Olisiko kenelläkään kiinnostusta lehmän sarviin ja vielä tuommoisiin pidempiin, puolimetrisiin ylämaannaudan sarviin? Soittelin äsken läsäkosken teurastamolle, jonka kanssa sovittiin että katsotaan ensi viikon alusta sarvitilannetta, nyt ei ollut materiaalia.
Kuitenkin tilanne tuolla teurastamolla on, että osan sarvista he saavat myytyä, mutta paljon (jätesäkkikaupalla) menee roskiin. Paljoa ei varmaan siis materiaalista joudu maksamaan.
Kyselenkin, kuinka suurella kauhalla otan sarvia mukaan, onko kenelläkän tarvetta lehmänsarville? Sarvista voi tehdä nuolen nokkivahvikkeita, pitkäjousen nokkivahvikkeita, käsisuojia, lukemattomia pienesineitä, koristeita, käyttöesineitä ja pisimmistä jopa sarvijännejousen vatsapaloja.
Voisin tuoda takahikiälle sitten halukkaille.
Kyllä minua kiinnostaa. En tiedä, mitä niillä juuri nyt tekisin, mutta onhan se hyvä olla muutama sarvi aina jemmassa äkkitilanteita varten - ellei hinta ole kovin suolainen.
Takahikiän keikka on vielä osaltani auki, mutta olen toiveikas.
Tsekkaappa Jurin varsijousiprojekti. Virepyörä tehdään sarven tyvipahkurasta. Se on kuin visasarvea. Vrt visainen puu jossa syiden kierrettä joka suuntaan. Syy on selvä. Luu tuskin kestää virepyöränä kauaa. Luuta on myös vaikea löytää niin maassiivisena kuin virepyörään olisi tarve. Vaikka monet reisiluut elukoilla tai reisluun tyvet ovat massiivisia niin ovat myös haperoa sisältä. Halkaise yksi reisiluu ja näet rakenteen.
Vain kallon tyviosa sekä ensimmäinen 4-5cm sarven juuresta kelpaa oikeisiin hommiin.
Usein kun sarvia lähtee laikkaamaan muualta on tilanne pelkkää reikäleipää.
Onko Mikken kuvassa hirvieläimen sarvea? Naudaksi ulkopinta näyttää röpöläiseltä. Kasvutapakin on noilla eläinlajeilla erilainen, kuten tiedetään. Hirvillä sarvet (eng. Antler) vaihtuvat vuosittain ja ammuilla ovat elinikäiset (eng. Horn).
Hirven sarvet juu. Toinen tyvestä ja toinen kärjemmästä kohtaa. Eläimen ikä sekä ravinto pelaa suurta merkitystä asiaa.
Luu ei toimi muuta kuin jos siitä tekee epoxsi laminoimalla sekä niittaamalla yhden ison möntin, mutta ei maksa vaivaa. Olen kyllä nähnyt yhden historiallisen virepyörän joka oli tehty ainakin kolmesta palasta yhteen niittaamalla, mutta se oli hyvin pieni. Ei siis keskiaikainen. Todennäköisesti jostain 1700 puolivälin metsästys versiojousesta.
Vaikuttaishan noista jotain saavan irti! 62-65cm on pisimmät.
Nyt sain vain nämä jämät, mutta vuodessa sarvia tulee 50-200kpl, joista saan vaikka kaikki halutessani. Katsotaan kuinka nopeasti tulee lisää niin voin sitten halukkaille välitellä.
Nyt pitäisi opetella tyhjentämään nuo kaksi ylintä, ilmeisesti noita pitäisi keittää kattilassa…siihen tarvitaankin sitten iso potta.
Puolentunnin keitto ja sitten jollain pehmeällä nuijalla kotsuttelet juureen ilman, että sarvi halkee. Liian kauan keitetyn sarven kalvot repeilevät ja silioin sulla on erinomaista nuolen nokittamis levyä. Hyvin keitetty sisus töhlö irtoaa noin 4 iskulla. Puinen patukka riittää.
Näistähän vetelee ihan sarvijännejouseen vatsoja! 35-40cm levyillä tekee ihan täysiä lyhyen pituusjousen. Tai skyytin. Tai unkarilaisen. Tai konkaavilla liimapinnalla pidemmänkin sarvivatsan, 40-45cm?
Ainoa juttuhan näissä on että välttämättä ei hirmu paksuja liuskoja saa, eikä pitkiä. Myös lustot voi erkaantua toisistaan. Mutta on tuossa tommoista 40cm liuskaa 7mm paksuna, joka riittää vaikka mihin.
Alkaa olla muotia noiden koverien sarvien käyttö sarvijousipiireissä, siihen pitäisi vaan joku työkalu saada millä urituksen tekee siististi. Kuten mainittu, se helpottaisi sarvienkin taloudellisessa käytössä. Tämä oli yksi syy mitä on epäilty olennaiseksi, kun on havaittu että mm. ottomaaneilla oli pelkästään koveria sarvia käytössä.
Kävipä muuten sillain köplästi että aloin liottaa 30kpl sarvia saavissa, epätoivoisena yrityksenä irrottaa hohkainen, verinen ja “vähän” jo haiseva sisus sarvista. Sisus ei ollut aikaisemmin suostunut irtoamaan keittämällä, mutta sarven kunto oli tässä vaiheessa vielä ihan hyvä.
Noh, tulikin yöpakkaset ja nasautti saavin jäähän. Ja kun saavissa on 100 litraa vettä haisevine sarvineen, ei sitä ihan olohuoneeseen nosteta sulamaan. Saavi oli jäässä siis talven yli. Näitä oli sitten vielä ongelma kuivatella keväällä ja lopulta kaikki sarvet mätänivät käyttökelvottomaksi.
Pelastin sarvista kärkipäät, jotka vielä oli hyvässä hapessa. Muutamia isoja sarviliuskoja löytyy Mikelle ja yksi sarvi josta sisus lähti suosiolla irti, sen enempää ei ole nyt tuotavaa Kuralaan ensi viikonloppuna.
Jousen sarvivatsoiksi noissa ei ole materiaalia, muihin näpertelyihin kyllä. Tosin omien testien mukaan en sitä edes laittaisi enää jousen vatsaan.
Pitää ottaa uusi satsi jossain välissä ja putsata paremmalla menestyksellä. Jälkikäteen mietittynä olisi näistä edellisistä pitänyt antaa sisustan vaan kuivaa paikalleen.
62-65cm on pisimmät.
