Mä itseasiassa nyt ilmottauduin kisaan. Seuraan piti kuulua mutta ne laitto pelkän vakuutusmaksun (4,5€) seuralle jonka seura laskuttaa minulta sitten. Eli lisenssiä ei tarvinnut maksaa (koska itsellä ei käyttöä tätä enempää) ja kisalle hintaa alle 40€ nyt
Edit. Elikkä en maksa lisenssiä jolloin en osallistu suomenmestaruuteen mutta kisan voin ampua muuten täysin.
Eihän tässä meikäläinen kuitenkaan kärkikolmikossa kamppaile.
Hyvä kun saadaan Mika messiin.
Mites on @Rane ja @Lehtis menossa yöpymään la-su yön? Pitäiskö ottaa majatalosta huone… Onko teillä varaukset jonnekin?
Motel Marine Tammisaaressa on yöpymispaikkana. Saattaa olla jo täynnä, mutta kannattaa tarkistaa. 70,- aamiaisen kanssa minun varaus.
Siellä on joskus tullu rymyttyä päissään että en tiiä kehtaako ihte mennä 
Ilmoittauduin myös eilen. Mites tämä nuolten merkkaaminen,
" An archer’s arrows must be clearly identified with one, two or three rings at the back of the arrow".
Ihan tussilla renkulat sulituksen ja nokin väliin? Nuolirikon sattuessa saa varmaan ottaa varanuolen käyttöön, ja siihen taas tussilla sopiva määrä renkuloita?
Mä pistin tussilla rinkulat sulista kärkeen päin, heti sulituksen jälkeen. Oletan että kunhan eivät ole ihan kärjessä niin ei väliä.
HB-luokan säännöissä asia sanotaan näin:
“The arrows must be free of any marks or blemishes that can be used as sighting aids…”.
Itse olen tehnyt rinkulat sulituksen eteen, koska sulituksen ja nokin välissä on joskus liian vähän tilaa. Ja onhan nuolissa vaakunointejakin, eikä niiden suhteen ole mitään ongelmia, edes kuitupuolella.
WA-liiton Longbow-luokan (kuitujouset siis) säännöissä sanotaan, että nokista 200 millimetrin jälkeen ei saa olla mitään merkkejä. Eli tuo 200 millimetriä nokista on hyvä raja, sillä alueella voi olla mitä vaan merkkejä, koska niiden ei oleteta auttavan tähtäämisessä.
Sulkien eteen renkulat on yleinen käytäntö. Itse taidan ampua ykkösnuolet “puhtaana” ja kakkos- ja kolmosnuolissa vastaavasti kaksi ja kolme rengasta. Kannattaa myös näyttää ja selittää merkinnät ryhmän muille jäsenille ennen ensimmäistä rastia tulkintaerimielisyyksien välttämiseksi. Sitten vain pitää muistaa ampua nuolet oikeassa järjestyksessä, jos joutuu useamman nuolen ampumaan, kun eka ei osu.
Aivan älyttömän hieno kisapäivä! Sää oli mitä erinomaisin ja porukassa henki korkealla. AMHB:ssa mestaruuden vei tietenkin Esa, jonka tulos 406 sivuaa suomen ennätystä. Esan jälkeen oli pitkästi tyhjää ja sitten Pasi, Jere ja Mika tiukassa kamppailussa himmeämmistä mitaleista. Ilmeisesti Jere oli ihan kultavauhdissa jokseenkin kisan puoliväliin saakka, mitä vielä avitti Esan ongelmat lähellä olevien maalien kanssa. Kisan edetessä homma kuitenkin ratkesi kokemuksen eduksi ja Esa alkoi tykittää ekan nuolen aika vakaasti osumaksi matkalta kuin matkalta.
Mathiaksen kanssa puheltiin alussa, että meillä voisi periaatteessa olla keskenämme pronssikamppailu, kun samassa ryhmässä (Esan kanssa) oltiin. Harjoittelun ja rutiinin puute molemmilla tuotti tasapaksun heikonpuoleisen tuloksen ja pitkiä pummijaksoja. Nähtiinpä/kuultiinpa metsässä jopa joitakin agressiivisia eleitä omaa kalustoa kohtaan… Loppujen lopuksi mitali jäi haaveeksi, mutta ei nyt kuitenkaan niin kovin kauas!
