Tekaisin nyt vielä yhden pajuisen jousen, kun oli sopivia harjoitusaihioita, vaikka en tiedä, onko malli primiä vai ei… Mutta noita jousiampujien videoita kattellessa totesin, että tahdon tehdä molemmilta puolilta ammuttavia, joita voi pitää miten vaan kädessä, ja joissa ei ole moderneja “rajoituksia”
Muutamat jouset nyt pajusta veistellyt, ja tämä on nyt lopputilleröinti vaiheessa.
Oon tossa nyt YouTubesta kattellu tosiaan noita jousiammunnan saloja, ja vastaan tuli video seuraavanlaisella nimellä: archers paradox.
Tässä käsiteltiin ilmiötä, joka koskee näitä vanhanmallisia jousia, jossa siis kahva jännelinjan edessä. Ja että kuinka joustamaton nuoli lähtee viipottamaan pieleen, kun jänne pakottaa nuolta eteenpäin, mutta kahva on edessä.
Eli siis; Kuinka joustavia nuolia pitäisi ostaa (tai tehdä), tai minkä materiaalisia?
Jousessasi on pistoolikahva, joka on vasta televisiolähetysten ja atomipommin jälkeen käyttöönotettu piirre jousissa. Se ohjaa ja lukitsee jousiotteen tiettyyn kohtaan kahvalla, mikä on esimerkiksi primijousikilpailuissa epäreilu apupyörähelpotus primijousiin verrattuna.
Kaatamasi kaksihaarainen puu ei ole tuomea, vaan raitaa, eli yhtä Suomen kymmenistä pajulajeista. Se on pajuksi melko tiheää ja vahvaa, joten kyllä siitäkin jousen saa.
Maailman moderneimmistakin jousista ammutut synteettiset nuolet taipuvat voimakkaasti jousesta lähtiessään, ja liikaa tai liian vähän taipuva nuoli viipottaa pieleen. Vaikka jousessa olisi kaksi tuumaa leveä kahva, oikeanjäykkyinen nuoli kiertää sen sujuvasti ja lentää sinne minne se tähdättiin.
Sopivat nuolet omalle jouselleen ja ampumatyylilleen (sekin vaikuttaa) voi hakea ihan kokeilemalla erijäykkyisiä nuolia ja havainnoimalla, mihin ne lentävät suhteessa tähtäyspisteeseen. Kokemattoman ampujan on tosin vaikea tietää, mikä sivuvirheestä johtuu nuolista, mikä tekniikkavirheistä.
Numeraalisempi lähtökohta on mitata jousensa jäykkyys paunoissa, minkä jälkeen voi hommata kaupallisia puuvarsia, joiden jäykkyys on ilmoitettu ja jouseen sopiva. Nyrkkisääntö on hommata puujouselle vähän notkeampia nuolia kuin jousen paunamäärä on, esimerkiksi 30-paunaisia varsia 35 - 40-paunaiselle jouselleen. Kyse on vain nyrkkisäännöstä: itse ammun 85-paunaisia nuolia 40-paunaisista jousistani.
Primiskenessä nuolet tehdään puusta, puunvesoista tai ruo’oista. Yleisimmin Suomessa käytetty nuolimateriaali on metsämänty, josta lohkotut nuolivarret ovatkin kaikin puolin erinomaisia. Mäntypuisia nuolivarsia voi ostaa jousiammunta-alan liikkeistä, jos ei halua tehdä itse. Valikoimalla ja mittailemalla myös pyörörimasta voi saada käypäisiä nuolia. Kirjaimellisesti kymmeniä puu-, pensas- ja ruokolajeja on kuitenkin käytetty menestyksellä nuoliin.
Okei, no ehkä mä joskus onnistun primijousenkin veistämään tuntuu olevan vaikeaa, vaikkei mistään ottaisi mallia.
Joo, niin taitaa olla raita… Luulin siitä roikuvia seittejä tuomenkehrääjäkoin tekemiksi, mutta oli vissiin jotain muita hämyhäkkiäisiä.
Täytyy yrittää perehtyä noihin nuoliin, ja niiden veistoon. Turun keskiaikamarkkinoilla oli, 9,50€ kappale… Jäi ostamatta, vaikkei ehkä työhön nähden pahan hintaisia olis ollutkaan, mutta rahat on tiukassa aina vaan.
