Monet asiat mitä täällä luen, jossain vaiheessa tulee käyttöön, usein vain odottaa että sitä aikaa tehdä löytyy.
1 tykkäys
Jerellä kova tulos, parhaat onnittelut vielä näin täältäkin! Valitettavasti en itse nähnyt ammuntaa, kun piti vahtia päämajaa. Kun 500 m raja rikkoutuu, niin vitten varmaankin olemme kaikki viuhahtamassa…
3 tykkäystä
Kiitti. Ei kait tuo 500m ole kaukana kun asiaan kerkeää paneutumaan. 
Ammuntatekniikkaa pystyy hyvin talvellakin treenaamaan. Pitäisi ainakin lähelle 500m päästä keväällä!
Tuomo kirjoitt vastaten Kristianille kun Kristian kysyi että onko puun lustot toisin päin sarvijousessa:
Ei. Periaate on sama kuin vaikkapa yksipuisen jousen vastakäyriä kärkiä taivutettaessa – vetopuolen pitää olla kunnossa, jotta se ei ratkea. Valmiissa jousessa puuytimeen kohdistuu vetoa jousen selkäpuolella, vaikka puu onkin jänteiden alla “suojassa”, joten senkin puolen pitää olla kunnossa. Eli lyhyesti, puu on komposiitissa samalla tavalla kuin yksipuisessa ja paras materiaali on sellainen, jossa lustonkulku on mahdollisimman suora ja yhtenäinen, kuten missä tahansa puujousessa. Komposiitissa taivutukset ovat vaan ehkä jyrkempiä, joten puun pitää olla priimaa, jotta ei ratkea. Toki höyrytys auttaa, kuten myös oikeanlainen muotti.
Ja vastaan. Adamin kirjan mukaan ne on just toisin päin. Eli se puoli vaahtera-aihiosta joka olisi jousen selkä puujousesta on jousen vatsa sarvijousessa. Näiden ohjeiden mukaan minä olen ne tehnyt. Tietenkin höyryttämällä taivutettu osuus on “yhdellä” lustolla. Niin ettei lusto aukea/katkea taivutetun kaaren selästä missään kohtaa.
1 tykkäys
Adamin sanoin sivu 70 Ottoman Turkish bows:
“The limbs have the graining running along the lenght, and the bark side of the tree trunk is always oriented towards the belly for the belly for the limbs to be cut “flat grain”.”
Näin, eli tätä koetin tuossa selittää “flat grain” tarkoittaa että sisempi syy paistaa (on otettu esiin) selkäpuolella täysin tasaisesti katkeamatta kertaakaan runkopuun osassa. Lapa/runkopuu on muotoiltu lataksi.
Jeren tapaan olen tankannut Adamin kirjan moneen kertaan, nettiä hitokseen. Ihan en mene takuuseen, mutta jos kaivatte muutaman lauseen Adamin kirjasta niin löydän sen ulkomuistilla sekunneissa kirjasta. Kirja kulki mukanani kolmisen vuotta melkein päivittäin. Työmatkat, lomamatkat, kotona. Silloiseen toimeeni, teatterimusikantin työhön, sisältyy paljon odottelua ja matkustelua. Hyödynsin ne Adamin kirjan parissa. Työryhmä alkoi jo kysyä että eikö tuo ole luettu kun kolmatta vuotta kulki muassani… Avasin kirjan olevan työskentelyopas, ei proosaa.
1 tykkäys
Sarvijousen tekijälle Adamin kirja on ehdoton opus. Netistä löytyy… kyllä, mutta ei yhtä selkeää kokonaisuutta ja läppärin tai kännyn räplääminen on B osastoa kirjaan verrattuna minun mielestäni. Adamin kirjasta löytyy nykyään netistä päivitetympi versio.
Joo, pahoitteluni huonosta vastauksesta. Noinhan Karpo tosiaan sanoo. Mutta tärkein syy on ilmeisesti juuri tuo taivutuksen aikainen kestävyys. Nykyisillä taivutusmenetelmillä se ei ole ongelma. Tosin, vaikka runko olisi samoin päin kuin jännejousissa, niin selkä ei lopulta pysy yhdellä lustolla rungon muotoilun yhteydessä. Lieneeköhän tuolla oikeasti mitään merkitystä, jos runkopuu on joka suhteessa priimaa. Jerellähän on jo kokemusta vaikka kuinka!?
Joo ei se olekaan puujousen tapaan yhdellä lustolla koko leveydeltään. Runkopuun lattamuodon keskeltä tulee tulla esiin yksi syy kokonaisena. Reunoille jää täten muutama lusto näkyviin samanmoisena, mutta kapeana siivuna. Vaahteraa kun helposti löytää yli 7mm lustolla nin homma on suht helppo tehdä.
Noooooh, sen sanon että omasta mielestä sillä ei ole lähes mitään väliä miten syyt juoksee sarvijousessa. Sahailen mahdollisimman suoraan kyllä vaahteran, mutta olkoon syyt pystyssä, kyljellään, vinossa - aivan sama. Niin ja samoin lustopaksuus, en mittaile.
Toki jos syyt ihan villisti juoksee kyljestä ulos, ei se ole toivottavaa. Mutta kannattaa nyt pitää mielessä että jos sitä puuta on lavassa enää 3-4mm taipuvilla osilla, on aika yksi hailee miten se siellä on.
Myös ikänä en oo kattonu kummin päin taitos tulee, sydän vai kuori kumpaan suuntaan.
Ja eipä noita mulla ole ratkennutkaan. Se yksi jousi katkoi poikittain puucoren, mutta se oli puhtaasti siitä kiinni että jänteitä oli liian vähän. Ja siis katkeamat oli kuin sahalla poikittain vedetty, ei johtunut mitenkään syykulusta.
On mulla ollut jousessa oksankohtaakin vähän, en vaan ole teille kertonut. Nyt en muista edes mikä jousi se oli. Joskus piruuttaan teen tämmösiä irvokkaitakin juttuja, joista yleensä otan kuvan, mutta sitten se unohtuukin jo.
Oma kokemus tukee sitä että vaahteralta vaaditaan vaan sellaista sisäistä jäykkyyttä, ettei se irtoa omista lustoistaan, kuten joku paska-bubinga.
Toki kannattaa parasta puuta laittaa mitä löytyy, mutta moni toimii…
1 tykkäys