Decrowning - aihion kruunun tasoitus

Metsävaahteraketjussa Mikke mainitsi aihion “kruunun” tasoituksen, että se voisi olla tarpeellista, jos puun halkaisija on pieni ja selkä hyvin pyöreä. Aihe sinänsä on tunnettu, eikä siinä ole mitään erikoista.

Mutta onko kukaan oikeasti tasoittanut aihion selän harjannetta? Itse koitin kerran mutta se ei oikein toiminut, puussa oli oksankohta ja muutenkin syykulku ei mikään hyvä. Jos miettii selän tasoittamisen tarvetta, niin se on lopulta aika pieni. Hyvin harva puulaji sitä edes tarvitsisi, ehkä vaahtera, kataja, ehkä muutama muukin. Selän tasoittaminen on kuitenkin työlästä ja se vaatii hyvän aihion onnistuakseen kunnolla. Hyvästä aihiosta tehdyn jousen voi kuitenkin olettaa kestävän, vaikka selkä olisikin pyöreä, ellei sitten halua varmuuden vuoksi tasoittaa selkää ja sietää pientä epävarmuutta tasoituksen onnistumisesta. Vai onko kellään ollut onnistumisen kokemuksia ja hyviä tuloksia? Mikke nyt tietenkin…

Minulla on yksi pähkinäpensas, josta tasoittelin selän ja meinaan lonkkaria siitä tehdä. Se on vaan nyt ollut muutaman vuoden jossakin hyllyssä odottelemassa. Pitänee ottaa se työn alle joku päivä.

Decrownatuistahan voisi tehdä oman porukkahaasteensa joskus… ei kumminkaan ihan nyt, kun on nuo pihlajat ja pituusammunnat mielessä.

Katsoin koko koneeni läpi ei löydy kuvan kuvaa :smiley:
Pitää siis laittaa studio pystyyn!

Kotoani löysin vain yhden hyvän esimerkin.
82lb Hedeby aihoi saarnista.
Aihio oli alunperin 110lb 17 tuuman vedolla ja silloin jo huomasin, että EI HELKUTTI!!
Tiukkaa naantalin saarnea, 9 vuorilustoa noin 50mm aihiosta.

Alunperin piti ja sainkin kepin asettumaan 100lb # 28 vedolle. mutta kauhistukseni huomasin toisen lavan selässä pinta halkeaman. Tilannetta ei parantanut se, että eräs turun linnallla ollut vierailia otti kepin käteensä ja taivutti sitä… Räsähtihän sieltä se säle ulos selästä…
Otin sitten vähän pottuuntuneena veisto raudan käteeeni ja vuolin koko selän tasaiseksi muita oksia varoen.

Lopputulos on mitä miellyttävin.

Decrownasin aikoinaan ihan rutiininomaisesti jousiaihioita, kun johtava 1990-luvun knowhow oli, että se on ainoa keino saada vetokestävä leveä lattajousi pienestä tai pienehköstä puusta. Tein decrownattuja jousia tuomesta, vaahterasta, pihlajasta, pähkinäpensaasta, syreenistä ja vaikka mistä. Kyllähän sillä tavalla syntyy oikein hyvä jousi - yksikään näistä ei ratkennut selästä toisin kuin ainakin osa olisi tehnyt luonnonselkäisenä. Nykyisin, kun minulla ei ole käyttöä leveille jousille, ei decrownauksellekaan ole tarvetta.

Kuvassa viimeinen decrownaamani selkä, tuomea:

1 tykkäys

Kiinnostava aihe. Oon saanut pitkin talvea kaikennäköisiä ja -kokoisia puuaihioita jotka menee lähempään tarkasteluun parin viikon kuluttua, mökkikauden alettua siis. Kirsikka- ja kriikunapätkät oli 160-180cm pitkiä mutta halkaisijat 4-5cm ohuemmasta päästä. Kaivetaanko decrownauksessa lusto esiin vai riittääkö että niistää harjan pois?

Pitäisi tarkemmin tietää puista, tarvitseeko sitä decrownaamista edes tehdä?
Pahimmassa tapauksessa tuotat vain lisätyötä ja jos puut ovat puristusominaisuuksiltaan heikompia kuin veto-ominaisuuksiltaan, saat alisuorittavan jousen joka vielä puristusmurtuu.
Decrownaamisessahan on kyse selän ja vatsan “voimien” tasoittamisesta. Monissa puissa veto-ominaisuudet ovat vahvemmat, kuin puristusominaisuudet. Joissain tapauksissahan jengi harrastaa “trappingia” eli selän kaventamista ja ainakin vuorijalavan kohdalla olen kuullut tämän olevan erityisen tehokasta. Siis juuri sen kapean puun kruunun keinotekoisesti luomista.
Toki kun äärimmäisen kapeisiin menee aihio, pitää olla tiukkaa puuta - tai pitkää, että siitä voi edes jousen tehdä. Kuten todettu, esim syreenistä tekee 40 paunaisen lyhärin 2,3 vetosuhteessa jopa 20mm leveänä.

