Tämä oli minulle uutta tietoa Jakken kalustosta. En muista nähneeni. Ammuin Jakken kanssa varjoKuralan kisan 2012 kun en voinut itse kisaan osallistua ja silloin Jakken kalusto (muistini mukaan) oli hyvin samankaltainen kuin Tuomon/Esan kolmenkerroksen yhdistelmä lonkkarit. Oli jokin etäisyys/tähtäysmittatikkukin, jolla mittaili maalien etäisyyksiä ampukohdista.
Ja eikö tällaisia kolmen puun kerrosjousia tehty lähinnä/ainostaan vasta 1900-luvulla?
Joka perinnejousijantteri tietää että mitkä haaste-erot on esim. pygmijousen ja tällaisen Britti-imperiumjousen ammuntatarkuuden välillä kun etäisyydet alkavat mennä +30m.
Ei se mitään, meillä oli ihan kiva aamuvarhaisen ammuntakierros.
1900-luvun salonkikelpoinen Brittijouseilu ei edusta mulle primijouseilua millään tapaa, ennemminkin moderninajan jouseilua. Säännöt on kisoissa sääntöjä joiden rajoissa saa mennä miten huvittaa ja ei siinä mitään. Ihan ok.
Preeriakisassa alle 130cm.
130cm on siis ylimittainen preeriakisoihin.
Yleisesti mielletään kai että 150cm on vedenjakaja lyhyisiin tai pitkiin jousiin.
Mulla on tontilla 14 rastin 3d eläinrata ja 12 rastin taulurata. Jeren kanssa puheltiin että vois pitää “Hikiän” tyylisen kisan siinähän vois olla teemana että yksipuiset primijouset. Miltä kuullostaa???
American Roundista kun puhutaan, niin sitä tuskin on alunperinkään suunniteltu preeriajousille ja ko. maanosan aboille, vaan enemmän tai vähemmän uudemman mallisille pitkille jousille maahan tunkeutujien huviksi. Varmaan ensimmäiset olivat yksipuisia ja laminaatit tulivat mukaan sitä mukaa kun niitä alettiin tehdä. Primitiivijousista ei AR:n yhteydessä kannattane hirveästi puhua, ennemminkin perinnejousista, jos sanoilla ja termeillä leikitään. Historiaa tuntevat voinevat latoa tarkempia tietoja pöytään.
Laminaattijousia käytettiin jo 1700-luvun lopussa tauluammunnassa. TBB4:ssä on näitä jousia kuvattu ja siellä on jopa 6 kerroksisia jousia mitä eksoottisimmista puista. Nimenomaan vuodelta 1795.
Toki haaste-ero on noiden jousien välillä mutta sen oma vika joka tulee polvenkorkuisella jousella ampumaan 60 jaardia…?
Jos otettaisiin rinnakkain kivikautinen, pidempi jalavajousi (pyramidi ja kavennettu kahva) ja laminaattilonkkari, erot voisi olla aika pieniä.
Ajattelisin että laminaatin edut on merkittävimmin valmistukseen liittyvät helppoudet. Laminaatti on helppo tehdä teollisilla virhemarginaaleilla, eli jokaiseen jouseen samat paunat, sama refleksi, saman verran paksuutta, saman verran painoa. Puu aines stabiloitunutta, helppo työstää, ei oksia jne.
Jos suorituskyky on sama, kahva yhtä leveä, sama vetovastus, onko laminaatilla ja selffarilla enää väliä?
Kun käy ampumassa jousella jossa on pellavajänteestä, nahkaliimauksesta, vesipuhvelinsarvista, puuvilla sametista lähtien kaikki autenttista. On se aika siistiä. Siinä on ihan ehdat välineet 230 vuoden takaan. Vaikkei primitiivivälineet tietenkään niin vahvasti historiallisen jousiammunnan elävöitystä.
Noin teoriassa monikerrosjousi voidaan optimoida puulajin suhteen kerros kerrokselta ja saada lopputuloksena yksipuista jonkin verran parempi. Käytännössä en sitten tiedä kuinka iso tämä ero oikein on, suurempi ero tulee lujuuteen, suhteellisen ohuet selkä ja vatsa on helpompi valita virheettömiksi ja liimasauma vielä toimii särönpysäyttäjänä.
Heti kun on jousia tehty niin niitä on myös rikottu, jotkut meni selästä ja jotkut vatsasta, ei oikeasti ole suuri älyllinen suoritus tehdä kummatkin siitä puusta joka kesti puolellaan.
Ishi on myön ampunut amerikan rundin omalla jousellaan.
Minä olen kerran amunut sen vesanoulilla, kerran “ns” sotanuolilla sekä kerran sekalaisella setillä missä nuolten pituus ja paino heitti lähen jokaisen kohdalla.
