Tämän foorumin lukijat ampuvat hyvin erilaisilla jousilla - kevyistä ja helpon mukavasti ammuttavista hyvinkin jäykkiin jousiin. Esimerkiksi itse ammun mieluiten 35-45-paunaisilla jousilla ja kisajouset ovat vajaa 40 paunaa. Eräs tunnettu ja menestynyt jousiampuja ampuu 80-paunaisilla hurjaa tulosta helpon näköisesti. Kullakin ampujalla on oma suosikkijousi, jolla on mukavinta ja luontevinta ampua. Mikä on suosikkijousesi jäykkyys, mikä tarttuu useimmiten käteen?
Tämähän on kiinnostava aihe! Näyttäisi, että 40-60 paunaa on suosituin jäykkyys, mikä on kyllä ymmärrettävää metsästysorientoituneessa porukassa. Se menee hyvin kisajousenakin, varsinkin 40-50 paunaa, ja on vielä tavallisen jousiampujan kohtuullisesti hallittavissa.
On siellä näköjään joku korstokin, joka ampuu lähes satapaunaisella. Itse en ole sellaista koskaan edes vetänyt täyteen vetoon. Haluan varjella olkapäätäni…
Taidan olla ainoa joka menee alle 30-paunaisilla. Mutta ei se minua haittaa, paunamäärä sinällään ei merkitse minulle mitään. Ei ole oikein ollut tarvettakaan nostaa jäykkyyttä, kun en kilpaile seuran ulkopuolella, en ammu pitkiä matkoja, enkä ammu vielä läheskään tarpeeksi tarkasti metsästääkseni jousella. Haluan ensisijaisesti oppia ensin kunnollisen tekniikan. Mukavampaa jos jaksaa ampua tarvittaessa sen lähemmäs sata laukausta yhdellä kertaa. Jopa 30-paunainen lonkkarini tuntuu olevan minulle vielä liian raskas.
Ensimmäiset 20 vuotta ammuin 60 paunaisella Martin Bushmasterilla. Kesästä 2014 alkaen olen ampunut 45 paunaisella J-Bow:n Deltalla. Molemmat erittäin nopeaheittoisia. Bushmaster viskasi 34 grammaisen puunuolen liikkeelle 206 f/sec.c . Deltan lähtönopeutta en ole päässyt mittaamaan.
Vähän jo tätä paheksuntaa odottelin. Simon pitkän ja asiallisen sekä hyvin selventävän kirjoituksen jälkeen menin välittömästi profiilikuvani vaihtamaan, siitä ei onneksi ehtinyt tulla paheksuntaa.
Olen käyttänyt perinnekisoissa kahta paheksuntaa aiheuttamatonta jousta.
Ensimmäinen on ELB jonka skotti ystäväni minulle teki ja se on ilmoituksen mukaan 60 paunainen tosin mun lyhyellä vedolla tulee max 40, ei ole mitattu.
Se on se jota sinä Tuomo vähän liimailit aikanaan. Tehty hikkorista ja lemonwoodista. Enempi olen käyttänyt n. 2002 itse tekemääni yksipuista saarnijousta jonka paunoja en tiedä, todennäköisesti alle 40. Parhaat sijoitukseni perinnekisoissa olen tällä saarnijousella saavuttanut.
Minäkin aloittelevana ampujana äänestin 30-40 paunaa! Tarkemmin 40~. Pienenä poikkeuksena viime kisa vajaa 50 paunaisella.
Paunamäärä tuntuu kovastikin riippuvan jousityypistä ja ammunnan tyylistä. Enimmäkseen on tullut ammuttua alle 130cm jousilla ja 18-24" vedolla, jolloinka ymmärtää että korkeat paunat ei tunnu mukavalta kenenkään käsissä.
Katsoo sitten kesällä minkälaista tikkua pajalta valmistuu, mukavastihan se nuoli lentäisi laakeammin 50+ paunaisella taulu- ja 3D ammunnoissa.
Tasalukuihin jakaminen on tietenkin vaihtoehtolistojen peruskauraa, mutta tässä tapauksessa se ei pelitä kauhean hyvin. 30 paunaa on liian vähän, 50 paunaa on liikaa, 42# on tällä hetkellä paras, ja paunankin eron huomaa.
20# riittää American Roundiin, kun nuolet ovat jouseen sopivat ja hyvin tehdyt. Siksi en murehtisi litteän 3D-lentoradan nimissä paunoista. Joku suurriistan metsästys on toinen juttu.
Minä yleensä ammun reilut 30 paunasella, välillä reilu 40 paunasella, mutta sellainen reilu 20 paunanen on hyvä kun esim, lähtee oppimaan esim, toisella kädellä vetoa ja talvella kun on kotosalla lyhyt “rata”. Kevyempi paunamäärä antaa myös enemmän haastetta omasta mielestä.
Mutta ei se minua haittaa, paunamäärä sinällään ei merkitse minulle mitään. Ei ole oikein ollut tarvettakaan nostaa jäykkyyttä, kun en kilpaile seuran ulkopuolella, en ammu pitkiä matkoja, enkä ammu vielä läheskään tarpeeksi tarkasti metsästääkseni jousella. Haluan ensisijaisesti oppia ensin kunnollisen tekniikan. Mukavampaa jos jaksaa ampua tarvittaessa sen lähemmäs sata laukausta yhdellä kertaa. Jopa 30-paunainen lonkkarini tuntuu olevan minulle vielä liian raskas.
