Varsijousia

[VisaPelkonen]

6.6.19

Tämän hetkinen kokemukseni puukaarista varsijouseen.

-Pihlaja. Toimii, mutta murtolujuus voi olla ongelma. Tärkeintä on löytää kierteetöntä pihlajaa, jossa uloin vuosilusto on vähintään 2 mm. Jousen selkä kokonaan pintapuusta.

-Paju. Toimii. Tärkeintä on löytää pajua, jossa uloin vuosilusto on vähintään 2 mm. Jousen selkä kokonaan pintapuusta.

-Alikasvoskuusi. Superhitaasti kasvanut alikasvoskuusi on hyvä jousipuu, kunhan siltä ei ihmeitä odota. Teen jatkossa myös näihin selän kokonaan pintapuusta.

-Kuusen oksa. Toimii, kun vatsapuolella on lylyä ja selässä vastakkaispuuta. Jousen selkä kokonaan pintapuusta.

Työn alle.

Tammikaari tammilaudasta, mahdollisimman paljon paunoja (noin 100 cm kaareen).
-Hyvä lauta, mielellään paksut lustot, ei saa olla oksia, suorasyinen, paljon kesäpuuta suhteessa kevätpuuhun, yhtenäinen selkälusto.
-Pyramidi, eli tasaisesti kärkiä kohti kapeneva.
-Pituus-vetopituussuhde 1:3 tai vähän allekin, vaikkapa 1:2,8.

Tuomikaari kaadetusta tuomenrungosta.
-Flat-kaari - pyöreä profiili murtuu käytössä 100 % varmuudella.
Esimerkiksi näin:
-Noin 90 cm pitkä. Vastakäyrät lavat noin 7 cm pitkät ja noin 3,5 cm korkeat.
-Pyramidi, eli tasaisesti kärkiä kohti kapeneva.

Tämän hetkinen kokemukseni puukaarista varsijouseen yleisesti ottaen.

-Jos kaadat jousipuun itse, kaada vähintään 5cm paksuja puita. Mielellään 10 cm paksu.
-Jousen selkä vain pintapuusta (puun kuori vain pois).
-Minimoi oksat ja höttöpuu.
-Kuivaa jousi (kiinnitettynä köysillä lautaan vääntymisen estämiseksi) viikko ulkona ja lisäksi vielä vähintään viikko sisätilassa.
-Kannattaa tehdä suoria tai vastakäyriä kaaria (kaareen saa enemmän palautusnopeutta).

[VisaPelkonen]

13thC hunting crossbow. Prod is sorbus with 70 lbs (straight bow). The copper side plates will darken with time.

[VisaPelkonen]

Mörkö/monster/hirviö-kaaren etsintää. Tällä kertaa tein pihlajan päivän kuivuneesta aihiosta. Pituus nokki-nokki 96 cm. Leveys keskeltä 5 cm, paksuus 2,5 cm. Antoi 20 cm vedolla 35 kiloa, vetopituus tulisi olemaan n. 40 cm. Voi hyvinkin saada luokkaa 160 lbs kun kuivuu. Lustot 3 mm, selkään ei koskettu.

Edellisen viestin hunting-bow oli myös kuivunut lisää, paunoja nyt 80 lbs. Puun huolellinen kuivaus on kyllä tärkeää.

[M.Reinikainen]

96cm jouselle 40cm veto on liikaa.

[VisaPelkonen]

Ok. Käytän jatkossa varsijousten pituus-vetopituussuhteelle tuota “1:3 tai vähän allekin, vaikkapa 1:2,8” periaatetta. Laitoinkin tukkiin valmiiksi vetopituudeksi 32cm. Kaari ei ole kuitenkaan vielä edes täysin kuiva, niin paunat nousevat.

Tässä vaiheessa täytyy kyllä itsekin todeta, että en enää itsekään osaa arvostaa Tod Todeschini-tyylistä varsijousien feikkausta. Joten olkoot tämä nyt viimeinen varsijousiprojekti “jämäprojektieni” lisäksi, johon teen jotakin feikkiä (mäntytukki tammen väriseksi jne.). Tottakai joitain pakollisia kompromisseja joutuu tietysti pakon edessä tekemään, esimerkiksi kunnollista hamppuköyttä ei löydy käytännössä mistään, vaan korvaan sen pakon edessä sisalnarulla.

[VisaPelkonen]

14.6.19 Real or reenactment?

Tässä vertailuna historiallisesti korrektin ja reenactment varsijousen eroja:

Vasemmalla feikki, oikealla oikea, suluissa omaa analyysiä

Moderni jousiteräskaari — hiiliteräs-meltorautakaari (OK, modernin kierrejousiteräksen sallin, koska se on turvallinen ja katkeamaton).

Feikattu komposiittikaari — oikea komposiittikaari

Tukki feikattu tietyn puun väriseksi — oikeaa puulajia luonnollisella värillänsä (OK, puuvahat/öljyt on nykyään hyvää luokkaa)

Feikkikoristeet (tekokulta yms.) — oikeasta materiaalista tehdyt koristeet

---

Argumentteja historiallisesti korrektin varsijousen puolesta.