On laminaatit omasta mielestä tommonen 10% suorituiskykyisempiä. Voin omilla kronotuksilla todeta helposti. Mutta taulunakutuksessa jos ottaa 5 paunaa jäykemmän jousen, mitä väliä enää? Esim. Pasihan ampuu vaahterajousilla ja hyvin ampuukin.
Laminaatit myös herkemmin elää pidempää, kun rasituksia saadaan optimoitua. Eikä ole mitään ylläri oksankohta puristusmurtumia ja yleistä puuaineksen epätasaisuutta (tyvi-/latvakasvu). Laminointi homogenisoi.
Suorituskyvystä on sitten etua mun mielestä vasta york matkoilla, eli 80-100 jaardia. American roundi alkaa tuntua lyhyemmältä ja lyhyemmältä kokoajan…
Iso pakka paikoilleen! Piti sitten heti kokeilla, eli ensin merkit kaikilta matkoilta, jonka jälkeen pari lämmittelykierrosta ja lopulta 5x6 nuolta 60 jaardilta. Tulos oli 166 pistettä. Vaikka en ihan tyytyväinen ollut suorituksiin, niin yhtään hutia ei tullut, ykkösiäkin vain kaksi kappaletta. Selvästi paremmin tämä sujui kuin viime vuonna, jolloin 60 jaardilta kertyi 116 pistettä. Kuvassa viimeinen kierros, 38 pistettä. Jospa tässä jossain välissä ehtisi kokonaisenkin AR:n ampumaan.
Pieni tilastotieto vielä tähän väliin… Laskeskelin tämän nettikisan tuloksista, että kuinka paljon paremmin 50 jaardia keskimäärin ammutaan verrattuna 60 jaardiin ja vastaavasti 40 jaardia verrattuna 50 jaardiin. Laskelmiin otin kaikki ampuja, joilla on 60 jaardilta yli 100 pisteen tulos. Lisäksi laskin prosentit parhaimman kierroksen ja parhaimpien matkakohtaisten tulosten perusteella.
Keskimäärin ampuja ampuu 50 jaardilta 16–21 % paremmin kuin 60 jaardilta. Vastaavasti keskimäärin ampuja ampuu 40 jaardilta 24 % paremmin kuin 50 jaardilta. Ja vastaavasti keskimäärin ampuja ampuu 40 jaardilta 44–50 % paremmin kuin 60 jaardilta. Tämä nyt ei sinänsä ollut yllätys, koska 50 jaardia on 17 % lähempänä kuin 60 jaardia ja vastaavasti 40 jaardia on 20 % lähempänä kuin 50 jaardia. Tosin, 40 jaardia on 33 % lähempänä kuin 60 jaardia, joten siinä on hieman isompi poikkeama. Kertonee, että 60 jaardia on se vaikein matka suhteessa etäisyyteen.
Jos katsotaan matkakohtaisia parhaimpia kierroksia, niin merkittävin poikkeus oli Pasi, jolla prosentit olivat vain 5 ja 7 ja 12. Eli tasaista laatua! Esalla on toiseksi pienimmät prosentit. Eli parhailla ampujilla ammuntatarkkuuden vaihtelu etäisyyden funktiona on vähäistä.
Mutta, jos keskivertoampuja haluaa laskeskella odotusarvoja ja sitä, miten 50 ja 40 jaardia sujuivat suhteessa 60 jaardiin, niin prosentteja 17, 20 ja noin 45 on hyvä käyttää.
Kun nyt tulit maininneeksi…Juu tasaasta on, joskus saatan ampua lähes samat pinnat joka matkalta:)
60ltä näkyy keltainen piste, 50ltä vähän isompi piste ja40ltä aika iso pallo:)
Olen joskus pirruuttaan liimannut 10sentin punaisen lapun keltaisen keskelle ja 40n tulokset paranee
radikaalista…Aika ärsyttävää…
Talviloma ja aamulla pääsin ampumaan kolmannen koko ar kierroksen ja jotain 560rapiat pinnoja.
Lyhyet matkat meni oikeestaan ihan poskelleen…
Lounastauolla 50 ja 40 jaardia. Viideltäkympiltä ammuin kylmiltään, ilman mitään lämmittelykierroksia 164 pistettä. Kyllä huomasi, ettei ihan sujunut ammunta toivotusti. Neljäkymppiä menikin jo paremmin, 216 pistettä. Tuli yksi hyvä onnistuminenkin, kuvan mukainen sarja. Ensimmäinen laukaus tipahti vitoselle, kun veto jäi vähän vajaaksi. Mutta kun ammunta toimii, niin sehän toimii! Saisi vaan toimia useammin…
Ammuttiin eilen seurakavereiden kanssa AR; kaksi vaistoampujaa (barebow) ja kolme perinteisillä. Tuloksia ei kuulemma saa julkistaa (voitin silti). Mikähän p…le siinä oikein on, kun laitetaan ”numerolappu rintaan”, niin kaikki osaaminen katoaa huitsin nevadaan. Tulokseni oli 100 pinnaa enkkaani huonompi ja varsinkin 60 jaardille jäi paljon pisteitä.
