XXVIII Primitiivijousikilpailu 2020

Raportti ja kuvien selitykset tulevat myöhemmin…

Pituusammuntapaikkaa etsittiin jonkin aikaa ja kun se oli löytynyt, niin Jere kiskaisi pisimmän laukauksen, 349 metriä lievään myötätuuleen. Paras tulos tuli ilman siperiä. Itse jäin vaatimattomaan 308 metriin.

Pojat leikkivät isojen poikien jousilla ja testasivat kilven kykyä pysäyttää sotanuolia. Pysähtyiväthän ne mutta kärki tuli pari tuumaa läpi. Hauskalta näytti ja ilmeisesti ihan kivasti tömähti noin 70-grammainen (?) nuoli kilpeen ammuttuna yli 100-paunaisesta jousesta. Kupura katkoi kärjet…

Mikon tekemiä sotanuolia. Näillä Mikko ampui kisan läpi ja lopuksi kilpeen. Olivat kyllä hienoja!

Jeren pituusammuntanuolia pergamenttisulituksin. Olisi pitänyt ottaa rinnakkaiskuva noiden sotanuolien kanssa, hieman eroa kokoluokassa!

Kisan kärkikolmikko. Markku voitti aivan ylivoimaisesti, toisena Pasi ja kolmantena Juha. Hopea ja pronssi ratkaistiin tiukan pudotuskisan jälkeen, Juha ja Pasi kun ampuivat tasapisteisiin.

Mikke poseeraa…

Tuli minullekin onnistuminen! Vain kolme ampujaa 26 ampujasta osui paviisin suojassa seisovaan varsijousiampujaan.

Etsi kuvasta nuoli! Siellä se on, maahan hautautuneena.

Majava oli lopulta aika hankala maali, kärkiampujat ampuivat vain 4–5 pistettä.

Heikin tyylinäyte, kaksi kuvaajaa ja osumien arvioija. Kisan ulkopuolinen tuomarikin kulki mukana, sekä iso nuorehko katsojajoukko. Ammunnassa vaadittiin siis kunnon paineensietokykyä!

Pöllö oli näitä “varmoja” yhdeksän pisteen rasteja, joskin vain Heikki ja Mika ampuivat siitä täydet. Huomatkaa taustan pihlajassa nuoli!

Kaisu paransi hyvin loppua kohti, tässä tuli osumia sarvikuonoon. Vähän ihmeteltiin vitaalialueen hopeareunuksen puuttumista mutta kyllähän se viiva siellä erottui, vähän oletettua alempana kylläkin…

Tuli niitä osumia ihan hyvin! Tämä oli itselleni ainoa yhdeksän pisteen rasti.

Heikin ammunta oli tasaisen varmaa ja rentoa ja kyllähän sillä tulostakin syntyi.

Jere ampui hyvin turkkilaisellaan.

Kisaan valmistautuminen, eli Mikke ohjeistaa ja Jere tekee välineet ammuntakuntoon. Tässä laitetaan leikkurit paikoilleen.

8 tykkäystä

Tässä tulokset. Näitä ei enää korjata, muuteta tai tehdä mitään (niinhän sitä voisi luulla…). Alkuperäiset tuloslaput on jo poltettu. Kymmenen kärjen osalta tehtiin vielä tarkistukset ennen tulosten julkistamista ja niiden pitäisi olla nyt täysin oikein (eipäs ollutkaan…).

Edit: Tulosten korjattu versio päivitetty. Nyt pitäisi olla kaikki oikein.

7 tykkäystä

Kyllä oli erinomainen päivä! Niin sään, kisaradan kuin kavereidenkin suhteen - ja onnistumisen.