-replica tarkoittaa täydellistä kopiota
-harva tai kukaan feikkaisi historiassa
-hinta ei merkitse mitään autenttisen etsijälle

Argumentteja reenactment varsijousen puolesta

-moderni kierrejousiteräs on turvallisempaa ja kestävämpää
-reenactment on helpompi rakentaa
-reenactment jousen hinta ei nouse kattoon

[VisaPelkonen]

Paju 120 lbs Jkoivusa style.

[VisaPelkonen]

22.6 puukaaria

Höyrytetystä sain 150 lbs irti, mutta menee toiseen projektiin.

Toinen paju 150-160 lbs.

Ja hieman “jytkympää” pakotettuna myötäkäyrälle.

Eiköhän tästä ainakin se 200 irtoa.

Saarnea ja vaahteraa on nyt tilauksessa. Mutta tukkeihin menee jos eivät sisällä kovapuuta.

[M.Reinikainen]

Jouseen voi laittaa kuinka paljon vain paksuutta ja sitten myötistä kuin haluaa. Hitaampi heitto sillä silti on suoraan tai vastakaaren verrattuna.
Minullakin on lukuisia myötis jousia ties millä kaarilla, Ei siinä mitään.
Se, että asettaa kaareen myötistä ei tee siitä millän tavalla vahvempaa paunojen suhteen.
Myötis antaa vain lievemmän rasituksen jouseille joita voi pitää kauemmin jänteellä täydessä vedossa.

Ei saarnessa tai vaarhterassa mitään erillistä kovapuuta ole.
Saarnen ja vaahteran sydänpuu on ihan samaa tavaraa kuin se ulkoinenkin. Vain silloin jos puu on todella vanha on ulkopinnan poistaminen jousen selviytymisen kannalta oleellista. Siis silloin kun lostot sisältävät pääosin vain putkilo kasvua.

Saarnen tummenpi keskusta vaalean pinnan jälkeen on kyllä aavistuksen kovempaa, mutta ero on silti todella pientä. Ei maksa vaivaa vain sitä katsella ellei välttämättä halua sitä värierooa käyttää.

[VisaPelkonen]

Eri jousipuiden välillä ainakin uskoisin olevan paljon vaihtelua, jos puhutaan yleisesti ottaen palautusnopeudesta. Mutta kuten Reiniaho sanoi niin mitattua dataa tässä tarvitaan, että pystyy oikeasti vertailemaan eri teorioita. Kovapuulla tarkoitin siis juurikin tuota ei-höttöpuu-asiaa. Jotkut sanoo, että vaahtera ja marjakuusi ovat parhaimpia puulajeja varsijoseen.

[M.Reinikainen]

Totta helkkarissa on eroja.
Siksi paju on yksi kastin alimmista ja esimerkiksi osage on yksi ylimmistä

Kovapuu ei tarkoita mitään pinnan höttöpuuta vaan ihan sen puu lajin omaa kovuutta.

En tiijä koka toullaista on vaahterasta väittänyt, mutta kyllähän sekintoimii kun ei liika odota.

Marjakuusen käytöstä on ainakin lukuisia todisteita.

[VisaPelkonen]

Kyllä siis nimenomaan sitä puulajin omaa kovuutta tarkoitan kovapuulla. Tiedän toki, että paju on alimpaa luokkaa, mutta kyllä sekin kohtuullisesti toimii. Mutta totta on, että Jkoivusa:n teoria myötäkäyryydestä toimii ymmärtääkseni lähes millä tahansa puulla. Tässä on se ongelma mitä jonkun pitäisi lähteä tutkimaan, että onko esimerkiksi suora puolet kevyempi marjakuusi vertailukelpoinen esimerkiksi myötäkäyrän koivun kanssa ja niin edelleen.

Vaahterasta juttua: https://www.kansallismuseo.fi/fi/kuukauden-esineet/2007/jalkajousi-pohjois-savosta

Tuukka Kumpulainen kirjoitti foorumille, että alikasvoskuusta on kompensoitu marjakuusella Suomessa. Itse muutaman alikasvoskuusi-kaaren tehneenä voin jo sanoa, että toimii todella hyvin. Tässä suhteessa linkissä mainittu marjakuusi voi olla vain yleistys eikä viittaa Suomessa käytettyihin jalkajousten puukaariin.

[VisaPelkonen]

“Hirviöt” jatkuvat. Pihlaja 160 lbs. Selkä yhdellä lustolla ja 2 mm ulkolusto. Hieman epäsymmetrinen mutta ei haittaa “early arbalest:issa”.

[M.Reinikainen]

Niin kuin olen sanonut. Kaikki toimii, Toiset vain vähän paremmin.
Noissa jousissa jotka on esitaivutettu on palautus prosentti vain niin alhainen, että sopivat paremmin riista ansoiksi.

Juttu on siis siinä, että vaikka jousessa on kuinka paljon jerkkua niin mihin hemmettiin se jousi sen energian liikuttaa jos kaaren palautus on vain vähän jänne kulman takana?

