Kuinka paljon ammut? Ammutko päivittäin, viikoittain, kuukausittain vai peräti vuosittain? Onko ammuntasi säännöllistä vai epäsäännöllistä vai satunnaista? Ammutko vain kesällä, vain talvella vai ympäri vuoden? Onko ammuntasi tavoitteellista vai nautiskelua?
Kuinka paljon ammut keskimäärin vuodessa, kerro arviosi!
Harvemmin tulee ammuttua, mutta varmasti tuo 500 ainakin vuodessa. Kaupunkiasuminen häiritsee, kun vaatii enemmän vaivaa lähteä muualle ampumaan. Vanhempien maatilalla sitten mukavemmin, tölkkejä ja tauluammuntaa. Ja huvikseen! Sitten pellolla tilaisuuksien mukaan pituusammuntaa.
Ei se oma pihakaan välttämättä autuaaksi tee. Joskus vaan elämäntilanne vie silleen, että ei jaksa ryhtyä edes ampuilemaan, ja laiskahan keksii aina tekosyitä. Minulla ainakin ammuntaremeleiden kerääminen ja sitten rauhoittuminen ja ampumiseen keskittyminen vaatii sen, että siihen on reilusti aikaa ja että ampumiseen voi oikein oleentua kunnolla - sanoisinko, että pitää sielun ehtiä mukaan… Siksi ampumisfrekvenssini on kovin alhainen.
Joo, ammuttua tulee melkein aina kun on sopiva hetki. Viime aikoina se on mennyt niin päin, että ensin ammunta ja sitten jousiverstaalle, jos ehtii. Tosin, minulle riittää 20-30 minuuttia ammuntaa, pisimmillään puolitoista tuntia, kun on kerran viikossa hyvin aikaa ja tilaisuus.
Nyt syksyllä tuli pellavajänteellä 3000 laakia kuussa mutta normaalisti se on paljon vähemmän. Eniten tulee ammuttua keväällä ja syksyllä - kesällä ei ehdi ja talvella on usein liian kylmä. Talvella pakkasraja on -10 astetta ja sateella navetassa 6-7 metristä lähiammuntaa. Kivaa siis ammunta on, siinä saa kivasti pään tyhjäksi ja muutenkin sopivaa yläkroppakuntoilua.
Vuodessa tulee ehkä karkeasti 10 000 - 15 000 laukausta. Eipä se valitettavasti taululla näy mutta sillä mennään. Lahjattomat treenaa vai miten se nyt meni…
Talviaika rokottaa pahasti ampumista. Kylmässä/viimassa/lumessa ei oo kivaa hukkailla nuolia. Ei oo vielä mitenkään vakavissaan tullut harjoiteltua ampumisia. Pelkkää nautiskelua ja harvemmin mihinkään tauluun.
Toivottavati kuva näkyy järkevästi …
Tuossa nuolimäärät päivittäin toukokuusta lähtien, eli hieman vajaa 10K vuosivauhtia. Lomat näkyvät flatteina, koska ei ollut välineitä mukana. Lomien jälkeen myös pieni viive ennen kuin pääsee taas liikkeelle. Kulmakerroin vaihtelee toki innostuksen mukaan.
Sen verran tavoitteellisuutta, että halusin 5 000 laakia vuoden loppuun mennessä, joka tulikin jo kasaan hiljattain etuajassa. Tällainen kirjaaminen kuulostaa että voi tehdä harrastuksesta liian vakavamielistä, mutta antaa kyllä motivaatiota ja tyydytystä. Ennen kirjaamisen aloittamista oli paljon passiivisempaa, tosin vaikea sanoa mikä syy ja seuraus. Mahdollisuus ampua hallilla auttaa tietysti paljon, vaikka mieluummin ulkona touko-syyskuut ainakin.