Päivän pääkisan pistelaskun jälkeen tosin jonkin aikaa arvottiin ja säntäiltiin välinevirityksen, hukkanuolien noudon, kahvinjuonnin, palkintojenjaon, makkaranpaiston, valokuvaamisen, mokkasiinin etsinnän, kaupankäynnin, seurustelun, kisakassan etsinnän, nuolien testaamisen, kotiinlähdön, pituusammunnan, elbaamisen ja muutaman muunkin hauskan asian suhteen, kunnes sitten saatiin palkinnot jaettua ja kohta myös mokkasiini ripustettua kepin nokkaan.

Siitä neljänkymmenen metrin päähän asettui kymmenkunta ampujaa osin vielä pölyn peittämine preeriajousineen, ynnä pari haukansilmäistä tarkkailijaa. Kymmenen kierroksen aikana mokkasiini otti itseensä kokonaista yhdeksän osumaa, joista kaksi minulta, kaksi Jereltä ja kaksi Tuomolta. Ampumapaikan takana kulkeneisiin turisteihin ei osunut kukaan! Siitä huolimatta edessä olivat pudotuskierrokset. Pituusammunta oli vielä käymättä, joten pudotuspelikisan nopeuttamiseksi siirryttiin kymmenkunta metriä lähemmäksi - nyt mokkasiini jo melkein erottui taustan ruohikkorinteestä.

Ensimmäisellä kierroksella se säilyi koskemattomana, vaikka keppiin taisi osua parikin nuolta. Vaan toisella kierroksella peli olikin selvä: minä täräytin peräti kaksi puhdasta nahkapohjatälliä tuohon kovia kokeneeseen perinnejalkineeseen ja pääsin tuulettamaan (epävirallista?) preeriajousimestaruutta 2020!

En ollut muistanutkaan, että lyhärillä on noin hauska ampua. Käyttämäni pähkinäpensasjousi on kerännyt rauhassa pölyä valmistumisestaan lähtien jonkun vuoden, mutta eilen se pääsi myös pituusammuntapellolle. 187 metriä se jaksoi vielä heittää.

Suurkiitos järjestäjille ja kisakavereille, oli tosi kivaa.

Ja sitten: jo edellisen osallistumiseni jälkeen taisin kirjoittaa, että kyllä pituusammunnalle pitää löytää oma aikansa ja paikkansa. Nyt kavereiden uurastus välineiden virittämisessä ei saa ansaitsemaansa arvostusta, kun kisa joudutaan sutaisemaan illan pimetessä satunnaisella pellolla isäntää ja ulkoilijoita peläten. Se laji vaatii oman päivän, olisiko Vapun tienoilla, kun kelit ovat kuivia.

8 tykkäystä

Kotiin palattu ja vähän väsymystä havaittavissa. Viikonloppuuun mahtui monenlaista mukavaa tekemistä!

3D-rata lähti meidän ryhmällä vähän vaisusti käyntiin, pienillä elukoilla joihin tuli heti pahoja pummeja ja nuolihävikkejä. Siitä kuitenkin parannettiin paikoitellen puhtaisiin yseihin. Tuomo ja Heikki oli hyviä ampujia olla siinä meidän ryhmässä, Heikiltä voisi moni ottaa mallia miten veto vedetään AINA täyteen mittaansa. Itsevarmuutta löytyikin hyvin pidempään matkaan (mm. pellon laidalla olevaan peuraan n.25m). Vaikka vitaalia ei siitä napsunutkaan, kaikki kolme nuolta olivat lähekkäin. Heikkiin ei siis päde minun ja Mikan keksimä vitsi “mennään kattoon keuruulle…” (viitaten keuruun eläimellisen pitkiin ammuntamatkoihin)!
Ihmetykseksi pärjäsin kavereihin nähden hyvin, osin myös siitä syystä että Tuomolle ei syntynyt vielä symbioosia 52# sarvijouseen. Kaisu pompautteli nuolia peurojen persiistä vähän väliä, millä pokkasikin sitten hännän pitäjän paikan.

Preeriakisa oli kiva, oli mukava ampua isommalla ryhmällä. Valoisa pihamaa on muutenkin hyvä kisapaikka, tänä vuonna harmiksi sitä ei käytetty juurikaan itse 3d-radassa.