Mutta kysymykseen :smiley: kruunun harjan tasoitustahan se tarkoittaa, kuitenkin niin että keskellä seuraat yhtä lustoa.

Kirsikat ovat tiheyteensä nähden jäykkiä ja puristusvahvoja puita, joissa juuri vetolujuus on usein heikko lenkki. Vain 4 - 5 cm paksun eli voimakkaan pyöreäselkäisen kirsikanvarren decrownaaminen on harvinaisen perusteltua.

Kuten esim. yllä olevasta tuomijousen selästä näkee, kruunun tasoituksessa poistetaan selkäpuuta tasossa siten, että valittu lusto kulkee ehjänä linjana jousen päästä päähän ja sitä ympäröivät lustot seuraavat tätä linjaa molemmin puolin mahdollisimman tarkasti ja pitkään.

Väärin. Kaikkien maailman puiden vetolujuus on suurempi kuin puristuslujuus, mutta silti useimpien jousipuiden tapauksessa litteä tai lähes litteä selkä ja vatsa on paras poikkileikkausmuoto jousen kestävyyden ja heiton kannalta. Jouset väsyvät vatsasta mutta hajoavat selästä. Pyöreä selkä ja litteä vatsa sopii ainoastaan erityisen vetolujille puulajeille, erityisen kevyisiin jousiin tai erityisen matalan vetopituus-jousenpituus-suhteen jousiin.

On täyttä höpönlöpöä, että puujousen poikkileikkauksen suorakulmaistaminen johtaisi pahimmassakaan tapauksessa puristusmurtumiin. Lähes kaikissa tapauksissa se johtaa parempaan jouseen. Onko selän tasoittamiseen menevä työ sen väärtiä, täytyy päättää tapauskohtaisesti.

Puristusmurtumat oli liioittelua, mutta settiä voi vetolujan puun kanssa tulla.

Decrownausta en oikein itse jaksa vääntää, enkä varsinkaan lustojen jahtaamista, vaikka jonkun tollon vioittamia aihion selkiä olisi vino pino.
Tästä olen selvinnyt parhaiten kun on vaihtanut aihiota. :smiley:

Käytäntö on osoittanut, että kaikista eniten myötäkäyristyvät voimakkaan pyöreäselkäiset jouset, olivat ne sitten tosi vetolujaa saskatoonia tai jotain muuta. Baker (1992) tarjosi tähän selityksen, jota nykyinsinöörit esim. tällä foorumilla eivät hyväksy. Tilalle on tarjottu nuorpuuta, joka ei voi pitää paikkaansa siitä syystä, että näitten jousten keskimmäinen vatsapinta ei eroa aistinvaraisesti mitenkään muusta puusta. Syy on siis auki, mutta resultti pätee: selän on paras olla suhteellisen laakea.

Hyvää asiaa!

Toteamukseen, että eniten myötäkäyristyvät voimakkaan pyöreäselkäiset jouset lienee looginen selitys… Voimakkaan pyöreäselkäinen jousi = kapea jousi, ja Tasaselkäinen jousi = leveä jousi, jos siis luonnonaihioista puhutaan.

Teoriassahan tietyn puukalikan optimaalinen poikkileikkaus voidaan laskea, jos lujuusarvot tunnetaan. Se, miksi käytäntö ei aina tunnu seuraavan teoriaa, voi johtua ihan siitä, että muuttujia on liikaa ja suuri osa niistä on tuntemattomia.

Siis het-konen: tuohan oli juuri se Bakerin selitys, jonka torppasit vanhalla välifoorumilla: voimakkaan pyöreäselkäinen jousi on kuin kapea jousi, jonka sivuilla on työtä tekemättömät slaissit reunapuuta tyhjän panttina. Tämän todisteeksi Baker tarjosi sitä, että tällaisiin jousiin puristusmurtumat tulevat kapealle sektorille kruunun lakea vastaavalle alalle, minkä olen itsekin moneen kertaan havainnoinut.

