IFAA:n Maasto-MM, WFAC 2018, kisataan ensi vuonna Etelä-Afrikassa. Olen jo itse rekkaroitunut ja varannut järjestäjän tarjoaman majoituksen kaikkine kuljetuksineen. Lentolippuja pitää vielä odotella, kun varaussivustot eivät näytä vielä kaikkia lentoja lokakuulle.
Lähtekääs kaveriksi, nyt on tarpeeksi aikaa kerätä matkakassaa. Neljä HB-ampujaa jo listalla, joista yksi tuli tutuksi Saksan EM-kisoissa; Peter Franzen Saksasta, ei tuntemamme näyttelijä… 
Herätelläänpä tätä ketjua, eli alkaako kellään HB-hepulla matkakuumetta olemaan?
Muuten hyvä ja olisi varmasti hieno reissu mutta muutama olennainen este:
Hyvä, että Esa kiertää näitä syrjäkylien kisoja, niin on sitten iskussa seuraavassa Taka-Hikiän kisassa vuonna 2019, joka onkin sitten juhlakisa, järjestyksessään kymmenes!
Kisaraporttina juttu, jonka toimittajan pyynnöstä tein Hyvinkää-Riihimäkiseudun Aamupostiin. Saa nähdä, missä muodossa ilmestyy. Tulokset kumminkin täältä: http://wfac2018.co.za/ifaa/public_show_scores.php
Lehtorinteen nuolet MM-kultaan Etelä-Afrikassa
Kansainvälisen maastojousiampujain liiton (IFAA) WFAC 2018 -MM-kilpailut käytiin viime viikolla Etelä-Afrikassa Potcheftsroom-nimisessä pienehkössä kaupungissa noin 150 km Johannesburgista luoteeseen. Yli 400 jousiampujaa 26 maasta oli hankkiutunut keväiseen Etelä-Afrikkaan kisaamaan joka toinen vuosi tarjolla olevista MM-mitaleista. Etelä-Afrikka"helli" kilpailijoita koko viikon 32-36 asteen lämmöllä ja auringolla lähes pilvettömältä taivaalta heidän kiertäessään viitenä päivänä myöhässä olevan kevään takia rutikuivaa maastoa, jossa liki lehdettömät piikkipuskat eivät pahemmin varjoa tarjonneet. Muutama kilpailija joutuikin jättämään leikin kesken kun unohtivat tankata nestettä tarpeeksi tai kunto ei muuten kestänyt olosuhteita.
Kilpailukeskus oli Elgro-joen varrella noin puolen tunnin bussimatkan päässä kaupungista; kyyti kuului majotuspakettiin. Järjestäjät olivat laatineet neljä 28 rastin rataa, jotka vaikkapa Riuttaan verrattuna olivat maastoltaan suhteellisen tasaisia ilman suuria korkeuseroja. Ampujat oli jaettu aselajeittain neljään ryhmään päivittäin ammuttiin eri radalla ja perjantaina sitten kukin ryhmä kiersi vielä uudestaan keskiviikkoisen lenkin. Siirtymät rastilta toiseen olivat pääasiassa tietä pitkin kävelyä, jota oli sitten parhaimmillaan yli 7 km päivässä.
Kilpailuissa ammuttiin maanantaina ja torstaina Field- eli maastokierrokset mustavalkorengastauluihin sekä tiistaina ja torstaina Hunter- eli metsästyskierros mustaan rengastauluun, jossa valkoinen keskustäplä. Ampumamatkat oli ilmoitettu jaardeina ja vaihtelivat muutamasta metristä yli 70 metriin usein vielä nuolten välissä ampumapaikkaa vaihtaen. Taulujen koko 20 - 65 cm matkan mukaan suhteutettuna ja tarjolla oli pisteet 5-4-3 neljällä nuolella per rasti sihtaillen. Keskiviikkona ammuttiin afrikkalaisten eläinten kuvia, joita oli neljää eri kokoluokkaa helmikanasta kirahviin. Matkat olivat edelleen vaihtelevia, mutta hiukan lyhyempiä kuin rengastaulukierroksilla. Kolmea nuolta sai käyttää, mutta vain ensimmäisen osuneen nuolen pisteet kirjattiin, eli vähimmillään radan kiersi 28 nuolta ampumalla. Ykkösnuolen vitaaliosuma antoi 20 pistettä, lihasosuma 18 ja niin edelleen parin pisteen pudotuksin kolmannen nuolen lihasosumasta tulevaan 10 pisteeseen eli kokonaan ohiammuttu rasti rankaisi raskaasti.