Pituusammunta jäi vähän lyhyeksi, Tuomon kuvan kevyemmällä jousella yritin siperillä ampua, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Otin jäykemmän 101cm tykin ja ammuin sillä jonkun 23-24" vedon sutasun. Olishan siellä varaa vaikka kuinka paljon, jos huolella ampuis ja pääsis useammin kisaamaan+harjoittelemaan. No nyt on jouset ehjät, niin ainakin harjoittelemista voi jatkaa.
Pelto oli vähän huono, eikä ollut intoa kellään jatkaa toisen kierroksen jälkeen lisää.

Vähän Heikki aihetta sivusi, mistä tuli mieleen että hyvin kuvaisi viikonloppua yksi sana: “kiire”. Ammuntasuorituksissa aina parhaansa mukaan rauhoitutaan, mutta tänä vuonna oli vähän suuntaan jos toiseen huoltajan roolia ja vaativia jousia mitä valmistella… Viritä pituusnuolet, leikkurit, sarvijouset radalle ja pituusammuntaan, rakenna rataa, sytytä tulia, etsi avaimia, ilmoittaudu kisaan, kirjaa pisteet, huolehdi ruokailuista, siirry x pituuskentälle autolla, lainaa välineitä, asenna mokkasiinia tikunnokkaan, huolehdi ettei kukaan sivullinen saa nuolesta (joita oli paljon!), yritä keskittyä taustahälystä välittämättä jne jne.
Tuntuu siltä että 3 päivän aktiviteetti on survottu yhteen päivään. Eikä sillä että “pakko, vaikka tylsää on” vaan kun löytyy sydämenpaloa lajiin! Aikaikkuna on mitä on, mutta samallailla tohinassa mukana olijat voisi miettiä jaettaisiko energiaa useammalle päivälle? Esim. erilliselle kilvenmurjomispäivälle, pituusammunnalle jne.

Kehitysehdotusta vielä lopuksi radalle:

  • 3D elukoita ammutaan kisasta toiseen, mutta erikoisrasteissa kuuluu ne onnenkiljahdukset. Jos ei radalle ole suunnittelijoita/rakentajia, kai saa osallistua luomaan uusia vaihtelua tuovia rasteja?
    On kuitenkin vuosi aikaa kisasuunnitteluun, joten edellisillan liimailuja on vähän hassu selitellä. Täällä olisi jengillä intoa vaikka huomenna aloittaa 2021 primikisaan rastimatskuja!

  • Tuodaan kisat linnan pihamaalle, jos vain mahdollista. Eihän ruotsin kuninkaalliset jousiampujat pelkästään pusikossa peuhaa…


    Muutaman reiän puhkasi minunkin nuolet.

    Lähellä on, mutta ei aivan. Monien mielestä ampumataso lyhytjousissa oli hurjasti kasvanut. Tämän vuoden mokkasiini oli pieni!

    Pudotuskiekalla jäin nollille, Tuomokin sai yhden osuman. Preeriasarvijousella oli oikein mukavan ampua. Vissiin selvää kun häviäjääkin hymyilyttää??

Tuomo ei antanut uudelle jouselle sääliä. Tuloksena ihan hyvät metrit ensimmäiselle sarvijouselleen!

3 tykkäystä

Pieni detalji, mutta tärkeä. Merkkasin vierekkäiset rastit, Pöllön ja Peuran vääriin sarakeisiin kisan tuoksinassa. Eli Pöllöstä 5 ja Peuran nollille. Kokonaistulos siis on oikein, mutta jos joku etsii esim kisan vaikenta rastia tms niin nuo sekoitin kynäillessä.
Onnittelut Heikille preeriamestaruudesta.

Pidin maastoradan metsästyksellisyydestä. Kallion päältä alas ammuttu rusakkorasti, puiden oksien takana ilves jne… olivat hyviä.