Kesällä sen pari-kolme kertaa viikossa, nuolimäärät vaihtelee 20-100 nuolta/kerta ja talvella kerran viikossa 60-80 nuolta/kerta. Mun ongelma on varmaan se että kerron oikein mielelläni näistä tekemistäni jousista kaikille jotka vaan viitsii kuunnella. Viime kesänä kun ammuin vaahteramöllegabetilla ensimmäisiä koelaukauksia niin viisi kutia sain ammuttua, puolentoista tunnin session muu aika kului jousentekotarinointiin. Ihan mukavaa sekin.
Tänä vuonna minulla on ammuttuja laakeja vain kilpailuista (AR, Petikko & Hikiä) sekä muutamia Norjassa. Millekkään näistä ei ole harjoiteltu muutamaa kymmenta laukausta enempää. Sen verran vain, että tietää miten nuolet lentää. Petikossa ammuin sen 80lb Hedeby jousen oikeasti kunnolla sisään ensimmäistä kertaa sille tarkoitetuilla nuolilla joista neljä osoittautui ihan paskoiksi. Hikiälle tein edeltävä viikkona 20 tulevaa myynti nuolta ja heti menivät 80% nappiin.
Uskallankin väittää että viimeisen kahden vuoden aikana nuoleni ovat lentäneet alle 600 kertaa. Eikä tämä haittaa yhtään
Esalla hauska kaavio, joka on kyllä varmasti hyödyllinen, jos on asettanut itselleen tavoitteita. Oma harjoittelu ei ole ollut mitenkään järjestelmällistä, enemmänkin fiilisten mukaan, toki mahdollisimman usein kuitenkin. Tosin, harjoittelussa pitää olla tarkkana, se menee herkästi huolimattomaksi ammuskeluksi. Siinä ei ole mitään vikaa, jos ammuskelusta sinänsä nauttii mutta jos tavoitteena on kehittyä ja harjoitella ammuntaa kunnolla, niin silloin ammunnassa pitäisi olla joku järki ja tavoite mukana. Päämäärätön ammuskelu johtaa taulukauhuun ja sitä olen yrittänyt kitkeä. Kovaa työtä mutta kun malttaa vain pitää ajatuksen mukana ammunnassa ja keskittyä itse suoritukseen, niin eiköhän se siitä.
Ammun nykyisin hyvin satunnaisesti tauluun, koska haluan keskittyä suoritukseen. Tulos tulee hyvästä suorituksesta, joten parempi keskittyä siihen kuin hyvään osumaan - tämä siis tauluammunnassa. Hyvä suoritus edellyttää hyvää ammuntatekniikkaa ja se ei tule pelkästään ammuskelemalla huvikseen.
Hojalla on hyvä asenne! Saavat tähtäinampujatkin vähän uutta mietittävää. Mikke on oma lukunsa - ampuu hyvin vaikka ei harjoittele! Taka-Hikiässä lentävien lintujen kohdalla reteästi totesi, että viime vuonna osui kaikkiin. Tänä vuonna tuli “vain” neljä osumaa todella helpon näköisellä ammunnalla mutta ampui sen viidennenkin sitten näön vuoksi ylimääräisellä nuolella, ja tietenkin osui.
Tulee käytyä tuossa Kuralassa noin kerran viikossa läiskimässä, joskus useamminkin jos on aikaa. Paha sanoa montako menee vuodessa, kun harrastus on alkanut vasta viime keväällä kunnolla. Abouttiarallaa 1000-2000 varmaan lähellä.
Kaikilla keleillä ja kaikkina vuodenaikoina tulee ammuttua. Kaikki ampumiseni tähtää oikeastaan metsästykseen ja siksi ampumamatkat ja maastot koitan pitää vaihtelevina. Jousien sisäänajot ja nuolien testailut ammuskelen pyöröpaalitauluun ja etenkin nuolisettejä jousiin valikoidessa ammuskelen myös aukealla pellolla pitkiä laakeja, jolloin näkee nuolen käyttäytymisen.
Kova myrsky tai erittäin kova vesisade on oikeastaan ainoat kelit jolloin en välttämättä ammuskele. Pakkasrajaa ei ole.