Se on kyllä kummallista, miten hankalia ovat sellaiset 40 jaardin kahta puolen olevat alamäen kävelyrastit: ensimmäinen laaki kun melkein osuu ja siitä siirtyy seuraavalle tolpalle mielessään varma osuma, joka kuitenkin menee pummiksi lyhentyneen matkan ja kaventuneen korkeuseron vuoksi. Ja sama vielä uudelleen. Tai sellaiset kolmenkymmenen jaardin pisteet, joista ei oikein tiedä pitäisikö vedellä ihan vaistolla vai etsiä jokin kiintopiste korkomerkiksi. Eihän näihin tietysti auta kuin ankara treeni.
Aapon tulos oli suorastaan erinomainen, kun huomioidaan, että jo AR:ssä keskeytyksen aiheuttanut kipupiste oli edelleen mukana. Enimmän puolen kisaa hartia oli niin kipeä, että jo jousen ojentaminen pani käden tärisemään. Loppua kohti kuulemma helpotti hieman ja osumia alkoi tulla entistä paremmin. Ilman kipuja olisi ampunut paremmin kuin minä ja 200 p rikki.
Tässä vielä Jaken postaamat tulokset FFAA:n sivulta:
Esa Lehtorinne RIJO AMHB 406 1 sivuaa
Pasi Pentti RIJO AMHB 266 2
Jere Nyström Mikkeli AMHB 262 3
Mika Hartonen Keuruu AMHB 260 4
Mathias Smeds Artemis AMHB 206 5
Seppo Kuitunen RIJO AMHB 200 6
Heikki Mäkinen Artemis AMHB 190 7
Aapo Mäkinen Artemis AMHB 162 8
Heikki Oja Hood AMHB 116 9
Mika Toivanen RIJO AMHB 80 10
Tosi hyvin toteutettu rata, hyvä keli ja porukka niin mikäs sen parempaa. Hauskaa oli ja kiitos siitä @Kyudo108 ja Aapo ! Parit kuvat omalta filmiltä kuviasa ylimpänä aapon vika laukaus ensimmäisellä !!
Oli lopulta huippukeli sunnuntainakin, vaikka aamulla vähän kylmäsikin. Eli lähdettiin ihan hellepaita raollaan radalle.
Välineet oli vaikea päättää ja lämmittelyyn otin turkkilaisen jousen ja lonkkarin rinnakkain. Ja nyt ensimmäistä kertaa peukkurenkaan! En ollut noita uusia nuolia ampunut kuin sisäradalla vähäsen ja peukkurenkaalla en maastossa koskaan. Pelkäsin kovasti että vaivalla maalatut, barreloidut ja jännevahvistetut nuolet menee maastossa rikki.
Sitten kun lämmittelyammuntaan ruvettiin niin olipa mahtava heitto 410gn nuolilla. Varmaan samanlaista kun rekulla hiilareita ampuen. No muiden yllyttämänä lähdin radalle sitten ensimmäistä kertaa peukkurenkaalla ja turkkilaisella! Mielessä juili se yksi 20y kisatulos minkä joskus talvella ammuin peukulla, n.130p 
Ja hyvinhän se meni! Omat nuolet koski maata vasta 14 rastin jälkeen ja 60 jaardin karhut oli just mun turkkilaisen hommia. Korkoja ei tarvinnut arvioida, kun lentorata oli laakea ja laukaisu oli niin rapean puhdas peukkurenkaalla, että usein näkyi vain piste sulasta ampuessa. Harvinaista herkkua verrattuna lonkkariin. Mutta kiikkerää touhua toisinaan lyhyellä jousella ja räväkällä heitolla…
Ja tosiaan, jos ei Lehtistä voi koko rundilla voittaa, niin aina voi kirittää osan matkasta ja tuumailla “jos saisi tahdin pidettyä…”. Vaan eihän sitä sitten saanut. Mutta kaulakkain, ellen pienellä johdolla mennyt 12 rastin jälkeen - piste saldo siinä 170p. Että loput 16 rastia tuotti vain 92 pistettä. Kunhan tuosta väsähtämisestä pääsee niin mikä ettei, ammutaan taas mitalista!
Kuvissa näkyy myös Pasi Pentti, jolla oli hyvä rauhallinen ankkuri. Ihmekös tuo että kiilasi sitten kakkoseksi. Sai revanssin nyt Ar-väännöstä!
Vielä löyty yksi kuva. Tosin tästä taisi tulla pummi.
Kiitos joukkueelle oli kyllä hieno päivä niin sään kuin kilpailunkin puolesta. Aapo suoriutui uskomattoman hienosti käsivammasta huolimatta ja vielä aikuisten sarjassa! Kiitos Mika H ja Aapo eiköhän ens vuonna uudestaan!