Voimakkaan pyöreäselkäinen jousi ON kapea jousi - tottakai. Voimakkaan pyöreäselkäinen, 50 milliä leveä jousi olisi taas tolkuttoman paksu, tavallisin jousimitoin. Kapea (ja paksu) jousi viruu enemmän kuin leveä (ja ohut).

Se, että puristusmurtumat näyttävät keskittyvän aihion keskelle, lienee jokin selitys. Neutraalitasosta totesin, että se on taso, jolloin rasitus jakautuu tasaisesti koko vatsapinnalle. Kaikkia muuttujia ei tunneta, joten sieltä voi löytyä selitys ilmiölle.

Pitäisi tehdä tasalaatuisesta lankusta kymmeniä jousia, tasaselkäisiä, kavennettuselkäisiä ja pyöreäselkäisiä ja katsoa ja mitata, mitä niille tapahtuu. Systemaattisin testein voidaan tutkia, miten poikkileikkaus vaikuttaa.

Mitä tapahtuu, jos pyöreäselkäisestä jousesta poistaa “turhat” reunat? Kuinka paljon jousen jäykkyys muuttuu? Entäpä jos pyöreäselkäisestä jousesta tekeekin heti niin kapean, ettei turhia reunoja ole - tuleeko virumaa enemmän vai vähemmän kuin pitäisi?

Kyse ei ole yksioikoisesti kaarten leveydestä ja paksuudesta. Kuka tahansa järjissään oleva jousentekijä tekee jousista tietenkin riittävän leveitä ja ohuita kestämään niiltä vaaditun rasituksen. Nykyisten jousteni leveys on 30 mm, parin millin sisään. Jousten leveys on siis vakio, joidenkin näkökulmasta kapea, globaalissa vertailussa lähinnä keskileveä. Myös jousteni paksuus vaihtelee vain vähän, sillä jousten jäykkyys vaihtelee vain vähän, ja teen jäykimmistä puista jäykimmät jouset ja päinvastoin. Jousten selän pyöreys vaihtelee sen sijaan suuresti, raaka-ainepuun läpimitan mukaisesti.

Ne jouset, joiden selkä on kaikista pyörein, myötäkäyristyvät ja puristusmurtuvat eniten. Jopa intuitio, joka on kieltämättä usein väärässä näissä hommissa, sanoo, että näiden jousten veitsimäiset nurkat eivät voi vaikuttaa jouseen paljon mitenkään, vaikka ne kattavat mittanauhan leveyslukemasta parikin senttiä.

On kyllä kiinnostava havainto, että pyöreäselkäisimmät jouset myötäkäyristyvät ja puristusmurtuilevat eniten. Sitä ei tietenkää käy kiistäminen. Kyse on vain siitä, että mikä on syy.

Itse olen edelleen sillä kannalla, että syy liittyy puun ikään. Yleistäen, mitä pyöreämpiselkäisempi jousi on, sitä pienemmästä ja nuoremmasta puusta se on tehty. Jos jousen lavan paksuus on vaikkapa 15 millimetriä ja leveys noin 30 millimetriä, niin minimihalkaisija puulle on silloin 30 millimetriä. Jotta jousen selkä voidaan tasoittaa, niin puun pitää olla paksumpi ja vanhempi, jolloin syntyy illuusio, että selän tasoitus auttaisi myötäkäyristymiseen, vaikka syy saattaa olla materiaalissa itsessään. Pitäisi siis tehdä yhtä paksuista puista sekä pyöreäselkäisiä että tasoitettuja, joiden paksuus, leveys ja jäykkyys olisivat samat, jotta tasoituksen ja pyöreäselkäisyyden vaikutusta voisi tutkia. Helppoa… Tämähän on mahdotonta, joten loppupäätelmäksi taitaa jäädä seuraavat asiat:

  1. Mitä pienempi aihio on halkaisijaltaan, sitä enemmän siitä tehty jousi viruu.
  2. Aihion kruunun tasoittaminen on tietyissä tapauksissa perusteltua, kuten aiemmin esitettiin.

Mihin perustuu nämä puheet, että Baker on kokeillut, pulinat pois. Jos on testattu vain nuorella puulla, ei testi välttämättä ole paikkansa pitävä. Itsehän puhuin juurikin isomman puutavaran selän muotoilusta pyöreään muotoon.
Aistinvarainen tarkistaminen ei aina ole paikkansa pitävä. Vasta luin marjakuusille tehdyistä mittauksista, miten ulkoisesti priima aihio ei ollutkaan paras, vaan joukosta parhaat palikat ominaisuuksiltaan oli jotain aivan muuta. Voin kaivaa sen tähän jos kaivataan, en nyt yhtään muista missä sen luin.