Eli: kun jousi vapautetaan täydessä vedossa jannitteeltään niin jousi jonka alkuperäinen lepotila on suorahko yrittää palautua tähän asentoon, mutta ei kykenen kun jänteen venymä ottaa vastaan. Näin ollen jousen koko runko tekee työtä loppuun asti kunnes jänne pysäyttää toimenpiteen.
Sitten otetaan nämä “pakotetut” kaaret samaan testiin. Sanotaan vaikka, että kaari on jo vain 2cm päässä ollakseen vireellä ja tästä sitten täyteen vetoon viritettynä päästetään vapaaksi.

Mitä tapahtuu on se, että kun suora kaari yritti koko laukaisun aikana palautua ja päästä alkutilaansa, mutta jänne estää sitä, kun taas myötis yrittää vain siihen +2cm väännettynä olevaan tilaanja jollain koko vedon tuomat hurjat paunat vapautuvat ja kestävät vain sen alku sysäyksen verran koska puun liike hidastuu mitä lähemmäksi alkuperäsitä muotoan lavat lähestyvät.

Myötäkaaren tekeminen on helppo ja saa silläkin saa ihan kiitettäviä kaaria aikaan, mutta ei niillä mitään suuria tuloksia tehdä joita hyvin tehty puolet kevyempi ei ylittäisi vihellelen.

sitten vielä tuo linkki…

Mistä kansallismuseo on tuonki tekstin ottanu?? Se on monen monta kertaa huomattu, että kyllä siellä museossakin tehdään virheitä ja varsinkin jos käännetään jostain muusta kielestä suomeksi ja sitten paikkaillaan ne puuttuvat oman maun mukaan. En tiijä onko tässä käynyt nyt taas niin, mutta tuo “luuta vatsassa” on jo niin paha punainen valomerkki, että into lukea koko artikkeli loppuun lopahti siihen.
Kirjoittaja ei joko ole asiaan perehtynyt tarpeeksi tai sitten on vain orjallisesti jostain muusta tekstistä vain poiminut ja kasannut asiat yhteen.

[Juri]

Onpa muuten tuttu museojousi, olen postannut siitä tänne ison pinon kuvia.

[M.Reinikainen]

Aattelinkin, että onkohan sama

[VisaPelkonen]

Tässä nyt omaa analyysia.

Jkoivusa:n teoria toimii niin, että kaaresta otetaan yksinkertaisesti mahdollisimman paljon paunoja irti. Vertailuna esim. antiikinajan heittokoneet, niissä rutistetaan hurjasti energiaa köysien avulla. Jkoivusa:n kaarissa korostuu tämä heittokonemainen idea; laitetaan varsijouseen sen verran paksu (olettaen, että myös tilleri on ok kunnossa) kaari, että paunojensa puolesta sitten heittää mitä heittää. Lisäksi Jkoivusa osaa perustella myötäkäyrän kaaren palautusnopeuden matematiikan avulla. Lisäksi hän osaa perustella jänteen massan vaikutuksen palautusnopeuteen.

Jkoivusa:n varsijousi on siis eräänlainen heittokone.

Itselläni on tällä hetkellä kolme pohdinnan paikkaa Jkoivusa:n teoriaan.

a) vetopituuden merkitys
b) puulajin merkitys
c) Kumpi on “tehokkaampi”: myötäkäyrä kaari puolet enemmällä paunamäärällä vai suora kaari puolet pienemmällä paunamäärällä? Jo tämän mittaamalla saisimme ison vastauksen kysymyksiimme. Mittarina voisi olla nuolen lähtönopeus.

[VisaPelkonen]

Edit.

Tässä palautusnopeus-keskustelussa on kyse siitä, että Jkoivusa on teoriansa puolesta oikeassa, mutta kyse on enemmän historian esimerkeistä esimerkiksi nuolenpainon osalta. Siinä missä Glasgow:n museon windlass-varsijousi on kaarensa osalta noin 500 paunaa ja suunniteltu paunojensa puolesta historiallisesti korrekteille nuolille (= lue: historiallisesti korrekti nuolenpaino), niin Jkoivusa ampuu alle 300 paunaisilla 10 grammaisia nuolia. Näin ollen Jkoivusa:n nuolien lähtönopeus voi olla tavallista korkeampi.

[M.Reinikainen]

Nyt menee jo aika kauas siitä miksi varjousi keksittiin ja mitä siltä tulisi odottaa…

Eri tyylejä ja eri materiaalija ei voi verrata.

JKoivukin voisi joskus tulla ihan meidän kisapellolle ampumaan niin saadaan ne lukemat niin ei tarvitse arvuutella

Senkun tekee myötiksiä jos vain haluu helposti viritettäviä jousia… Itse sen olen jo nähnyt niin montakertaan mihin ne yltävät vaikka pattia olisikin kaaressa.

Vielä ihansivu noottina: Mitä tekee nuolella joka paina 10g?

[VisaPelkonen]

Uutta tukkia. Kaareksi pihlaja 160 lbs. Olisi antanut myös 170, mutta jätin vähän kuivumisvaraa. Hamppuselystyksellä voisi saada lähemmäs 200, mutta mene ja tiedä.