Yksi Mikkelin ELB-aloitteleva kaveri kyseli, kuinka jänne tehdään. Kerroin, että teen ne omalla menetelmälläni, joka poikkeaa perinteisemmästä. Tässä"tutoriaali".
Omissa 80-paunaisissa käytän 16 säikeistä polyesteriä (Dacron, B50, BCY55), joka on IFAA:n sallima materiaali. 70-72" jousiin teen kaksi 4,3 m neljän säikeen nippua. Kevyempiin jousiin riittää luonnollisesti kaksi kolmen säikeen nippua → 12 säikeinen jne. Keskelle lisään kumpaankin nippuun luuppia vahvistamaan neljä asteittain pitenevää säikeen pätkää. Sitten vain niput ristiin ja kierrän säiekimppuja oikealle, jolloin niput yhtyvät automaattisesti kiertyen. Näin punotaan luupin vaatima pätkä, yhdistetään kimput ja jatketaan kiertämistä, kunnes päästään irtopätkien päiden ohi. Sitten oiotaan tulevan jänteen keskialuuelta kierteet ja varmistetaan, että säikeet ovat yhtä piukalla. Jänteen alapäähän jatketaan taas kieputusta ja lisään kumpaankin jännekimppuun kolme säikeen pätkää vahvistamaan tulevaa tukkikytkyaluetta. Lopuksi Jänne esivenytykseen päiväksi-pariksi 63 kg:n lyijypytyn painolla ja nahanpalalla hinkkaus pyöreäksi ripustuksen yhteydessä. Tietysti jänteen voi ampumallakin venyttää (polyesterihän venyy enemmän kuin modernimmat jännemateriaalit), mutta se on turhauttavaa hommaa jatkuvan säätämisen kanssa.
Tuolla tavoin tehden kaikki säikeet ovat täysimittaisia ja ainoa mahdollisuus jänteen antaa periksi on tukkikytkysolmu, joka tahtoo muutaman kymmenen, ehkä 100-200, laukausta asettuakseen.
Erinomainen selostus, mutta mikä tässä poikkeaa ns. perinteisemmästä metodista? Tälleen minäkin olen sen (Jurilta jousipajassa) oppinut. Sillä vaan kysyn, että josko se toinen tapa olisi jossain tilanteessa sopivampi vaihtoehto.
Sanoisin, että perinteisempi tapa on se, että otetaan n määrä (jossa n on samalla jänteen säikeiden määrä) jousta hieman pidempiä säikeitä ja punotaan silmukka nippuen toiseen päähän. Kerran kokeilin tuota Esan tapaa ja tuloksena oli solmussa ollut lankamytty (joo, onnistuin siinä tosiaan!)… Vahatut säikeet tuppaavat tarttumaan aika hyvin toisiinsa. Ainakin itse koen helpompana sen, että silmukka punotaan säienippujen päähän, jotenkin kokonaisuus helpommin hallittavissa.
Esan tapa on varmasti parempi, koska jänne on yhtenäinen. Silmukasta saa myös siromman, jos vaan materiaali sinänsä kulutusta kestää.
Niin, tai siis tuo lenkin ohuus on on minun mielestä huono juttu. Lenkkiä nimenomaan halutaan vahvistaa yleisesti, että hankauskestävyyskasvaa ja jousien nokit ei painu kasaan tai ala haljeta.
Jos ymmärsin oikein, niin Esan menetelmässä taitetaan niput kaksin kerroin ja tehdään luuppi siihen taitokseen. Tämän lisäksi ohueksi jäänyttä luuppia sekä vielä häntääkin vahvistetaan lisäsäikeillä. Varmasti ihan toimiva systeemi.
Minä taas olen opettanut Tuomon kuvaamaa perinteistä menetelmää, jossa luuppi kietaistaan ja punotaan nippujen päähän.
Jos minä sillä perinteisemmällä tavalla tekisin, niin se olisi oheisen kuvahahmotelman kaltainen. Kaksi 8-säikeistä nippua, vähän jousta pidempiä ja silmukkapäässä säikeet asteittain lyheneviä. Sitten kieputetaan niput yhteen silmukan verran ja sitten säikeiden päät risttiin toiseen säienippuun, jolloin silmukka umpeutuu. Tällä konstilla silmukan tyvi tulee aika paksuksi, kun siinä on alussa tuplamäärä säikeitä jänteeseen nähden. Minun versiossa nuo säikeiden päät on ”venytetty” koko jänteen mittaan ja tällöin pitkien nippujen säiemäärän voi puolittaa. Silmukan kohdalle tarvitaan sitten niitä vahvikepätkiä sitä paksuntamaan ja vahvistamaan.
Kuva: Perinteisempi tapa tehdä yksisilmukkainen jänne.
Eipä minulla ole ollut ongelmia jänteideni silmukoiden kanssa, kun ne olen kuvaamallani tavalla vahvistanut. Tottahan se on, että ylänokin luuppi kyllä käytössä kuluu, kun jousta viritellään ja puretaan. Vahaa pitää muistaa lisätä silloin tällöin. Alalavan tukkikytky kärsii, kun se saa osumaa maastosta ja siksi sitäkin täytyy muistaa tarkkailla.
Juri: Juuri noin. Säieniput tuplasti jousen mittaiset plus alanokin solmuvara ja luuppi tulee säienippujen keskelle.
Jere: Eipä taida sarvi haljeta tai painua ohuemmankaan luupin alla…
