Tuossa Tuukka on kyllä oikeassa - todella moni, joka ilmoittaa vetopituudekseen 28 tuumaa, vetääkin oikeasti 26 tai korkeintaan 27 tuumaa. Hyvin harva vetää oikeasti, toistuvasti 28 tuumaa.
Optimaalinen veto on aika suhteellinen käsite. Mitä jäykempi jousi, niin sitä vaikeampi sitä on vetää hyvällä tekniikalla pitkälle. Vaikka lihaksissa riittäisi voimaa, niin jousi puristaa kehoa sen verran kasaan, että kevyellä jousella pitkä veto jää jäykällä jousella lyhyemmäksi.
Olen tehnyt omaan käyttöön vetopituusnuolia. Niissä on kärjessä poikittainen tikku, joka tökkää jousen selkään määrätyllä vedolla. Sellaisella kun vetelee aikansa normaaleja vetoja, niin huomaa aika nopeasti, mitkä ovat ne luontaiset vetopituudet, vedettiinpä sitten suupieleen tai korvan taakse. Vetopituuden mittaus on vähän samanlaista kuin nuolien kronottelu, siinä liioitellaan herkästi ja huonoimmat tulokset saavat vähemmän huomiota.
Romahtaa jos romahtaa, kaikki on suhteellista. Neljä tuumaa ja noin 10 fps:ää. Pointti oli kuitenkin varmaan se, että kyllä siinä nuolessa on riittävästi energiaa, vaikka vetopituus jonkin verran vaihtelisikin.
Hyviä huomioita tuosta vetopituudesta. Tauluammuntaa tässä hioneena, ihmetyttää 28" vedon pituus. Se on muuten pitkä. Ja uuden ankkuripaikan haku ei ole ihan yhden illan juttu ja siihen sitten tykästyminen vielä.
Minullakin on käynyt mielessä vetopituustikun teko. Voisitko Tuomo laittaa siitä kuvaa tänne foorumille? Tai oman ketjun, uskon että löytyisi käyttöä.
Itse olen sitä mieltä että juurikin näillä jäykillä jousilla vetopituuden kasvattamisesta ei saada enää samaa hyötyä kun ammutaan verrattaen kevyitä nuolia. 52g nuoli on 780 greiniä, joka olisi 10gpp 78 paunaiselle jouselle. Jos tuommoinen ammutaan yli satapaunaisella, ei siinä mielestäni saada enää merkittävää hyötyä energian varastoinnista, kun kuitenkin nuolivarsi samalla pitäisi olla pituutensa takia paksumpi.
Varsinkaan kun jousi on yli 150 paunaa, kuten brittien pituusennätyslaukauksissa on ollut tapana.
Eikös olekin tuoreita ennätyksiä Gibbsin ampumana 30" vedoilla? @M.Reinikainen vai kuinka.
Vaistoammunnassa on henkisestikin tärkeää pysyä jousen “päällä”, nuolen perä taskussa tähtäävän silmän alla. Tähän päälle metsästyskelpoisen vedon aiheuttama kompressio ylävartalossa, niin 28" on kerta kaikkiaan toimimaton veto useimmille aikuisille. Jos Baker olisi jousiampuja sen lisäksi että jousentekijä ja nopeustestaaja, olisi realismi saattanut suitsea standardointia.
28 tuuman vetopituudessa on taustalla 1970-luvulta peräisin oleva AMO-standardi (nykyisin ASTM), jossa kyseinen vetopituus on määritelty. Siksi sitä käytetään lähes kaikissa kaupallisissa jousissa ja sielä Bakerkin lienee sen ottanut eräänlaiseksi vetopituusvakioksi. Mutta onhan se sellainen keskimääräisen mieshenkilön oikein hyvällä tekniikalla ja kevyellä jousella saavutettavissa oleva vetopituus, eli tauluammunnassa nykyaikaisin välinein. Mutta siellä vedetäänkin leuan alle.
Tuo Tuukan kuvaama veto syö heti 1–2 tuumaa tuosta niin sanotusta optimaalisesta vedosta. Siihen päälle huono selkäveto, taas miinus 1–2 tuumaa. Vähän liian jäykkä jousi, miinus 1 tuuma. Ja ollaankin siellä 23–25 tuuman vedossa ilman, että ampuja edes tajuaa koko asiaa, vaan olettaa, että se kerran optimitilanteessa mitattu lähes 28 tuumaa pätee edelleen.
Mulla taas semmonen kutina että 33tuumaakin vois mennä. 32tuumaa jää “tärisemään” eli ei tunnu lukittautuvan niin hyvin.
Tietenkin jokaisen oma fysiikka määrittelee omat vetopituudet jne.
Kaikki henkilökohtaisesti osaavat löytää ne omat tekniikat. Toki voi ottaa mallia ja oppia muilta, ilman muuta.