Riihi-Jousien Esa Lehtorinne puolusti kahden vuoden takaista Australiasta hakemaansa yleisen perinnejousiluokan (AMHB) MM-titteliä Saksan Peter Franzenia ja Wilhelm Holzia sekä Hollannin Maarten Porschia vastaan. Esa ja “Robin Hood”-tyylinen englantilainen pitkäjousi osuivat maanantain Field-kierroksella liki ME-tahtiin kasaten 272 pistettä, viisi pistettä alle Jouni Isotalon ME:n. Wilhelm oli toinen jo liki 130 pistettä perässä ja muut vielä enemmän, joten tiistain Hunter-kierrokselle oli vapautunut olo lähteä. Tiistain Hunter-kierroksella alkoi lämpö selkeästi laiskistuttaa kokopuisia työvälineitä (ja miehiäkin), joka näkyi erityisesti pidemmiltä matkoilta ammuttaessa kaarien lyhenemisenä. Esa sai kasaan 255 pistettä, vajaat 20 pistettä oman ME-tuloksen alle ja etumatka Wilhelmiin kasvoi yli 100 pistettä lisää. Eläinkierros keskiviikkona kartutti saldoa vain 340 pistettä, kun yli 400 oli tavoitteena, mutta etumatka kasvoi silti 32 pistettä. Lämpötilasta aiheutunut jousen laiskistuminen alkoi tuntua ja aivot eivät suostuneet korjaamaan tähtäysasetuksia. Torstainen Field-kierros oli kaikkein kuumin päivä ja samalla vaativimmalla radalla ammuttuna tulostasoltaan kaikilla selkeästi heikoin, Esa ampui 229 pistettä, mutta silläkin johto kasvoi 110 pistettä Wilhelmiin. Perjantain Hunter-kierroksen Esa olisi voinut kävellä ympäri kädet taskussa mestaruuteen nuoltakaan ampumatta, mutta itseään komentaen ja paremmin keskittyen pystyi ampumaan hiukan paremmin kuin tiistaina, nyt 259 pistettä ja liki 80 pistettä lisää eroa kakkoseen.
Esa Lehtorinne siis uusi AMHB-luokan maailmanmestaruuden tuloksella 1355. Toiseksi ampui Saksan Wilhelm Holz (905), kolmanneksi Saksan Peter Franzen (804) ja neljänneksi Hollannin Maarten Porsch (785).
Suomesta Etelä-Afrikkaan oli saatu lähtemään Esan lisäksi Wilhelm Tellin Helena Puusaari ja Raimo Makkara sekä Saimaan Jousien Juha Juvani. Raimo ampui alun pienen takeltelun jälkeen myös ylivoimaiseen voittoon veteraanimiesten vaistotaljaluokassa VMBB© ja Helena Puusaari sai hopeaa naisveteraanien vastaavassa luokassa VFBB©. Juha Juvani lähti viimeiseen kisapäivään miesten pitkäjousiluokassa AMLB kolmannelta sijalta, mutta hävisi katkerasti pronssin viimeisellä ampumapaikalla livautettuaan kaksi nuolta ohi taulun omien sanojensa mukaan helpolta perusmatkalta. Mainittakoon vielä, että Juha olisi ikänsä puolesta voinut osallistua veteraanisarjaan ja voittanut siinä tuloksellaan kultaa.
Kokonaisuuten ottaen Suomen pieni joukkue suoriutui kuumasta reissusta erinomaisesti. Lämpötilakin putosi Johannesburgissa 10 asteeseen kaatosateen kera vasta kotimatkan alettua. Seuraavan kerran vastaavista MM-mitaleista ammutaan 2020 Eestissä, jonne saataneen Suomesta kattavampi eustus eri aselajeihin kisaamaan myös Champion of Nations -tittelistä ja eri aselajien joukkuemitaleista.
Onnittelut! Oot kova jätkä!
Onnittelut täältäkinpäin!
Kiitoksia!
Mainittakoon jousista, että Maarten käytti kahta laminoitua ELB-mallista jousta, kauriinsarvinokit ja vain 36 paunaisia. Sakut ampuivat molemmat osageselffareilla, taisivat olla +50 paunaisia ja molemmissa lavoissa vähän kippuraa kärjissä. Minä käytin 78-79 paunaisia TD-ELB-keppejäni, toinen hikkori-, toinen bambuselkäinen. Kuvia en muistanut ottaa jousista, kun oli puhelin- ja kuvauskielto voimassa rasteilla ja tauoilla oli pääpuuhana tankkaus.
onnet sulle Esa. en tiennytkään että Jounilla on hallussaan field ME. Muistin hänet hyvänä 20y ampujana, mutta ilmeisesti maastossakin on kulkenut. Rip Jouni.
Jotenkin himmeetä lähtee Suomesta Afrikkaan ampuu jousella… Ollaan me kummalisia.
