Visan Livrustkammarenista löytämästä sekä Kansallismuseossa itse ottamastani kuvasta löytyi mielenkiintoisia yhteneväisyyksiä.
Kummankin vyön päät kapenevat soljen jälkeen pitkäksi rotanhännäksi, joita on vielä jatkettu ohuemmalla nahalla. Vöiden sivuilla on lisäksi nahkalenkit päiden kiinnitystä varten.
Kysymys voisi (varsinkin ruotsalaisvyössä) olla tuplavarmistuksesta lujuuden maksimoimiseksi, mutta voisi toimia myös paikkana mihin kiinnittää vekara silloin kun sitä ei tarvita Ettei hakkaisi jalkoihin kulkiessa ja olisi myös nopea ottaa esiin?
Suomalaisvyössä ei muuta kiinnityspaikkaa olekaan. Lenkin kiinnityskohta saattaa tosin olla paikattu ja soljen piikki kadonnut. Rotanhäntä ei näytä tässä kovin lujalta kiinnitykseltä.
Tämä on selvästi tehty ohuemmasta nahasta, joka on käännetty kaksin kerroin. Sauma näkyy sisällä keskellä.
Tässä vyönsolki on korvattu lenkillä, vyö kiertää ympäri takaisin tulosuuntaansa.
Kumpikin vyö on puristunut ikävästi ruttuun vekararahihnan paineesta. Mielestäni tuon voisi tehdä paremmin, mieluummin vaikka ommeltu vahva lenkki tai metallirengas väliin kiinnitystä varten.
Tästäpä sitten kokeilemaan.