Hesarissa oli kiinnostava juttu käsityöläismestarista, viulunrakentajasta. Hyvä teksti ja hyvät kuvat. Vaikutti kyllä siltä, että haastateltava oli varmasti oikolukenut toimittajan tekstin ja korjannut virheet…
Kuitenkin, "Erilaista puuta Haahdella on varastossa ”ihan hirveästi, ainakin seitsemäänkymmeneen selloon tai kolmeensataan viuluun. Jos vastaan tulee kaunista puuta, ei sitä voi olla ostamatta. Puun hamstraus on vähän ammattitauti tällä alalla.”. Ja Haahti on siis rakentanut yli 30-vuotisen uransa aikana 150 viulua, vielä olisi siis puuta ainakin 60 vuodeksi! Kuulostaako tutulta?
Olipa hyvin kirjotettu, mielenkiintosta luettavaa!
Tämä juttu toi rauhallisemman mielen myös itelle (puun ja sarven hamstraajalle). Ehkä vaan noista tekeleistä olis tärkeetä päästä eroon niin ei täyty paikat. Myydä tai tehdä Harry Drake:t eli polttaa?
Pikkasen muuten ärsytti kun luin nyt enemmän vaivalla läpi. 22000-80000 velottavat viuluista. Just. Kateuden tikari iski suoraan alavatsaan.
Laittaspa jengi tommosia rahoja jousiin niin irtisanoutusin palkkatöistä välittömästi!!
Niin, tuossakin on ammattilaisella takana 30 vuoden ura, ja katsoi, että 22 000 euroa on kohtuullinen pyyntö kuukauden työstä. Jos markkinoita katsoo, niin ammattiviulisteja on maailmassa varmaan kymmeniä tuhansia ja harrastajia pari kertaluokkaa enemmän. Että onhan siinä markkinoita. Kuinka monta ammattimaista puujousiampujaa maailmassa on? Tai komposiittijousiampujaa? Ja liikkuuhan tuolla klassisten instrumenttien puolella rahaa hieman eri tavalla kuin jousipuolella, viulu on vielä luultavasti arvostetuin ja kallein instrumentti.
Mielestäni paras ja kiinnostavin kommentti oli tämä:
“Muusikon työn ymmärtäminen on Haahdin mukaan oleellisen tärkeä osa ammattitaitoa. Juuri musiikillisuus ja yhteistyö soittajien kanssa säilyttävät hänen kiinnostuksena vuodesta toiseen. Siihen liittyy paljon intuitiivisuutta ja yllätyksiä. ‘Ei minua rakentaminen tai korjailu sinänsä inspiroi, se on yksinkertaista mekaanista työtä’, Haahti sanoo.”
Ajatuksen tasolla olisi toki hienoa rakentaa jousia ja nuolia täysipäiväisesti ja saada siitä elanto mutta onhan se toisaalta nimenomaan hyvin mekaanista, toisteista työtä. Viulun rakentaminen on siinä mielessä tavallaan epäkiitollista, että se ei salli omia vapauksia, vaan viulun on oltava täsmälleen tietynlainen. Jousen rakentamisessa ja veistämisessä vapauksia on paljon enemmän. Mutta silti, jousi ja varsinkin nuolet ovat käyttöesineitä, niillä on tietty elinikä ja sen jälkeen ne ovat arvottomia. Siksi jousiammunta kaikissa muodoissaan on mukavaa vaihtelua välineiden tekemiseen. Verstaalla on kiva olla mutta uloskin on mukava päästä – eihän se oli kunnon jousentekijä, jos ei osaa ampua ja sitä kautta tunne välineitä ja eri tekijöiden merkitystä.
Pitäisi vaan saada se iso lottovoitto, niin voisi harrastaa ammattimaisesti!