Jotenkin helpottaa huomattavasti, että saa lavat lukitettua yhteen, sen jälkeen lantiota liikuttamalla tähtää…
Eihän ny mihinkää american roundi top 5 listalle näillä mun tähtäyksillä pääse, mutta joo…
Ilmanmuuta, pitkät vetopituudet on helpompia vetää isoja paunoja. Niissä nimenomaan saa edullisemman vetoaseman. Tauluammuntaan voimajousen vetotekniikka on huono juttu, siinä tulee se ristiriita. Juuri niinkuin Tuukka sanoo ja olen itsekin huomannut, nuoli jää ikäänkuin taakse sivuun ja on epämukava tähdätä.
Voimailussa jos laitetaan rinnakkain 100# @26", 100# @30" ja 100# @34", on varmasti 34" veto helpoin suorittaa jos vain siipiväli riittää.
Ja toi pauna vertailu isommilla pituuksilla käy järkeen. Myös asennon, kuten voimakäyrän näkövinkkelistä. Vähemmän paunoja per tuuma. Paitsi jos on todella myötäkäyrä 34" jousessa
Yks nuoli taas meni läpitte…
Nii joo, lisäsi jänne korkoa ton video jälkee melkei tuumalla, vetämine helpottu kans.
Tunnen itse olevani aika hyvä esimerkki tuosta vetopituuksien korreloimattomuudesta pituuden kanssa. Syltä on 207 ja mukavin veto on 24" jolloin vetokäden peukalon tyvi ankkuroituu poskipäähän. Nuolen perä asettuu tällöin dominoivan silmän alle. Olen kokeillut myös pidemmillä vedoilla ampumista, mutta asennot ja liikeradat tuntuu oudoilta. Ehkä totuttelun jälkeen siihen oppisi, muttei ole vielä tullut mitään syytä opetella.
Tosi vaikeaa on löytää kuinka yleistä jousimetsästys on ollut UK:ssa. Tuomolla voi olla käsitystä.
1800-luvulla jousiammunta oli jo elitistinen laji ja kaikki näkyvyys oli tauluammunnassa. Kuitenkin jousimetsästys kiellettiin vasta 1965. Eli sitä on tehty, kun on pitänyt kieltää se. Toisaalta UK:ssa ei ole ollut oikein metsiäkään, missä olisi päässyt muut kuin maanomistajat metsästämään. Voisi kuvitella että suuri osa jousimetsästyksestä on ollut salametsästystä ja siksi kielto. Niinpä niitä metsästysjousiakaan ei liiemmin ole edes ollut.
Keskiajan jousimetsästyksestä löytyy kiinnostavaa tietoa Richard Wadgen (2012) teoksesta Archery in Medieval England – Who Were the Bowmen of Crecy. Löytyy tarinaa aatelisten metsästyksestä, jossa metsästettiin isolla joukolla, koirien ja apumiesten kanssa - saalis ajettiin väijytykseen. Siinä sitten myös tapahtui kaikenlaista onnettomuutta, muun muassa joku kaveri kuoli, kun ampujan nuoli otti oksasta kimmokkeen ja osui hieman väärään paikkaan. Kirjassa on myös oma lukunsa tavallisen rahvaan metsästyksestä, joka oli siis lähinnä salametsästystä, ruuan hankkimista pöytään, nimenomaan maanomistussuhteiden takia ja siksi, että kaikki riista kuului kuninkaalle.
Oletettavasti Isossa-Britanniassa ei ole muodostunut (jousi)metsästysperinnettä samalla tavalla kuin vaikkapa Suomessa, vaan se on ollut lähinnä aatelisten viihdettä. Sitten kun jousiammunta oli muuttunut urheilulajiksi 1800-luvulla, niin se oli tosiaan yläluokan harrastus ja siihen ei taas metsästys sopinut lainkaan. 1800-luvun englantilaista jousiammuntaa käsittelevässä kirjallisuuden jousimetsästys sivuutetaan täysin.
Vuoden 1965 lain perusteista ei ole oikein mitään tietoa, muuta kuin se, että jousimetsästys on julmaa. Kun jousimetsästyksen puolestapuhujia ei ole ollut, niin se on ollut sitten helppo kieltää. Jos ja kun ei ollut mitään jousimetsästyskulttuuria, niin mitäpä sitä sallimaan.
Tällaisia, hyvin yksinkertaisia. Poikittainen tikku osuu jousen selkään, jos vetopituus on tikun määräämä. Periaatteessa jokaiselle jouselle pitäisi tehdä omat vetopituusnuolet, jos kahvan paksuudet vaihtelevat, koska selästä mitaten kahvan paksuus vaikuttaa vetopituuteen. Nämä on mitoitettu ASTM-standardin mukaan, eli oletuksena kahvan paksuus 1,75 tuumaa (44,5 mm).
Näillä on myös hyvä testata ankkuroinnin ja pitovaiheen pysyvyyttä – jos nuoli lähtee valumaan, niin sen huomaa heti.
Aivan, briteillä on sotanuolille semmonen liukuva tappi. Eli sitten voi vetää myös jäykkiä jousia ja katsoa kuinka pitkälle tappi liukui nuolivarrella. Siinä vetopituus.
Tommonen sun tappiviritys tuli äsken radalla mieleen, että olispa hyvä…
