Kyllähän tuo penobscot hieman enemmän painoi kuin tavallinen jousi, koska siinä on enemmän puutakin mutta eipä siinä isoa eroa ollut. Jousi oli 60 paunaa 27 tuuman vedolla. Kumpikin osa on osagea. Pikkujousi on vain eri puusta ja hyvin tummaa osagea. Hyvin Lutz jousella ampui. Viime vuonna hän ampui Australiassa viiden päivän (typistyi kolmeen päivään sään takia) maasto-MM-kisan 70-paunaisella sarvikomposiitilla, epoksiliimatulla toki. Oli valinnut tämän ihan sen erikoisuuden takia, eikä aina tarvitse valita sitä helpointa jousta.
Toi penobscotin teline on rosoisen tyylikäs! Taidan vaihtaa käyttämäni kitaratelineen samanlaiseen.
Hienoja kuvia ja reportaasi, kyllä matkailu avartaa.
Penobscot jousessa, siinä ns, originaalissa en muista olleen rekurveja. Näitähän voi toki trimmailla mielensä mukaan. Aika väkkyrä.
Kolme sarvikomposiittia: Musta, kullanruskea jossa jänneselkä näkyy ja nahkapäällystetty. Viimeksi mainittu haiskahtaa Grozer jousesta viritetyltä/naamioidulta tms. Toki voi olla itsetehtykkin.
Oliko kullanruskeassa sarvijousessa jänteiden suojana sellakka ja kiinanpuuöljy? Ainakin oma jalavajännärini näyttää tismalleen samalta ko. käsittellyn saaneena.
Onpa korkea ankkuri sarvijousiampujalla… no, 20y johtaa tällaisiin tapauksiin.
Telineissä kaksi sarvikomposiittia tosiaan näyttävän olevan hieman toispuoleisia viretillerin suhteen.
Victorin jousi on kaukana karusta tai raa-asta käsityöstä joksi Tuomo sen sanallisesti kuvaili. Sehän on aivan vimmeistellyn näköinen ja tehty selkeästi tarkoitusta varten. Ja siihen ilmeisen onnistunut. Ylimmäisessä Victorin ampumakuvassa näyttää ikään kuin se olis laminaatti kahdesta puusta. Vaan ei tainut olla.
Bongasin Tuomon youtubesta! Siinä paraatipaikalla vieläpä.
3 tykkäystä