Jahtikaudella ammuskelen varmaan joka päivä jos en ole metsällä. Metsästellessä laukauksia ei kovasti enempää tule kuin mitä riistaa kohti ampuu. Enemmän laukauksia tulee kauden ulkopuolella, loppukesällä ja alkusyksyllä likimain jokapäivä.
Mainiota, vanhat Jermut alkavat olla kulmilla. Vielä kun Simo Ja Iivana ja… muutama muu, niin täällähän alkaa kunnon pöhinä!
Oma järjestelmällinen treenaminen jäi kevättalvelle 2015, kun ammuin itteni sen verran ylikuntoon että MM-kisojen ekan päivän jälkeen laitoin jousen pussiin, nuolet koteloon ja läksin kotio kännin kautta kun hommasta oli ilo tyystin kadonnut. Sen opetuksen jälkeen olen ampuillut tarkotuksen mukaisesti juuri jousien sisäänajoja, nuolitestejä ja lämmittelysatseja ennen metästelyä. Paperikuvasta prioriteetti onkin siirtynyt riistaan pääosin. Vaikea arvioida nykyisiä viikkolaakimääriä… oisko 100? Syksyllä 2014 ja talvella 2015 taoin yli 1000 laakin viikkoja. Olen siis luultavasti pudotellut määrät 10% siitä ammunnasta. Silti ammunta sujuu nyt paremmin kuin mättöaikoina. Ja on paljon maittavampaa. Luulempa että kuitenkin jonkinlainen tauluammuntakuuri on taas tuloillaan… Kun jahtikausi päättyy.
Tavoitteena on ampua 10 000 laukausta vuodessa. Päämääränä olisi tulla niin hyväksi ampujaksi kuin kohtuudella on mahdollista. En tiedä osunko milloinkaan aspiriiniin mutta ihmisellä pitää olla unelmia… Jousimetsästys on tulevaisuuden haave. Laukausmäärät on jonkin verran kyllä tippuneet, kun olen alkanut ampua hitaammin ja ajattelemaan kunnolla läpi jokaisen laukauksen. Totesin jossain vaiheessa, että kehityksen kannalta on parempi ampua muutama hyvä laukaus kuin lukemattomia huonoja. Sen verran myös olen säikähtänyt täällä kerrottuja kauhutarinoita taulukammosta, että olen alkanut tehdä Kidwellin neuvomia harjoitteita jo ennaltaehkäisevästi. Siis tähtäilyä ilman laukaisua tai pitoa. Ne väsyttävät lihakset aika nopeasti niin ettei jaksa ampua yhtä paljon kuin aiemmin.
Erittäin hyvä periaate on tosiaan ampua vain hyviä laukauksia. Pelkkä ammuskelu on niin helppoa, että se voi kostautua myöhemmin. Taulukauhu hiipii salakavalasti, kun sen tajuaa iskeneen, on jo liian myöhäistä. Siksi ennaltaehkäisy on paras vaihtoehto. Kun jo aluksi opettelee hyvän tekniikan ja suorituksen, niin se (toivottavasti) automatisoituu myöhemmin.
Kannattaa myös huomioida lihashuolto. Kymppitonni on jo sen verran paljon, että siinä voi rikkoa paikkoja. Varsinkin vetokäden olkapää on kovilla. Kannattaa vahvistaa olkapäitä, toki koko yläkroppaa ja varsinkin kiertäjäkalvosinta (rotator cuff), joka on jousiampujien yleisin ongelmakohta.
Ampumamäärät vaihtelevat. Arvioin, että yli 5 000 laukausta vuodessa eli noin 100 viikossa. Kesällä tai yleensä valoisana vuodenaikana keskiarvo ylittyy, keskitalvella alittuu. Pihassa on 20 m rata ja siihen merkitty etäisyydet 5, 10, 15 ja 20 m. Ammun myös Kuralan Erälaaksossa ja maastossa missä tahansa. Talvella tulee ammuttua pituutta pelloilla ja järvenjäillä. Ammuskelu on enimmäkseen huviammuntaa, mitään systemaattista harjoittelua ei ole kuin satunnaisesti.
