50" saskatoonin heitto


#1

Sain pitkään oikkuilleen krononi toimimaan äskettäin. Näytössä ei enää vilkkunut erilaisia Error-viestejä heti päälle laitettaessa, jei! Tarkistin kronon mittatarkkuuden ampumalla sen läpi nopeudeltaan vakioita luoteja. Kronotukselle suotuisan pilvinen marraskuu ryyditti viivästyneen projektin käyntiin: vuosia käytössä olleen 50” saskatoonini kronotus.

Valmistin pika pikaa erityisiä kronotusnuolia. Idea oli, että nämä olisivat mahdollisimman hyvin ja tulkinnattomasti kronon havaittavissa. Bluntti on ”tarkempi” = paremmin rekisteröityvä kuin kärkevä kärki. Musta nuoli erottuu paremmin kuin vaalea. Isot sulat vakauttavat nuolen mahdollisimman nopeasti, jotta se lentää anturien yli eikä niiden vierestä tai vinossa. Keskeistä oli myös vetopituuden kontrollointi. Krononuolissa piti olla särmä tai kantti, joka kertoo kiistattomasti, milloin veto on täysi, ei yli eikä ali.

Tarvittiin myös useita eripainoisia nuolia. Ainoa alusta loppuun saakka krononuoleksi rakentamani oli raskain, 600-greininen nuoli. Tammivarsi, 12-millisestä alumiiniputkesta tehty pitkä kolkka, jonka takakantti toimii vetorajoittimena, isot mustat sulat ja mustattu varsi. Kevyemmät nuolet modasin olemassa olevista semi-hylsynuolista.

Keskiraskaan 375-greinisen nuolen tein vanhasta kuusivartisesta nuolesta, jonka lyhensin ja varustin teräsbluntilla ja O-renkaasta tehdyllä vetorajoittimella ennen mustaamista. Kevyt 290-greininen nuoli oli vähiten modattu, rikki mennyt tasankotyyppinen mäntynuoli, johon ymppäsin 70-greinisen field pointin ja O-renkaan. Ei ollut tarpeeksi kevyttä (= porattua) blunttia tähän hätään.

Ammuin muutaman päivän aikana yhteensä toistasataa laukausta näillä kolmella krononuolella. Jokaista nuolta jokaisena päivänä, jotta jousen tai ukon väsyminen, ilmankoostumuksen tai valo-olojen muutokset eivät vääristäisi vertailua.

Kun ampuu erittäin hyvän tuntuisen laakin ja kronon näyttöön tulee korkea luku, on houkutus panna piili pussiin. Se ei kuitenkaan kelpaa, sillä yksittäinen lukema voi aina olla virheellinen. Uusi Paras täytyy pystyä toistamaan moneen kertaan, kuten tässä tehtiin. Vetopituus oli tosiaan rajattu 20 tuumaan, joten ylivetoja lukemissa ei ole.

50" pitkä yksipuinen D-jousi, 40#@20"

290 gr. 7.25 gr./# 154 fps E0 = 20.7 J M0 = 0.88 kgm/s

375 gr. 9.4 gr./# 144 fps E0 = 23.0 J M0 = 1.07 kgm/s

Liike-energia 11 % suurempi, liikemäärä 22 % suurempi kuin kevyellä nuolella.

600 gr. 15 gr./# 119 fps E0 = 25.9 J M0 = 1.43 kgm/s

Liike-energia 13 % suurempi, liikemäärä 34 % suurempi kuin keskiraskaalla nuolella. Liike-energia 25 % suurempi, liikemäärä 63 % suurempi kuin kevyellä nuolella.

Tuloksissa huomiota herättää raskaimman nuolen tehokkuus, tällä kaikista pienimmälläkin metsästysvedolla. Oli etukäteen selvää, että raskaimman nuolen liikemäärä on kaikista suurin, mutta yllätyin siitä, että myös sen liike-energia on selvästi suurempi kuin keskiraskaalla nuolella.

Metsästystilanteissa, joissa nuolen nopeudella ei ole väliä (lähinnä puuhunammunta, mutta myös lyhyen matkan passitus) kannattaa siis käyttää todella raskaita nuolia, myös lyhytjousella. 600-greininen tammimöhkö lähti kevyestä jousesta nautinnollisen pehmeästi ja äänettömästi, vaikutti suorastaan vaarattomalta, kunnes puhalsi pakasta läpi sulituksiin asti.

Jokseenkin yllättävää on kevyen nuolen melko alhainen lähtönopeus. Olen ampunut tällä samalla jousella ja samalla vedolla pituutta 200 metriä, tosin vielä 80 gr. kevyemmällä pituusnuolella. Nyt ei ollut testattavaksi kronotukseen sopivaa pituusnuolen painoista nuolta. Tuomohan valisti aikoinaan, että jos jouselle on vähintään kolmen eripainoisen nuolen mitattu nopeuslukema, voidaan käppyrää piirtämällä tietää minkä tahansa painoisen nuolen lähtönopeus samasta jousesta.

Lukujen perusteella tällä metsästyskelpoiset nuolenpainot kattavalla vaihteluvälillä 9 greiniä nuolen massaa vastaa yhtä fipsiä lähtönopeudessa.