Tilleröinti puu on jo, mutta kalavaaka, tai joku muu paunanmittaushärveli tarttis hommata.
Chronometri löytyy jo ennestään ampumaharrastusten takia… vink vink.
Siellä keskiaikamarkkinoilla oli paljon unkarilaisten kojuja, joissa myivät jousia ja tykötarpeita, ja oli viittä vaille etten ostanu niitten laminaattijousta…
Nuolista sen verran että tekemällä oppii. K-raudasta saa pyörörimaa, muistaakseni nimellä cello pyörölista. Pituus 2400mm eli yhdestä saa kätevästi kolme 800mm eli noin 31,5 tuuman vartta. 8mm on ideaalivahvuus max. 40 paunan jousille. Jäykemmille ottaisin 10mm joka kavennetaa 8,3-8,5 mm paksuuteen. Oikein kikkailee niin barreloi eli " tynnyriöi" varret, keskeltä paksumpaa ja päistä ohuempaa. Silloin varsi notkuu lennossa vähemmän ja teoriassa lentää suorempaa ja kovempaa. Jotta nuoli tekee paradoxin niin kärjessä pitää olla painoa joka jarruttaa kärjen vauhtia lentoon lähtiessä. 100 greinin kärki on aika hyvä peruskärki nuoliin. 8mm varteen tilaa kaupasta 5/16 (=10/32) kärkiä ja 8,3mm varteen 11/32. Sulkia saa jousiammuntakaupasta valmiiksi leikattuina, hinta noin 50 snt/kpl tai jos kiinasta tilaa niin 20snt/kpl. Kiinalaiset kärjet on aika kevyitä, oon tilannut ja ovat 80 greinisiä vaikka on 2 viivaa eli 100 greinisiksi merkattuja.
Nuoleen sahaat nokin vaikka bilteman laattaleikkurilla tai pari rautasahan terää teipillä nippuun. Nokin voi vahvistaa jänteillä tai paremman puutteessa hammaslangalla.
Jos nuoli kolahtaa kun ampuu niin silloin se ottaa kahvaan kiinni. 10 metrin matkalla osumatarkkuusvaikutus on pieni mutta 20 metrissä menee jo 50 senttiä sivuun. Tilannetta voi koettaa korjata nostamalla tai laskemalla jänneväliä. Silloin energiantuotto nuolen nokkiin loppuu eri kohdassa ja paradox-mutkakin tulee vähän eri kohtaan.
Nuolia kannattaa tehdä muutenkin paljon. Ampuu ohi ja nuoli kiveen, paskaksi. Ampuu ohi ja nuoli pöpelikössä. Löytyy 2 vuoden kuluttua surkeassa kunnossa. Ohi ampuminen on mun mielestä aliarvostettua, kun oot 6 nuolen setistä hävittänyt puolessa tunnissa 4 niin tulee sisäinen valaistus: tarttis tehdä jotain tarkkuuden parantamiseksi.
Nostan tuosta Heikin pläjäyksestä esiin vain tuon ylläolevan sitaatin, joka ei ihan pidä paikkaansa. Kyllä täysin kärkipainoton pituusnuolikin kiertää kahvan vallan sujuvasti kunhan on jäykkyydeltään sopiva: kärkipaino ei ole paradoksin edellytys.
Täsmennetään vielä sen verran, että nuoli ei tee mitään “paradoksia”, vaan paradoksi on siinä, että nuoli osoittaa täydessä vedossa eri kohtaan kuin jännekorkeudella. Nuoli ei myöskään varsinaisesti kierrä kahvaa, vaan nuoli lähtee siihen suuntaan, mihin se osoitti täydessä vedossa - jos siis nuoli toimii oikein. Laukaisu on dynaaminen tapahtuma, jossa vaikuttaa erisuuntaisia voimia, jolloin nuolen käyttäytymiseen vaikuttaa nuolen ominaisuudet, kuten kärjen massa, pituus, jäykkyys, jne. Lisäksi jousen ja ampujan parametreilla on suuri merkitys.
Paradoksin sijasta pitäisi puhua nuolen taipumisesta - kun nuoli on tehty oikein, se taipuu juuri oikein ja ohittaa jousen kahvan puhtaasti ja osuu juuri siihen, mihin pitääkin.
