Viime vuoden kisoissa käyttämäni vetotuomijousi on hyväheittoinen ja söpö kuin sika pienenä, mutta en tullut sinuiksi sen kivikautistyyppisen harjakahvan kanssa. Niinpä täytyy tehdä uusi.
Poimin kevättalvella vitakosta täysin vaakatasossa kymmenen sentin korkeudella maasta kasvavan vetotuomen, jonka tässä kuorin ja ohentelin. Kaipa tästä semi-buildalong tulee, kun keppi on vielä keppi eikä jousi.
Kasvavana lähes suora puu on vetänyt kuivuessaan 11 sentin refleksille, mikä on vaakasuorille vetotuomille ihan tyypillistä. Kuivasin puuta melko paksuna, jottei vetosolukko kiskoisi puuta ihan U-kirjaimelle. Onhan tuossa kämmentä leveämmässä vastakäyrässäkin kesyttämistä, varsinkin 53-tuumaisessa soirossa.
Bongasin tuossa itsekin vastaavanlaisen, maata pitkin kasvavan tuomen. En viitsinyt vielä kaataa, mutta syksyllä sitten. Vetotuomea lylyvatsalla pitäisi joskus kokeilla.
Oletko muuten lämpökäsitellyt vetopuujousien vatsoja?
Aika moni jousentekijä on hekumoinut ajatuksella laittaa lylyä vatsaan ja vetopuuta selkään. Vetopuu kuitenkin kutistuu valtavan paljon enemmän kuin normaalipuu, kuten tiedät. Se myös kieroutuu halulla. Muistelisin jopa sen olevan huonoa liimausominaisuuksiltaan. Pitäisin sitä siksi huonona materiaalina lylyn selkälaminaatiksi, kuin yrittäisi pakata kahta viholliskissaa samaan kantokoppaan. Voisin lyödä melkein vetoa, että monipuisten jousten tekijät valitsivat muinoin kaikista kliineintä, stabiileinta ja kesyintä koivua lylyn seliksi mitä löysivät.
En ole lämpökäsitellyt vetopuujousiani. Ne ovat pitäneet ryhtinsä erinomaisesti ilmankin. Ainoa tuomijousi, jonka lämpökäsittelin, oli tavallista löyhäpuisempaa, myötäkäyristyvämpää normipuuta. Jousen virheetön tilleri meni täysin epätasapainoon lämpökäsittelyn myötä, ja kaari seisoo vieläkin jänteettä verstaan nurkassa.
