Jousiammuntasuoritus toistuu aina samanlaisena, kerrasta, päivästä, vuodesta toiseen. Jos tekniikka on hieman huono ja jousi liian jäykkä, niin se kostautuu nopeasti erilaisina vaivoina, kipuina ja ongelmina ammunnassa. Luulen, että suurimmalla osalla ampujista on ollut jotain kremppaa. Vetokäden olkapää lienee yleisin ongelmakohta.
Mikä paikka sinulla on prakannut? Mitä ongelmia se aiheutti ja miten ne ratkesivat?
Valitsin vaihtoehdot “Vetokäden olkapää” ja “Pää”. Joskus olkapää kipuili vähän ja syynä oli ihan huono vetotekniikka sekä tottumattomuus ammuntaan. Siihen auttoi kuminauhajumppa ja veto kunnolla yläkautta. Nyt olkapää on toiminut keskimäärin hyvin ja suoraan veto on helppoa. Lisäksi, syksyllä aloitin lasten kanssa kiipeilyn, boulderoinnin ja se tuntuu kyllä todella hyvältä. Kovaa treeniä yläkropalle ja tukee hyvin jousiammuntaa, sekä muutenkin kivaa. Syksyllä saattoi olla aistittavissa pientä kipuilua välillä olkapäässä mutta kiipeilyn aloittamisen jälkeen siitä ei ole kuulunut enää mitään.
Toinen paha ongelmakohta on ollut pää. Sen kanssa onkin ollut enemmän työtä mutta ammuntatekniikan kehittymisen myötä suunta on kohti parempaa. Optimistinen olen sen suhteen. Hyvien ja hallittujen suoritusten osuus on kasvussa ja mikäs sen hienompaa!
Jousikäden olkapää ja vetokäden sormet. Olkapää meni viime syksynä, ammuin 57-paunaisella jalavalla ja se oli liian jäykkä minun voimille. Oli pakko pitää parin viikon tauko kun olkapää kipeytyi niin ettei kättä pystynyt pään oäälle nostamaan. Pyysin hallilla ohjaajia katsomaan tekniikkaa, sanoivat että jousikäden olkapää nousee täydessä vedossa poskeen kiinni ja hermot likistyvät. Neuvoivat treenaamaan lihaksia ja jos mahdollista ampumaan kevyemmällä jousella. näin tehnyt, jousi on nyt 48-paunainen ja lämmittelen lihakset aina kunnolla ennen treeniä.
Vetokäden keskisormi on tunnoton treenien jälkeen tunnin verran. Syynä se että vedosta suurin osa jää keskarin varaan. Nytkin vähän pistelee ja kihelmöi. Hermovaurio on kuulemma irreversiibeli. Paksumpi hanska varmaan auttaisi, sormiläpällä en osaa ampua.
Vetokäden sormet on aika useasti rikki, muita vaivoja ei ainakaan toistaiseksi ole ollut. Homma korjaantuisi tietysti suojilla, mutta nekin vaativat aika paljon totuttelua… paljailla sormilla saa kuitenkin sen verran paremman tuntuman kun ei ole mitään “ylimääräistä” tiellä.
En ole koskaan kovasti ammuntaa treenannu ni paikat on kestäny. Olen vähän niinku alirasitettu jousi, helpolla itteni päästäny. Listasta puuttuu silmätulehdus tai siitepölyn aiheuttama silmienkutina. Tai sitten mentaalinen prakaaminen. Nekin vaivat vaikeuttaa jousiammuntaa.
Heh, sama homma kui Juhalla. Sama siitepöly ja puupöly vaivaa eniten harrastusta, mutta ammunnassa ei onneksi ole vaivoja - ei mentaalisiakaan.
Tuo puupölylle ja kaikelle mahdolliselle kukinnalle/hajulle allergisuus onkin sitten yksi perkele… Nuhasta hengenahdistukseen.
Eipä ole vielä mikään paikka rikkoutunut…Saatan olla sen verran laiska ampuja, että rasitus ei ole ollut liiallista. Toisaalta olen kyllä ahkeralla hyötyliikunalla saanut pidetyä lihakset ja nivelet toistaiseksi kelvollisessa kunossa. Nyt on meossa ahkera punnerrustreeni.
Vetokäden olkapää ja jousikäden olkapää. Vetokäden olkapään lihakset ylirasittuivat pari kertaa niin, että piti pitää ammunnasta taukoa pari viikkoa. Sitten keksi uuden tekniikan ja ongelma poistui. Mulla on aikanaan punttihommissa vetokäden olkapään hauiksen jänteessä ollut jännetupentulehdusta, josta syystä se rasittuu liikaa jos vedän niin, että kyynärpää nousee hartian yläpuolelle.
Uusi tyyli jolla olen nyt vajaa vuoden ampunut on sellainen, että kyynärpää liikkuu kropassa kiinni ja “ankkurointi” on niin että ranne on rintalastan tienoilla. Lopputulos tuntuu hyvältä, äärimmäisen luontevalta minulle (2,15m syltä ja max 24" veto. tiedän, olen kummallinen ) ja muistuttaa ehkä vähän Ishin tyyliä ja jotain muuta inkkarityyliä, jossa ankkuroidaan alas. Lisäksi nuoli linjautuu hyvin oikean silmän alle ja rintaa vasten ankkuroidessa koko paketti on täydessä vedossa aika tukeva. Jousikäden etuolkapää saattaa joskus ensimmäisien nuolien aikana rasittua, jos ei ole muistanut/viitsinyt lämmitellä yhtään.
Jousikäden olkapäässä yksi pieni lihas tulehtui reilu kk sitten, nyt alkaa olla kunnossa. Eilen pituutta ampuessa vetokädessä alkoi siinä kuudennen laakin kohdalla tuntua repivää kipua joka säteili nimettömästä kyynärpäähän asti. Joku jänne ärtyi siinä määrin että muutaman vajaan vedon jälkeen oli pakko lopettaa. Olisi pitänyt lämmitellä ennen ammuntaa kevyemmällä jousella. Buranaa huuleen ja katsoa mitä tapahtuu vajailla vedoilla tänä iltana. Ihan uusia vaivoja tullut tämän jousihomman mukana.
Keskisormi kärsii ja rispaantuu jännettä vasten koska se on muita sormia pidempi. Veto on enimmäkseen keskarin ja nimettömän varassa, etusormi enemmänkin vain nojaa jännettä vasten ja vakauttaa kättä. Nimettömän päästäessä irti keskisormi jää vielä räpläämään jännettä. En tiedä mikä siihen voisi auttaa, joskus on tullut laitettua urheiluteippiä lisäsuojaksi.
) ja muistuttaa ehkä vähän Ishin tyyliä ja jotain muuta inkkarityyliä, jossa ankkuroidaan alas. Lisäksi nuoli linjautuu hyvin oikean silmän alle ja rintaa vasten ankkuroidessa koko paketti on täydessä vedossa aika tukeva. Jousikäden etuolkapää saattaa joskus ensimmäisien nuolien aikana rasittua, jos ei ole muistanut/viitsinyt lämmitellä yhtään.