Paluu juurille! Nyt jää lonkkarit ja elvistelyfootit hetkeksi hyllylle. Pihlajanvesanuolta, simppeliä jousta, jalkajänteitä ja nahkaliimaa…
1 tykkäys
No nyt on Jerellä ainakin riittävästi mutkia aihioissa 
!
Huomasin samaa ja hylkyyn menee. Helpompi poimia priimaa kun oikoa loputtomiin…
Oli tuolla tosi hyviäkin joukossa ainakin 10-15 kpl.
Ota Jere jatkossa vaan tuomea niin ei tarvii oikoo kuin kerran.
1 tykkäys
Mulla on nyt tuomea että isotuomipihlajan vesoja ja tosiaan kerralla /kahdella oikomisella sain tosi nättejä keppwjäu
Ilman muuta muitakin lajikkeita vois kokeilla. Tuntuu vaan että pihlajaa on ainoana tarjolla, suoria kun löytyy sitäkin. Lähden kohta katsastamaan tuomiseutuja.
Minä suosittelen kyllä myös pähkinäpensasta ja ruusua. Varsinkin ruusua!
1 tykkäys
Onko ruusu hyvä ?? Oon kattellu noota ruusujen varsia että hyvän näköstä muuten mutta onko kestävää ? Ja lajilla väliä
Ruusuhan on kovinta puuta noista vesamatskuista. Syreeni tietty kans. Eli kai se ny pelittää.
Toisaalta ruusussa on piikkejä ja joku pihan omistaja saattaa tulla äkäseksi jos käy liikaa harventamassa…
Joskus lykästää toki ja voisi hurjan nipun kerätä vanhasta ruusupuskasta. Mulla on yks paikka kiikarissa, siellä on myös 23mm 140cm ruusuvesoja, joista voisi jousenkin tehdä.
Jaahas. Onhan tossa ruusu puskaa 5 metriä
Ruusunvesat oli yksi käytetyimmistä nuolimateriaaleista tasankointiaanien keskuudessa. Metsään ei voi mennä, kun käyttää ammattilaisten valintoja, hihi. Olen itse tehnyt ruususta jonkun parikymmentä nuolta.
Kuten muillakin putkimaisesti kasvavilla vesoilla, ruusunvesojen ominaisuudet vaihtelee villisti, riippuen eniten hohkan ja sitä ympäröivän puukehän välisistä mittasuhteista. Sopivan pienihohkaisista ruusunvesoista saa 100-paunaisia varsia, jotka pomppaavat kiviosumista ehjinä takaisin.
1 tykkäys
Ruusunvesoja olen itsekin käyttänyt, sen vähän mitä nyt vesoilla olen ampunut. Ja tyytyväinen olen ollut. Mutta toistetaan nyt vielä kerran se, mikä on sanottu jo moneen kertaan - älä kuori ruusun vesaa tuoreeltaan, muuten halkeilee pahasti. Vähän voi kuoria, antaa kuivua päivän pari, oikoa ja kuoria vähän lisää.
Nyt on kasvukausi parhaimmillaan, joten ei välttämättä ole ihan paras aika kerätä vesanuolimateriaalia. On uloin lusto vielä ohut, eikä ehkä parhaimmillaan.
Jep, mikäli käyttää ulointa lustoa. Minä olen ainakin aina hionut ja spinettänyt vesoja, karkeasti tai mittarilla. Intiaanithan käyttivät paksua tyviosaa nokkipäänä, sieltä siis poistetaan materialia senkin puolesta reilummin.
Muut puut taitaa suomen kesässä kuivaa säyseästi, mutta ruusu, syreeni, villaheisi(?) vaatisi sitten malttia, ettei lohkea.
Syksyllä on upeaa kierrellä tuossa tietyillä villiruusua - tai jotain villiintynyttä puutarharuusua kasvavilla paikoilla napsimassa kasvukauden satoa talteen. Suoraa ja lujaa nuolivartta on jo varastossa enempi kuin omiksi tarpeiksi. Sain myös kiinteistön hoidosta vastaavalta kaverilta luvan työpaikan kampuksella olevien todella upeiden pensaiden reiluun karsimiseen. Oli pitkää ja suoraa jalostuslajiketta vaikka kuinka paljon. Enpä vaan saanut ryhdyttyä ajoissa toimeen, ja niinpä tuossa kevättalvella puutarhatyötekijät leikkasivat varsiston alas kokonaan 
Sinne meni pari sylystä nuolenvarsia, mutta kasvaahan ne uudestaan.
1 tykkäys
No löysinhän minä tuomivesoja… Ja jokseenkin suoria ihan näin tuoreeltaan oikomatta.
Onko niin että tuomenvesanuolet pitää olla paksumpia kuin pihlajaiset? Näppituntumalla tuoreista päättelin näin. Pihlaja vaikuttaa painavammalta ja jäykemmältä.
Pihlis on painavempaa ja tuomi kevyttä. Jäykkyys pihliksessäkin vaihtelee mutta kyllä tuomesta useamman jäykemmän saakuin saman paksuisesta pihliksestä.
Tuomipihlaja ja tuomi ovat olleet mulla niitä kaikkein suorimpia ilman venkoilua vaikka olisivatkin jääneet ruohikkoon viikonlopuksikin.
Pähkinä on ollut se kaikkein epä säännöllisin ohuina keppeinä saana spine kohdilleen ja paju venkoillut jo ihan yksinään viinessäkin ilman ulkoiluttamista.
Jasmikkeen vesat on olleet mulla kaikkein mukavimpia. Suoristelut melkein olematon, raskas varsi ja korkea spine. Aiinoo minus on ollut tasaisen setin lyötäminen.
Nuo oli äkkiseltään vähän mukavemmin oiottavia nuo tuomivesat, mutta katsotaan… Taidan tehdä rinnakkain pihlaja ja tuomisetin. Tällä kertaa pidempiä, 26-28" settejä.
Kuivattuaan se totuus vasta selviää. Parit pähkinä vesat oli joskus yli 11mm ja silti joku 30 spineltää vaikka sisus oli melko 50/50. En musita olenko koskaa tehny pihlajasta yli 26" pituisia joten mulla loppuu omat neuvot siihen.
Pähkkinästä, tuomipihlajasta ja jasmikkeesta on kyllä tehty jopa yli 30 tuumaisia ja ne on olleet ok.
Sekin muuten voi käydä, että nyt tuoreena oikoessa rikkoo sitä solupintaa niin paljon, että varresta tulee todella löysä ja spine on kuin elävä made. En muista mitä silloin kokeilin, mutta kun kuoret päällä olin väännellyt niin puun pinta oli kyllä entinen ja ei ollut nuoliksi niistä.
Kanukka toimii myös todella hyvin jos löytyy.
Tämä on ihan mielenkiintoinen juttu, nimittäin miten vesat oiotaan? No puristusmurtamalla! Taivuttaessa luodaan puserrusta toiselle puolelle, toiselle venytystä. Jättäähän se varmaan jälkiä. Mutta eikai tuon oikomisen jälkeen nuolivarsi enää koskaan niin kovaa taivutusta koe kuin oikoessa?
Mikäli vartta lämmitettäisiin, eli puun ligniini(?) vai mitkä polymeerit, pääsee liikkeelle ja uudelleen asettumaan. Eikö tämä olisi varrelle hellävaraisempi tapa? Ei ikäänkuin murskata mitään, vaan uudelleen asetetaan. No kylmäoikominenkin toimii joten…