Tänään sitten otin mökillä rankaisutreenit tuolta matkalta. Ammuin lämmittelyksi 166 ja sitten 170-180-173. Vielä olisi petrattavaa, mutta noista saa ”kovennetun AR:n” yhteistulokseksi 531…
Tuo tiedetään hyvinkin, autonominen hermosto: tarkemmin sympaattinen sellainen. Se millä siitä sitten pääsee eroon onkin jo paljon monimutkaisempaa.
Elikkä autonominen hermosto koostuu kahdesta osasta, sympaattisesta ja parasympaattisesta, Ensimmäinen on tappele tai pakene ja toinen on se normaali elämä. Sympaattisen hermoston herätessä adrenaliini ynnä melko monimutkainen systeemi aikaansaa reaktioiden nopeutumista, pulssin nousua, hengitystiheyden kasvua ja hienomotooristen liikkeiden huonontumista. Lisäksi täydessä tilassa usein jonkinlaista putkinäköä. Mikään näistä ei oikein edistä jousiammuntaa.
Parasympaattisen tilan palauttamiseksi on sitten aikojen kuluessa keksitty kaikenlaisia tapoja. USAn erikoisjoukoilla on ns. “box breathing”, hallittu hidas hengittäminen n. 5 min ajan. Monet itämaiset tappelulajit ovat kehittäneet oman tapansa, useimmat tuntuvat olevan samantapaisia hengitysharjoituksia. Nissä useimmissa korostetaan palleahengitystä. Toimii kun hieman viitsii keskittyä.
Lomapäivä ja puutarhatöiden jälkeen viimeinkin kokonainen American round. Ammunta oli turhan hätäistä, vaikka ainakin tuloksen perusteella vaikuttaisi toimineen kohtuullisesti. Tunne oli kuitenkin sellainen, että kisatilanteessa olisi nuolet olleet ympäri paperia ja sen ulkopuolella. Nyt ei tullut huteja sentään yhtään. Vähän kuitenkin huolestuin. Pitää taas keskittyä enemmän pelkkään suoritukseen. Ja 60 jaardilta, se on armoton tekniikan suhteen, paljastaa heti virheet.
Seuraavasti osuivat kuitenkin nuolet:
9: 17 kpl
7: 38 kpl
5: 23 kpl
3: 7 kpl
1: 5 kpl
Tulokset:
60 jaardia: 164 pistettä
50 jaardia: 196 pistettä
40 jaardia: 200 pistettä
Yhteensä 560 pistettä.
Kelpaa mutta paljon on parannettavaa suorituksissa. On se vaan vaikeaa tehdä hyviä, hallittuja suorituksia. Jotenkin 40 jaardia on mentaalisesti vaikein – jo 60 nuolta takana ja sitten pitäisi osua vähintään punaiselle, aina. 50 jaardia on lempimatka ainakin harjoittelussa ja 60 jaardia on sitten jo sinänsä haastava – siitä kun selviää, niin viisikymppinen on tavallaan helppo. Mutta nelikymppinen sitten jo pakottaa ampumaan hyvin, mikä tekee siitä vaikean… Pitäisi vaan ampua koko ajan hallitusti ja hyvin!
Kilpailemaan oppii sitten kilpailemalla, joten mitäs sille mahtaa? Pitää ruveta luomaan uskoa. Meidän seurassa on yksi veteraani joka aina sanoo “kun te osaatte jo ampua”. Että pummeja ei tarvitse, kun jo osaa!
Itsekin kävin ampumassa, vähän vaisu 433p. Mutta lopussa löyty taas tekniikkakorjausta, vaikka aloin olla väsyksissä, jousikäden rentoutumisella lähti sivuheitot pois. Myös ojennetulla ranteella tuli kokeiltua, olipa vakuuttava muutos ammuntaan. Siinä väsyy ranne tosin. Näillä opeilla viikonloppuna 500p rikki…
No nyt on Tuomo hyvässä nosteessa!!! Vähän vielä lujuutta ja 600 rikki !
Komppaan Tuomoa täysin tuossa ammuntafiiliksessä… 50 tuntuu helpolta!
60.iin keskittyy ja 40llä turhautuu kun vielä pitäisi kaikkensa antaa:)
Aamulla ammuin ar nr.5 tais olla jotain yli 580 ja suhteessa paras matka oli 50y…taas.
