IFAA:n halli-EM Pohjois-Irlannissa jää corona-viruksen vuoksi osaltani (ja monen muun) ampumatta, kun ei mahdollisen paluun jälkeinen kaksiviikkoinen karanteeni innosta. Ja saattahan ne kisatkin vielä viime minuuteilla peruuntua kokonaankin. Kututusta aloin purkamaan ottamalla käsittelyyn vuosi sitten kasatun otsikon mukaisen laminaattiaihion. Koetan siitä tehdä kisapyssyn elokuussa Eestissä käytäviin saman liiton maasto-MM-kisoihin. Autolla kun liikkuu, ei tarvita TD-versiota, vaan pitkällä ajattelin kisailla.
1 tykkäys
Viimeistelyhiontaa vailla. Paunat alkanee seiskalla; tarkempaa tietoa sisäänammunnan jälkeen. Musta puuvaha ja TruOil pintaan ja nimeksi Corona. Toivottavasti on yhtä häijy…
5 tykkäystä
Tulee ilkee kepakko 
Vuosia olen katellut Esan ja Tuomon bambuselkäisiä ja monen puulajin vatsoittamia pitkäjousia, jotka Esan sanojen mukaan ammentavat 1800-luvun Britti-imperiumin ajan vastaavista jousista. Toisintoja (replicoita) historiallisita jousista. ?
Voisiko niistä saada kuvia? 1800-luvun jousista lukuisilla cumaru, hikkori, lemonwood, bulletwood jne vatsoilla. Olen hieman etsinyt, valjuin tuloksin.
Siis ei wikipedia selitystä että sellasia on ammoin ollut, vaan kunnon kuvia museojousista jotka ovat tehty 1800-luvulla ko materiaaleista. Bambuselällä.
En ole löytänyt ainoatakaan kunnon kuvaa bambu cumaru yhistelmästä, tai bambu bulletwoodista. Tyyliin vuodelta 1830. Jos/kun niitä tehtiin saarivaltiossa, jossa museoita on ollut lie pirun kauan, niin missä nämä originaalit jouset luuraa? Oishan niitä hyppysissä jokunen edes? Vaan en löydä kuvaakaan. Kuvallista todistetta kehiin, kiitos. ’
Enempi hivelee jos 1800-luvun alkupuoliskolta kuin 1860 jälkeen. Siitä voidaan kai teollinen aikakausi lasketa Euroopassa alkaneen ja samaten voidaan historical ja vastaavat termit heittää niin kauas kuin pitkäjousi heittää. Eli tarkoitan sanoa että 1860 on Brittien saarella vissisti eri historiallisten jousien kulmasta, kuin sama vuosi Amazonin yläjuoksulla tai Idahossa.
Sivistäkää minua kuvin, materiaalein, jousien mitoin ja liimamateriaalitiedoin. Kiitän.
Jahas, Juhaa sapettaa…
Käytän mainittuja materiaaleja, koska niitä on kohtuullisen helposti saatavilla kohtuulliseen hintaan ja niistä saa toimivia jousia tarpeisiini. Lisäksi noita on ollut saatavilla 1800-luvulla ja siten täyttävät IFAA:n vaatimukset aikakauden materiaaleista perinnejousiluokkaan. Eihän tuo tarkoita sitä, että käyttämäni materiaaliyhdistelmät olisivat olleet käytössä tuolloin, mutta todistusaineiston puute ei sitä poiskaan sulje. Kyllähän minä enkkulonkkarin marjakuusesta tekisin, jos vain jostain hyvälaatuista kamaa saisi samaan hintaan, mutta kun ei saa. Ne osagetkin, jotka edesmennyt enkkukuningatar istututti Unkariin ja joiden jälkikasvua hankin, olivat laadultaan laminaatteihin kelpaavaa. Paremmat staavit veistelevät Unkarin kauppiaat itse jousiksi. Yhden pitkän tein ja sekin kosahti piilo-oksaan.
Jos enemmistö tämän foorumin seuraajista toivoo ei-näkevänsä harrastukseni tuotoksia täällä, niin voin minä pitää hommat naamakirjatasollakin pelkästään.
Hyvä kysymys kyllä. Nykyisessä jousikirjallisuudessa on yksi iso aukko - ei olemassa ainuttakaan painettua teosta, jossa olisi kattavasti esitelty englantilaisia pitkäjousia. En ymmärrä, että miksi.
Olen asiaa ehdottanut Hugh Soarille, piti ideaa hyvänä mutta en tiedä, että onko asia edennyt. Vaikka hän on kirjoittanut monta hienoa teosta pitkäjousista ja niiden historiasta, niin värikuvallista kirjaa ei ole olemassa. Mittoja ja materiaaleja, sekä muutamia mustavalkokuvia löytyy jonkin verran Soarin kirjoista, mutta nekin hankalasti tekstin sekaan haudattuna. Ei ole poikkileikkauskuvia, nokkien tarkkoja mittoja, kahvoista, tms. Toinen iso ongelma on se, että iso osa englantilaisista pitkäjousista on yksityiskokoelmissa. Niitä ei pääse katsomaan niin vain. Toki museoissakin on jousia mutta hajallaan siellä täällä, kattava teos puuttuu niistäkin.