Nuolen valinnan nyrkkisääntö: Jos teet nuolista pituudeltaan 28 tuumaa (71 senttiä), niin valitse noin 5–10 paunaa jousen jäykkyyttä jäykempi nuolivarsi, jos siis tilaat nuolivarret jostakin liikkeestä. Jos taas teet nuolivarret itse, niin homma on hieman monimutkaisempi, silloin kannattaa aloittaa reilusti ylipitkillä nuolilla.
Kiitos tuukka, ja kiitokset hoja ja Tuomo erittäin hyvistä vinkeistä, ettei tarvii kaikkea opetella kantapään kautta
Kesäloma loppu, ja työt rupes taas haittaa harrastuksia…
Kävin paikallisesta aseliikkeestä nuolia kattomassa, mutta myyjät ei osannu sanoo mihinkään juuta eikä jaata… Myönsivät kyllä, ettei heillä ole jousiammunnasta kokemusta, eikä oikein kuulu valikoimiinkaan, kun ei ole harrastajia.
Noh, kävin sitten myös tammiston xxl:ssä, ja ei sielläkään tiedetty. Ei osattu kysyä esim. tarvetta, ja sitä kautta ohjattu oikeaan… Myyjillä ei näemmä ole tietoa/taitoa, paitsi myydä suoraan listalta.
Itse pitää tietää tarkalleen mitä haluaa/tarvitsee.
Vähän ehkä jopa hävettää myyjien puolesta.
Onneksi tietoa saa tällaisilta foorumeilta!
Rahallakaan ei saa näin kullanarvoisia vinkkejä, mitä konkarit on vuosien varrella oppinut.
Edelleen, ettei kaikkea tarvii kantapään kautta.
Kyllähän siinä aloittelija turhautuu, jos yrityksen ja erehdyksen kautta menee, ja silti ei aina ymmärrä miksi jokin ei toimi…
Kuukausi sitten en tiennyt jousista muuta, kuin että jänne on kepissä kiinni, ja että kärkiä on erilaisia. Nyt jo “vähän” enemmän
No oli kaapissa yksi pieni varsijousi, ja metsästysleikkureita, mutta käyttämättömiä…
Joo Tuukka on ihan oikeassa tuossa. Mulla on mökillä vino pino kärjettömiä nuolia jotka lähtevät oikein nätisti. Törkeä yleistys oli mun aiempi heitto.
Vielä vinkki että jos/kun käyt hakemassa Oulunkylän k raudasta cello pyörölista, mäntyä niin koita katsoa mahdollisimman suorasyistä tavaraa. Jos syykulku katkeaa useamman kerran sillä 80 snt matkalla niin nuolen katkeaminen ammuttaessa on täysin mahdollista. Ja ruskea pihkaosa tuoksuu miellyttävän aromaattiselta mutta on myös helposti hajoavaa. Pari nuolta on hajonnut kun olen porakoneella niitä barreloinut, juuri noita tuoksuvia joissa paksulti ruskeaa.
Kaupallisissa varsissa jäykkyyslukema viittaa nuoleen, jonka pituus on 28 tuumaa. Oletuksena on aikoinaan ollut, että kun jousen jäykkyys on vaikkapa 45 paunaa, niin siihen sopii hyvin nuoli, jonka jäykkyys (spine) on 45 paunaa AMO-standardin mukaan mitattuna. Oletuksena on, että vetopituus ja nuolen pituus on silloin 28 tuumaa. Mielestäni silloin nuoli on kuitenkin hieman liian notkea, joten parempi valita 45-paunaiseen jouseen 50–55-paunainen nuoli. Se toimii melko varmasti hyvin 28-tuumaisena tai pitempänäkin, varsinkin kun ylipitkä nuoli on muutenkin eduksi. Tämä siis vain karkeana yleissääntönä jos aloittelija tilaa nuolia ja arpoo sopivaa jäykkyyttä. Kokemuksen karttuessa ampuja osaa toki valita nuolet tarkemmin ja täsmällisimmin perustein. Liian notkea nuoli kolisee vain kahvaan ja vaikeuttaa tarkkaa ammuntaa.
tuntuu olevan vaikeaa, vaikkei mistään ottaisi mallia.
