousi puulaminaatti, minkä vetoinen, ja mikä oli nuoli?
Nyström ampui 314 metriä samana vuonna - samat kysymykset.
Reinikainen ampui joskus 2000-luvulla 274 metriä yksipuisella jousella, ilmeisesti Holmegaard-henkisellä jalavajousella. Vilppola ampui punalakatulla saarniflättislonkkarillaan parhaimmillaan ilmeisesti noin 290 metriä jossain 2000-luvun alkupuolen kisassa?
Mitä ennätyksiä on ammuttu viime vuosina? Nyström ainakin on turkkilaisillaan ampunut pitkälle.
Omat muistoni viimeisistä käymistäni pituuskisoista ovat vähän ristiriitaisia. Muiden kisatapahtumien yhteyteen perustellusti ympätyt pituuskisat ovat muistojeni mukaan vähän lapsipuolen asemassa, kiireen ja vähän väsyneen hosumisen leimaamia urakoita, jossa nuolia jää mittaamatta ja hengästystä on ilmassa nuolten lisäksi.
Aikoinaan erillään pienellä porukalla pitämämme, kilpailuton, kiireetön, yhdelle asialle rennosti omistettu Pituusammuntapäivä oli tunnelmaltaan hyvin erilainen ja jotain johon voisin vielä intoutua. Osuupa kohdalle vielä sellainen turkulainen ylätuuli, jossa Simon arkinen mehtäjousikin, joka sanoi laukaisussa ‘plöts’ paksun jänteisen rakenteensa ansiosta, ampui 250 metrin tuolle puolen, niin 300 metriä yksipuisella voisi olla otettavissa.