Kronotuksen myötä kävi selväksi, että varsinainen krononuoli toimii kronotuksessa nuolista varmimmin ja tarkimmin. Sitä ampuessa tuli radikaalisti vähemmän Erroreita, reagoimattomuuksia tai virheellisiä lukemia. Nuoli naputti perä perää tasaista sarjaa ylöspantavaksi. Vastaavasti vähiten modattu, bluntiton ja mustaamaton kevyt nuoli aiheutti jatkuvasti ongelmia em. syistä.

Kyse on toisaalta myös raskaimman ja kevyimmän nuolen erosta, ja jäykimmän ja notkeimman nuolen erosta. Raskas nuoli on tunnetusti tunnottomampi esimerkiksi ampujan virheille, jotka saavat helposti nuolen vippaamaan vähän väärässä asennossa anturien yli. Reilusti väärän spineinen nuoli ei liioin osu edes kronon antureihin kahden metrin päästä.

Jatkossa meinaan tehdä lisää dedikoituja kronotusnuolia. Se on todellakin vaivan arvoista. Täytyy penkoa varastoista kevyintä mahdollista kuusta tai vaikka abachia, jotta saan ison, mutta kevyen blunttikrononuolen aikaiseksi.

Jousi ja krononuolet:

Setuppi kaikessa karuudessaan (huom. 8 mm poiykarbonaattilevy näytön suojana):

Bluntit poraavat joka laukauksella ampumapakasta kairausnäytteen, eli poistavat läpimittansa verran ainetta. Lohtuna on se, että systeemissäni kronotuslaakit osuvat pakat ylälaitaan, joka on tarkkuusammunnassa vähällä käytöllä:


#2

Hyvä testi!

Otan tulokset käsittelyyn jahka ehdin. Kolmen eri nuolen avulla voi laskea kaksi riippumatonta virtuaalimassan arvoa, josta voi taas päätellä mittausten tarkkuuden. Voin laskea myös hystereesin, tms.

Blunttinuolella tulee silppua taustasta. Siksi minulla on villasäkki blunttinuolia varten, säästyy pakka.

Edit: Tuukka - saisiko tuosta jousesta vielä voimakäyrän, tuuman välein? Sitten olisi jo aika hyvä datapiste yhdestä jousesta tilastoihin.


#3

Hienoa! Oli mulla voimakäyräkin mielessä. Tuntuu vaan siltä, että paunamittarin tarkkuus ei ehkä riitä. Veikkaan, että se näyttää oikeasti jollain +/- 1#-tarkkuudella, ja se kyllä sössii tuuman välein otetut lukemat tehokkaasti. Joskus vuosikymmen sitten tsekkasin joitain parisataa euroa maksavia sveitsiläisiä jousivaakoja, joilla urkenisihe.


#4

Mikä on jänneväli vatsaan mitattuna ja kahvan paksuus?

Digitaaliset halpisvaa’at ovat ihan riittävän hyviä. Vaikka ne eivät absoluuttisen tarkkoja olekaan, niin ne ovat melko lineaarisia. Perinteinen jousivaaka on muutaman laitteen otoksen perusteella harmittavan epälineaarinen. Mutta ehkä suora viiva on riittävän hyvä approksimaatio voimakäyrästä.

Krononuolen ei tarvitse olla musta, riittää, että kärki on musta. Lisäksi blunttikärki on paras. Krono saa signaalit, kun kärki ohittaa ensimmäisen ja toisen anturin, muulla nuolen osalla ei ole mitään merkitystä.


#5

Säästän teiltä vaivaa. Jousen mitoista voi jo arvata virtuaalimassaksi noin 14grammaa .
Ja kun sen lisää noihin mittauksiin saadaan jousen kokonaisenergiaksi pauttiarallaa 35J - minkä kyllä näkisi suoraan tuosta jännekorkeudestakin.
Joten 210 gr nuoli lähtisi karvan yli 50 m/s
Kyllä 200m on mahdollisuuksien rajoissa(tyhjiökantama ~250m) - varsinkin jos vähän ylivetää .


#6

Testitilanteessa jousen jänneväli oli 112 mm kahvan vatsasta mitattuna.

Krono ei tietenkään rekisteröi muuta kuin nuolen kärjen, sen rikkoessa anturien havaintokentät perä perää. Kokonaan mustattu kronotusnuoli on vain makean näköinen, ja erottaa krononuolet muista kivalla tavalla.

Mitä tulee Koivusaaren mielenkiintoisiin arvioihin, mutu on mutu ja mittatulos sitten asia erikseen.


#7

Annettujen tietojen perusteella jousen virtuaalimassa on reilu 10 grammaa. 210 graanin nuoli lähtee nopeudella 52 m/s, eli 170 fps. 10 graania/pauna -nuoli, eli 400 graanin nuoli lähtee nopeudella 42,2 m/s, eli 139 fps. Jousen hyötysuhde 290 graanin nuolella on vajaa 59 %, 375 graanin nuolell vajaa 65 % ja 600 graanin nuolella vajaa 72 %.

