Loo oli sen verran kirjava hionnan jälkeenkin, että vetäisin pari varvia Osmoa siihen. Musta olisi ollut kiva, mutta käsillä oli vain eeben-mahonkiseosta aiemmista nuolten värjäyksistä. Kuvissa jo pari kierrosta TruOilia.
Kahva on nahoitettu, lisää laakeja ammuttu ja lopuleimaan jousen vatsaan kirjasin sen jälkeen 82 lbs @ 28". Vähän kireämpi tuli kuin suunnittelin, mutta ammuttavissa tuntuu olevan. Laitan kuvia, kunhan viimeiset öljyt kuivuneet.
Pitää vielä lisätä, että jousi on profiilinsa ansiosta aika takakireä ammuttava. Tämä sitten pakottaa rauhoittamaan ammuntatahtia, joka minulla tuppaa olemaan turhan nopea, mutta nuoli kyllä lähtee rivakasti minun vetopituudella.
No, mikäs on ensivaikutelma loo vastaan moso?
Ihan mukavaa oli työstää, vaikka tuntui vähän helpommin irtosäikeitä aukeavan karkeammilla kaluilla työstettäessä. Pienemmästä runkohalkaisijasta johtuen täytyi loo myös hioa mosoa ohuemmaksi, jotta sai liimapinnan sileäksi. Esteettisesti ajatellen loo jää pinnalta hiomisesta huolimatta “likaisemmaksi” kuin moso, jonka saa nätiksi helposti irtoavan pinnan siklaamisella. Siksi vedin tummaksi Osmolla. Tyytyväinen olen yleisesti ottaen, sillä “solmuton” selkä oli mukava tehdä ja jousi toimii muista murheista huolimatta hyvin.
Tänään aamulla koetin ampua muutaman nuolen tällä Loo-selkäisellä ja tulin siihen päätökseen, että lähiaikoina hion vatsan TruOil-kerrokset pois ja kaavin jousesta paunat pienemmäksi. Alunperin tavoite oli reipas 70-paunainen jousi, johon tähtään edelleen, mutta tuli kymppi enemmän ja profiilinsa vuoksi takakireänä se on kyllä liikaa minulle(kin). Lisää sitten, kun homma etenee.
Kummasti neljän paunan kevennys auttoi. Nyt 78-paunaisena ammunta tuntui ihan hyvältä, joten jousi on nyt uudelleenöljyttävänä. Kisakaste varmaan 14.9. Raaseporissa International Roundilla.