Elä hulluja puhu. 
Litimärkien nuolien sinne tänne vaappuminen riitti jo itsessään. Että tuulta vielä…
Seuraaviin kisoihin vaikka puukko kädessä lähden metsästä hakemaan supi-ihraa, ennenkö tulen ampumaan. Hah.
Tuo naisten versio voisi olla ihan hyvä olla, saattaisi sinne olla naisampujia tulossakin, Petra, Katja, Kaisu?
Olihan meillä nytkin tuuli joka vei nuolia vasemmalle.Niin ainakin Pasi ja minä oltiin havaitsevinamme.
Englannissa tosiaan ampuvat tätä. Lontoossa ja Pohjois-Irlannissa asuvat kaverini kertoivat ampuneensa ko kisaa. Keskustelu käytiin viime heinäkuussa. Tarviiko Englannista jotain tietoja? Voin kysyä…
Niiden vanhojen Suomalaisten tulosten löytäminen jostain arkistosta olisi mielenkiintoista. Pystyisiköhän SJAL auttamaan asiassa?
MIkke kertoi joutuneensa pitämään jääpussia olkapäällä. Pelkäsin itse samaa mutta sain pidettyä jollain ihmeellä asennon kasassa niin että olkapää ei hajonnut. Olin saanut sen just kivuttomaksi.
Pari viimeistä nuolta oli tosi vaikeita useassa viime sarjassa. Laji voimakestävyys on aika heikolla tasolla. Jouduin kompensoimaan sitä että ankkuria ei saa perille, nostamalla korkoa tarvittaessa. Kaikki siis sitä että on ampunut vähän osin kivun takia. Jo paikalle ajaessa keskityin siihen että olkapään asento on tärkeintä.
Ja olihan se aika ihme että se Pasin jousi kesti loppuun saakka…
@Rane - kysele toki tietoja York roundeista - tuloksia, ennätyksiä, tilastoja, linkkejä. Kaikki kiinnostaa. Laitoin myös Sjallin foorumille kysymyksen York roundista Suomessa. Jotenkin luulen, että kierrosta ei välttämättä sittenkään ole Suomessa ammuttu tai edes kukaan suomalainen aiemmin kilpailussa ampunut. Olympialaisissa York oli ohjelmassa vuosina 1904 ja 1908 mutta niissä ei suomalaisia mukana ollut.
WA:n (ex. FITA) MM-kilpailussa ensimmäinen suomalainen osallistuja oli mukana vuonna 1934, Ernst Schybergson, jolloin ammuttiin nykyisinkin ammuttava FITA-kierros metrisiltä matkoilta. Suomen jousiampujain liitto perustettiin vuonna 1947 ja uskoisin, että liitto oli niin edistyksellinen, että sen toiminnassa keskityttiin vain FITA:n sääntöjen mukaisiin kilpailuihin. Historialliset kisat ammuttiin, jos ammuttiin, paikallisseuroissa.
Enkuissa ammutaan Yorkkia vähän väliä. Ensi viikolla taas Asshetonissa. Yritän kysyä miktä ovat viime vuosien pisteet.
Mikke - muuten hyvä mutta tulosten perusteella kaikki on ammuttu kuitukamoilla. Longbow-luokka viittaa minusta tuossa yhteydessä nimenomaan lasikuitulonkkareihin. Miesten lonkkaritulos tuplakierroksella oli ihan hyvä, 964 pistettä, mikä päihittää Jaken tuloksen.
Löytyykö perinnejousituloksia? Luulisi, että siellä ammutaan myös “aidoilla” lonkkareilla kisoja.
Yleensä englannissa longbow on se ihan oikea. Oliko tuloksissa erikseen flatbow? Tai american flatbow.
Ei ollut, oli vain compund, recurve, longbow ja barebow. Tuossa joukossa ei paljon puuta ole, paitsi ehkä lonkkarin ytimessä vähän. Mutta onneksi tuo oli vain yksi tuloslistaus. Se kertoo kuitenkin sen, että Yorkia ammutaan, mikä toki on hieno asia. Paras talja-ampuja ampui tuplakierroksella 288 osumaa (kaikki osuivat), joista 189 oli keltaisella. Tylsää…
Tuolla näyttää kuvissa olevan elb-tyyppisiä nuolenviskaimia
Edit: lisäys, siis linkin takaa löytyy myös York-kierroksen tulokset parilta vuodelta
Oli muuten kovia tuloksia edellisen linkin seuran tämän vuoden kisassa. Voittajalla peräti 568 pistettä ja 116 osumaa. Osallistujiakin oli aika paljon, noin 25 henkilöä. On siinä vielä tehtävää, että päästään Suomessa samaan. Kuvien perusteella ampuivat muuten muovinokeilla…
English Archery Federationin säännöissä näyttää Longbow luokassa olevan sallittua käyttää yhtä merkkiä tai 1/8 " kuminauhaa jousessa tähtäyksen apuna.
Ja sitten on maininta " ground marker" vempaimista. Mikä sitten lie, ja miten toimii? Noilla lienee jokin merkitys osumisen helpottamiseksi pitkällä matkalla.
Jousi itsessään on selvästi puujousi.
Ground marker on maalin eteen maahan laitettava tähtäysmerkki. Tasaisella ruohokentällä ei ole tähtäysmerkkejä käytettävissä samalla tavalla kuin vaikkapa maastoammunnassa ja siksi sellaisia saa näköjään sääntöjen mukaan käyttää. Niitä on siis aikoinaankin käytetty. Siihen aikaan jouset olivat marjakuusta, miehet rautaa ja ammuntatekniikka hyvä, niin ei tarvinnut tähdätä pilviin, kuten nykyään…
Kivan tuntuinen tapahtuma. Tuloksista ei mitään tuntumaa kun ei ole itse tuollaisia matkoja pistekokemuksena. Toki tieto siitä että Pasi ja Esa ja Ranekin on mua pöllyttänyt AR kisassa, antaa hiukan osviittaa. Pasin jousesta lakoi lapa alkaa antaa myöden? oksa? puristusmurtuma? joku muu vika?
Pasilla oli ilmeisesti satasella hyvä tähtäyspiste. Mulla sellaista ei ollut. Homma alkoi pelittää heti kun oli kiinteä piste tähdätä. Esalta odotin parempaa. Se on yleensä vakimatkoilla niin varma.
Paul Gordon (1939) mainitsee muutaman yksinkertaisen York roundin puujousituloksen:
Viimeinkin löysin sen mistä minulla oli hämärä muistikuva. Koskimäen (1999, 67) mukaan esimerkiksi Uutta Seelantia vastaan ammuttiin vuonna 1959 kirjeenvaihtokilpailu, jossa miehet ampuivat York roundin ja FITA-kierroksen. Erikseen mainitaan vielä, että kansallisissa kisoissa ammuttiin myös “Amerikan kierros”, josta voitaneen päätellä, että myös York roundia ammuttiin jonkin verran, em. kirjekilpailun lisäksi.
Tossa lueskelin GNASin classificationeista. Jos Suomen primijousiampujat vähän joustaisi kolmen kisan säännöstä niin Riihimäen Yorkista saatiin aika monta 3rd class, 2nd class, 1st class ja bowman -classin ampujaa:
http://www.braintreebowmen.co.uk/archery-information/classifications/about-classifications
Oishan tommonen rintamerkki aika mellevä kun käy hallilla ampumassa. Oisko siinä järkeä että kehitettäis vastaavanlainen kunniamerkkisysteemi vaikka ensi vuoden kisoihin?
E: taulukko
http://www.braintreebowmen.co.uk/archery-information/classifications/longbow/longbow-senior