Oikeastaan mikä epähuomiossa tuli mainitsematta, suureksi syyksi tuon jousen selän träppäämiseen (trapping), eli tarkoituksella kruunun luomiseen mainitaan, on myös massan väheneminen. Setitön - painavampi, pientä settiä - kevyempi. Josko näin? Kunhan saan höyläpenkille vuorijalavaa, kokeilen tuota träppäämistä, minkä puolesta Marc St. Louis puhui.

voitteko selventää tätä decrowning metodia. Tuomi aihiosta sain löytymään sen yhden ja saman luston päästä päähän ja se on ilmeisesti ok. Nyt on työn alla 185cm ja 40mm leveä pihlaja pitkäjousen aihio jossa vuosikasvu on todella pientä. Tuossa M.Reinikaisen kuvasarjassa ei minun silmien mukaan ole seurattu koko matkalla yhtä ja samaa lustoa päästä päähän ja ja jousi kestää silti. Käsitänkö kuvat väärin vai voiko noin todella tehdä ?
Voiko pihlajalle tehdä samoin ja se kestää ? Voiko muille puulajeille kuin saarnelle tehdä noin ja silti jousi kestää ? Voiko kesällä kaadetulle puulle tehdä decrowning ja saada hyvä kestävä jousi ilman että odotetaan puunkaatoon lehdetöntä aikaa?

Monta kysymystä… vastaan osaan. Tietty parasta että sama lusto decrownattunakin kulkee koko selän matkalla. Joskus esim. saarni kestää tuolla lailla kuin Mikken jousissa, mutta joskus ei. Tuurinkauppaa.

Decrown selkään raakanahka ja pientä takuuta kestolle jo tulee.
Tai kerros jänteitä (sinew lined), selystykseksi, ei heittoa lisäämään muta selkää varmistamaan.
Onko vaivan väärti… mene ja tiedä.

Pihlajan decrownaamisesta ei minulla kokemusta (pitaisikö puhua kruunun/jousen selän tasoituksesta kun ollaan Suomessa… Se olisi niinku about näin… Damn noitten lainasojen pesiytymistä )

Nyt kun kevät on myöhässä niin vielä nippa nappa voi jousipuun kaataa. Kasvukausi ei ole timmien yöpakkasten takia vielä kunnolla alkanut.

Kiitos vastauksesta. Täällä Oulun korkeudella ei terminen kevät ole vielä alkanut joten arvelisin että vielä voisi muutaman tuomen kaataa. Hankikantoa ei noilla minun paikoilla ole ollut vaan pahimmoilleen pettää alta ponnistus vaiheessa joten nyt on vasta kaksi aihiota kuivumassa. Tuosta kruunun tasoituksesta arvelin takaporttia siihen että voisi käyttää vähän myöhemmin kaadettua materiaalia.

1 tykkäys

Se on vähän sillä tavalla että Kun minulla on tarve litistää jousen seklkää teen sen tietoisesti ja yksi kohtaisesti. Tuon saarnen selkä siis paukahti kahden luston verran. Korjatakseni asiaa veistin selän kolme lustoa alemmaksi. Koska tuo jousi oli myös erittäin oksainen niin välttääkseni jatko paukahduksia, jätin lustoja veistämättä oksien ympäriltä. Näin luoden jokaisen ennalta arvattavan heikon kohdan ympärille ikään kuin laastarin.

Ajattele asiaa näin: Sinulla 2m putki jossa on monta putkea monen putken sisällä (puun kasvurenkaita siis matkien)
Nyt poistat uloimmasta renkaasta keskeltä noin 10cm palan. Tadaa!! Olet saanut jousesi selkään heikon kohdan.
Mutta jos poistat ulommasta renkaasta noin 70-80% Niin silloin se on se seuraava rengas joka ottaa rasitusta vastaan ulointa rengasta enemmän.

Capish?

Kiitos vastauksesta, tämä selvensi asian. Jatkan harjoittelua tuon edellä mainitun pihlajan kanssa. Mulla on kolme siperianherneen palasta, kaksi 95cm ja muistaakseni 125cm. Onko tämä taas sellaista marginaalipuuta mikä ei sovellu jouseksi edes kruunun tasoituksella ? Evakuoin ne naapurilta alkuvuoden puolella ja satuin unohtamaan ne tallin nurkkaan kuivumaan. Melko oksaista puuta mutta jotenkin tuntuu kädessä hyvältä sen lisäksi että näyttää hyvältä. Yhden lyhyen kirveenvarren siitä olen veistänyt kuivumaan.