Tuntuu jotenkin hassulta, että yhdestä maailman tunnetuimmasta jousimallista on lopulta aika vähän tietoa saatavilla. Jos pelkästään kirjatiedon varassa pitäisi olla, niin olisi varmaan helpompi tehdä autenttinen turkkilainen komposiittijousi kuin 1800-luvun englantilainen pitkäjousi.
Tässä muutamia kuvia, kannattaa muuten etsiä huutokauppasivuilta, löytyy niitä yksityiskokoelmien jousia…:
Ja niin edelleen, hakusanaksi vain “longbow”, niin johan löytyy. Etsipä vaikka British Museumin kokoelmista samalla hakusanalla, niin eipä löydy juuri mitään. Mutta ongelma on se, että eihän niistä jousista ole tarkkoja tietoja. Tämä viimeinenkin, “A Victorian English Longbow Constructed from two hardwoods, with velvet grip. 63 ½” long.”.
Tottakai Esa esittelee jousensa täällä! Tuokin jousi voitti juuri PA-foorumilla kuukauden (kahden…) laminaattijousen tittelin. Harvassa ovat täällä tehtyjen jousien esittelyt, Mennankin edellisestä jousesta taitaa olla jo jonkin verran aikaa? Jos vaaditaan täydellistä puhtautta, niin kuolee foorumi pystyyn. Jos Tuukka ampuu muovijänteellä, niin kyllä täällä historiallisen esikuvan mukaisia lonkkareitakin voi hyvällä omalla tunnolla esitellä.
Jos haluatte, niin minä julkaisen ylipitkän, kilon painoisen, myötä-vastakaarevan, pistoolikahvaisen, selkänokkisen, muovijänteisen, epoksiliimatun ja ties mitä paheita sisältävän laminaattijouseni! Saataneen taas vähän pöhinää foorumille…
Vastapainoksi julkaisen myös, kunhan saan koneen taas kuntoon, yksipuisen, 150-senttisen, karhunrasvarasvatun ja pellavajänteisen tuomipihlajajousen.
Jousia löytyy laidasta laitaan ja se on rikkaus!
2 tykkäystä
Entäs kun Tuukka ei ammu muovijänteellä? Hommasin tätä vasten pirun kalliilla rullan hamppulankaa, josta pyöräytän tulevan kauden jänteet.
Kuten täälläkin on todettu jo kauan aikaa sitten, synteettistä jännettä ja lasikuitutyyppistä jousta ei voi rinnastaa. Primijousesta tulee täysprimi 10 sekunnissa, kun siihen vaihtaa luonnonkuitujänteen. Lasikuitutyypin jousesta ei tule primijousta tai historiallista jousta millään vaihtamisella tai vekslaamisella. Pistoolikahva, kilon massa 40-paunaisessa, lasikuitutyypin R/D, venelakka jne. ovat varhaiskantaiselle jousiammunnalle vieraita elementtejä, jotka muuttavat jousen ja jousiampujan toimintaa radikaalilla tavalla. Lasikuitujousiammunta ei ole uhattuna, varhaiskantainen jousiammunta on.
On pötyä, että foorumi kuolee pystyyn, jos tänne ei poustata lasikuitutyypin jousia. Toisin kuin jousentekijät luulevat, ei jousten tekeminen ja poustaaminen ole kuin yksi pieni siivu jousenkäyttöä. Esimerkiksi jousimetsästyksestä ja -kalastuksesta tulee keskusteltavaa vuoden ympäri, ihan yrittämättäkin.
Niin, mitä tulee Esan buildalongiin: puinen kolmilaminaatti perinteisellä kahvalla menee ihan mukisematta tähän meidän Sovelluksia Varhaiskantaisesta Jousiammunnasta-teemaan. Kukaan meistä, Menna mukaan lukien, ei käytä 100-prosenttisesti alkuperäisiä materiaaleja ja rakenteita. Olennaista on, että jousten toiminta ja käyttö vastaa alkuperäistä jousenkäyttöä eikä lasikuitujousia.
Hieno juttu! Saisiko linkkiä?!?! Hyvä hamppulanka olisi aivan huippua, varsinkin jo päihittää pellavat lujuudessa. Onko jo lujuusarvoja mitattu?