Markku ampui lujalla, yli 6 pisteen keskiarvolla radan läpi. Nostan päähinettä. Muistaako kukaan että voittotulos olis ammuttu näin kovalla keskiarvolla.
Max pisteet kun taisivat olla 176, niin 124 on kova.

Kaisun ottamia kuvia.

2 tykkäystä

Olipa taas todella kiva kisapäivä! Sää suosi, ammunta kulki ja porukassa viihtyi. Ohessa Katjan ja Reijon tyylinäytteet meidän ryhmästä, todisteet omista huippuhetkistä jäniksen ja paviisin kohdalla sekä pari otosta mitalien loppuselvittelyistä. Isot kiitokset kisajärjestelyt loihtineille!
PS: Omassa tuloslistassa meni rastien 18 ja 19 pisteet väärin päin. Leikkuri takertui puuhun lähtemättömästi. Luovutin irrotusyritykset, juoksin muun ryhmän kiinni ja ammuin ekana peuraa: kaikki nuolet ihan ohi.

3 tykkäystä

Pituusammunasta, huomasinpa, että kyseessä oli juhlakilpailu, XXX Pituusammuntakilpailu!! Ei siinä oikein juhlatunnelmaa ollut, tuloksienkaan suhteen.

Joka tapauksessa, tässä tulokset (ampujat kommentoivat välineitään):

  1. Jere Nyström 349 m
  2. Tuomo Reiniaho 308 m
  3. Mika Hartonen 253 m
  4. Mikko Lähteenlahti 238 m
  5. Mikke Reinikainen 208 m
  6. Heikki Mäkinen 187 m
  7. Kaisu Natunen 166 m
  8. Jere Nyström 130 m

Itse ammuin perinteisesti vajaalla vedolla, eli noin 22 tuuman vedolla. Kuten tuosta yhdestä kuvasta hyvin näkee, niin vetotekniikka on aivan surkea, kyynärpää jää aivan alas, eikä siinä saa vetoon voimaa. Pitäisi kai harjoitella tätäkin lajia…

Koska turkkilainen selvisi ensimmäisestä koitoksesta, niin laitan sen jatkokäsittelyyn. Kahvaa pitää kaventaa, tilleriä ehkä joskus hieman korjata ja lopuksi laittaa sellakka pintaan. Uudet nuolet ja harjoittelua, niin tavoite pitää asettaa sinne 350 metriin.

Erityisesti kiinnostaa @Hartonen jousi, se taisi olla se loppuun ammuttu mölle? Jos oli, niin aivan loistava tulos! Kerrohan lisää välineistä!

Mun laukaus oli 53g tudorin sotanuoli. Ei menny vielä suomen enkka rikki…

Tosin nyt oli jo kaksi ampujaa täysverisillä pituusjousilla, turkkilaisilla sarvijousilla. Ja taas ammuttiin yli 300m. Tekninen ymmärrys siis kasvaa.

Tuo kyynerpää alaspäin- veto on ihan hyvä lyhyille vedoille, siinä nuolenkärjen hahmottaa hyvin, havainnoi kallistusta hyvin ja koska veto tehdään pääosin käsin, on veto myös nopea. Mulla ei ainakaan voimista jäänyt kiinni veto, enemmänkin oli uudella jousella vähän varmistelua ilmassa.
Mutta jos ei jousi tunnu taipuvan niin toki selkävetoa mukaan.

Pitäähän sunkin sitten siperi saada ammuntaan kaveriksi aikanaan. Ivarin kanssa vaihdoin muutaman sanan FB:ssä niin sanoi että nykyään häntä pelottaa enemmän käden päältä ampuminen kuin siperiltä!
Ei tässä hätä ole, kaikki aikanaan…

Joo, nyt pitäisi oikeastaan ottaa peukalovetoharjoitukset syksyn ja talven ohjelmaan. 3–4 kertaa viikossa ihan pelkkiä vetoja peukalorenkaalla sopivan kevyellä jousella ja totuttelua tuohon. Nyt tuntuu vielä siltä, että peukalo ei kestä sitä mitä jaksaisi oikeasti vetää.