Jousen hystereesi oli hyvin pieni, vain noin 8,5 %. Puujousilla se on yleensä luokkaa tuplasti. Joko jousi on tilleröity hyvin ja alirasitettu tai sitten kyseessä on pieni mittausvirhe, joka lienee yksi tekijä. Esimerkiksi, jos kevyimmän nuolen nopeus laitetaan 156 fps:ään, niin hystereesi on jo lähes 11 %. Näissä on paljon muuttujia, joissa pienetkin muutokset vaikuttavat paljon. Hystereesi on laskettu virtuaalimassan avulla, joten se voi tosiaan elää paljon sen mukaan miten virtuaalimassa on laskettu ja mitä tulokseksi saadaan. Siksi testaamisen kanssa pitää olla huolellinen ja kriittinen.

Muutamia huomioita ja olettamuksia:

  • 154 fps -> 155 fps
  • 144 fps -> 143 fps
  • pienet korjaukset noihin tuloksiin piti tehdä, jotta virtuaalimassat olisivat olleet samaa luokkaa. Tuukan antamilla arvoilla virtuaalimassat eri nuolien välillä laskettuna olisivat olleet aika paljon pielessä. Nuo lukemat menevät vielä pyöristysvirhemarginaaliin.
  • Jos voimakäyrä oletettaisiin suoraksi, niin tulokset ovat pielessä. Omien jousien perusteella puujousen voimakäyrän perusteella laskettava potentiaalienergia on 10–15 % suurempi kuin suoran voimakäyrän perusteella laskettava potentiaalienergia. Syynä on se, että vedon loppuvaiheessa jousi viruu hieman, jolloin vetojäykkyys on hieman oletettua pienempi. Puujousen voimakäyrä on siis valheellisesti hieman liian pullea.

Lopputulos: Hyvä jousi se on, niin teoriassa ja varsinkin käytännössä!!


#8

Suurkiitos, Tuomo!

50" saskatoon on tosiaan alirasitettu ja hyvin tilleröity jousi. Tein sen muistaakseni noin vuonna 2005, pituuskisajouseksi. Ammuin sillä kisoissa 23" vedolla, minkä jälkeen jousi jäi uuninpankolle köllimään vaatimattomasti 10 vuodeksi. Sen jälkeen rekrytoin jousen uudelleen uusiin tehtäviin, huomattavasti lyhyemmällä vedolla ja parannetulla tillerillä. Läpitaipuva, hieman ylileveä lattajousi pituussuhteella 2,5 on varmuudella alirasitettu.


#9

Jaa, tosiaan, onhan tuossa aika hyvä vetopituus-pituussuhde. Enpä edes hoksannut katsoa sitä, kun olettamuksena oli, että Tuukan jouset ovat yleensä sellaisia lähes äärimmilleen tiristettyjä keppejä.

Marjatuomipihlaja, pitkä suhteessa vetopituuteen, pitkä kypsytys, hyvä tilleri - kyllä tuo pieni hystereesi tuntuu nyt ihan uskottavalta, varsinkin kun mittaukset on tehty selostuksen perusteella erittäin hyvin. Mutta hyvä näin, tulipa osoitettua taas, että sopivasti alirasitettu jousi toimii luotettavasti ja tehokkaasti vuodesta toiseen, tasaisen varmasti.


#10

Hehe - en ole koskaan ennen käyttänyt 2,5-suhdetta, sillä se on huippufyysikoiden mukaan paksujen ja kapeiden lonkkareiden käypä pituussuhde, ei ohuiden lattajousten optimi. “Liian pitkä suhde” käy mielessä melkein aina kun kaksvitosta käyttää.

Metsästäjälle korkea pituussuhde on myrkkyä muutenkin, sillä aseen kärkiväli ratkaisee sen käyntivarmuuden. 50-tuumaisella pääsee jo ihan kivasti ahtaisiin lokosiin, mutta 48-tuumaisella vielä vähän lähemmäs tiheiköissä lymyäviä saaliita.

Jotain erikoista tässä kolme vuotta kädessä olleessa saskatoonissa on. Sen massa on niin alhainen, että en meinaa millään päästä samoihin edes uusien saskatoonijousten kanssa. Sehän onneksi tiedetään jo, että kaarten massalla on vähemmän väliä lyhytjousissa, mutta kuinka paljon vähemmän? Kronotusta tarvitaan.


#11

Mikä mutu?
Minähän laskin sen Teille. Teidän omista mittauksistanne.
Ja tulos oli vielä mittaustarkkuden rajoissa sama minkä laskutikkupoikanne sai väännetyksi.

Meinaan että vähän vähemmänkin nenäkästä asennetta voisi joskus kokeilla.

Niin. Tuo on suunnilleen 55#/26" jousi


#12

Samoista arvoista Jkoivusa numerot laski kuin minäkin. Ei siinä mitään kummempaa. Mutta miten laskit virtuaalimassan, tai pikemminkin arvasit?

Sivuhuomautuksena vielä, että voisi Jkoivusa myös kokeilla vähemmänkin vähättelevää asennetta muita kohtaan, terveisin “laskutikkupoika”.