Ilmenneistä närästyskohtauksista huolimatta jatkan tätä kuvasarjaa kaikesta huolimatta… 
Corona-kepakko viimeistelyhiottu ja jumppailtu tilleritelineessä. Riistavaaka näyttää rapiat 70 paunaa, mutta se on luultavasti reilut 5 paunaa pessimistinen, eli nykyisten kisajousten luokkaa taitaa jäykkyydeksi tulla. Liimauksessa tehty vastakäyryys lähes katosi ja jos tuollaisena kestää, niin on noposampi kuin nuo edellä mainitut Etelä-Afrikan helteessä kesyyntyneet jouseni. Vetäsin lopuksi ebenmustan Osmo-vahan pintaan (ei kuvaa) ja saa nyt huilata seuraavaan mökkireissuun.
2 tykkäystä
on se komia 
Lehtis: Jahas, Juhaa sapettaa…
Väärä tulkinta. Kiinnostaa että koska näitä bambucumaruja, Banbuipejä, Bambubulletteja Briteissä tehtiin.
Lehtis: Ilmenneistä närästyskohtauksista huolimatta jatkan tätä kuvasarjaa kaikesta huolimatta…
Tottakai jatkat. Historiallisia kiinnekohtia oli hakusessa. Kuvien kera. E.Graysonin kirjassa on muutama kuva lonkkareista, yksipuisia. 1900- luvun alun paikkeilla valmistettuja. Kaipailen vain tietoa näistä laminaateista ja niiden historiallisuudesta.
Hyvää käsityötä Esa ja loistavaa tulosta taululla. Mitenköhän nyt luit tuon ylemmän niin kitkerästi… ?
2 tykkäystä
Mäkin olen noita aikoinaan yrittänyt kirjoista löytää ja törmännyt Tuomon mainitsemaan ongelmaan.
Kirjallinen ilmaisu on joskus vaikeaa. Töissäkin joudun olemaan varovainen kun jotkut kollegat ymmärtää huumorin eri tavalla. Huomasin edellisessä heti tiedonsiirto-ongelman. Se on joskus pienestä kiinni.
En minäkään ihan täysillä vastasuiviintunut… täällä pysytään…
1 tykkäys
Corona-jousi on nyt musta mörkö ja kotona TruOil-käsittelyssä. Kuvassa keppi tilleritelineessä ja vasemmalla Dacron-jänne esivenytyksessä 63 kg punnuksen avittamana.
Katkojousilla ammuskellessa olen havainnut, että ne ovat vakaampia ampua samanveroisiin kokopitkiin verrattuna. TD-holkkien tuoma lisäpaino lienee ilmiön syynä. Tästä innovoituneena kääräisin Coronan kahvaan millistä lyijylevyä ja samaa kamaa parin sentin siivun sen alle vatsapuolelle ja pari selkäpuolelle. Reilut 200 g tuli lisäpainoa kepakkoon tällä kikalla. Aiheuttaakohan tämä närästystä joillain tahoilla… 
Ohut nahka sitten lopuksi päälle.
Kyllä massa kahvassa tuo vakautta. Ei nykyaikaisten lonkkareiden kahvoista ihan vain näön takia tehdä niin massiivisia. On sitten toki ampujasta kiinni, että osaako vakautta hyödyntää. Kääräise muuten ensi kerralla kultalevyä, saat aika paljon enemmän lisää massaa.
1 tykkäys
Vesipuhvelinsarvesta voisi rakentaa vaikka minkälaista mötikkää. Mutta eihän semmonen nyt kiva olisi.
Sarvi on vain noin 30 % tiheämpää kuin esimerkiksi ipe. Lyijy on sentään noin 11 kertaa ipeä tiheämpää.
Tai sitten ampuu hanskalla jossa on kiinni ongen punnuksia. Oon itse ampunut niin miekka kuin keihäskin samassa kädessä kuin jousi ja hyvin onnistuu.
1 tykkäys
Eilen illalla Corona-jousi sai nahkaa kahvaan ja vielä varvin TruOilia (myös nahalle). Tänään toin jousen mökille ja ensi töikseni viritin jänteen kohdilleen ja kieputin keskipunoksen. Sitten muutama sarja puolivedolla, että oppi olemaan ja lopuksi vielä pari sarjaa tyhjään pakkaan täydellä vedolla jänneväliä tarkistellen. Vaikutti hyvältä.
Sitten olikin FI-joukkueen NetIAC 2020 -kisan vuoro, siis varjokisa Pohjois-Irlannissa käytäville EM-kisoille. Me vain suurimmalta osin ammutaan kisat ulkona, kun moni halli on kiinni sattuneesta syystä. Tänään 60n/20y, huomena Flint ja lauantaina 60n uudestaan. Ammuin kolme lämmittelykierrosta ja sitten alkoi kirjaaminen. Eka sarja alkoi hyvin kunnollisella robbarilla sulkien lennellessä eri suuntiin. Puuskaisessa sivutuulessa 237; ihan mukava tulos AMHB-luokkaan ”pakasta vedetyllä” jousella. Jousi ei myöskään paljoa lisäsettiä ottanut vajaalla sadalla nuolella. Paunat mittaan sunnuntaina kotona.
2 tykkäystä