Siinä maalis-huhtikuussa voisi tosiaan ampua vain pituutta. Tässä olisi tuo lähipelto, 450 metriä tasaista peltoa, oja ja sen jälkeen vielä reilu puoli kilometriä lisää peltoa. Ei kulkijoita. Tukikohta lähellä, jossa tehdä kaikki mittaukset. Jospa nyt saisi pidettyä "I Taka-Hikiän Pituusammuntakilpailu"n!

3 tykkäystä

Iso peukku! Sinne tarvitaan paviljonki ja joku kunnon pöytä millä pitää välineitä. Voisin osallistua näiden rakenteluun.

Niin siis se oli se sama mölle mitä oon tänne foorumille postaillu. Laukauksia 7000-9000 ammuttu ja sitä on perse riskattu ihan olan takaa. Pitkittäis halkeaman korjasin nahkaliimalla ja pienillä jännepunoksilla.

Nuolen tein kisa aamuna ja se oli Jeren opein meikän eka itse tekemä pituus nuoli. Mutta omalla kun ammuin ensimmäisen laukauksen niin se lenti 246(?) Metriä. Sitten toisella kierroksella nokki hajosi laukauksessa ja mölle veti taas tyhjä laakin. Siitä jatkoin jeren nuolilla joita oli neljä ja paras lento oli tämä 253m. Mulla tämä ampuma kulma ja muukin nyt on ihan lasten kengissä joten en osaa sanoa sen enempää. Nuolessa oli sarvi kärki ja pergamentti sulat. Tein vain yhden oman nuolen siis.

Mutta yllätyin itsekkin. Mölle veti taulu nuolta 185 vielä kun se oli jotenkin iskussaan mutta näköjään nuolella on aikamoinen ero.

2 tykkäystä

Mika ampui heti sijalle 10 kaikkien aikojen tilastossa! Samalla Mika oli 10. ampuja, joka on ylittänyt Suomessa 250 metriä. Ihan hyvä alku pituusammuntauralle!

3 tykkäystä

Aijaa. No perhana :laughing:

Oho! Enpä olisi arvannut että et laita punosta nokin varteen. :smiley: Kesti se näköjään yhden laukauksen. Seuraava oli sitten pidempi veto, kun hajosi?
Varmasti meidän seuran pohjatulos 7k-9k laukauksia ammutulle jouselle!

Kolme kertaa oon sellaisen järjestämisestä kyselly ja kaksi kertaa olen pituusammuntapäivän maalis-huhtikuussa kuralassa järjestnyt. Vain Simo, minä ja kerran Tukka ollaan oltu paikalla. Eipä oikein huvita enää, mutta katsotaan ensi vuonna uudestaan.

Joo, harmi, ettei enempää porukkaa innostunut pituusammunnasta. Yhden kerran taisi sää olla aika kurja. Ehkä ajat kuitenkin muuttuvat. Ajatuksena on, että tulevat säännöt voisivat tuoda uutta puhtia pituusammuntaan. Lisäksi kisaan pitää katsoa tarkka ajankohta vasta noin viikkoa, pari ennen ammuntaa. Ei ole oikein järkeä ampua pituuttaa räntäsateessa, vaan silloin kun säät ovat parhaimmillaan. Ennätyksiä pitää aina yrittää! Lisäksi paras ajankohta on aina vähän arvoitus, riippuu talvesta. Jossain lumien sulamisen ja kylvöjen välissä kai pitäisi ampua, jos peltoa aiotaan käyttää.

On täällä golf ratojakin :smiley:

Vaan onko siellä niin pitkiä suoria väyliä? Eivätkä ne pelioikeudet ihan ilmaisia ole… Hyvinkäällä olisi pieni harrastuskäytössä oleva lentokenttä, sekin voisi ehkä toimia? Vaatii tosin varmasti jonkin verran järjestelyä.

Yyterin hiekkaranta!