My New skåne…90lbs with straight bow…hemp backing with wood glue…
Patinated iron…
Blog 5-6.4.19…lever action
So I modified my earlier goat’s foot by giving a bit more lever action and now it works better even with my faux composites. I’ts important to understand the lever action mechanism - otherwise the goat’s foot lever don’t tend to work properly.
That is the lever action, that roundness on those goat’s legs that go a little bit over the goat’s foot lever. That’s why it drags the string on the top of the crossbow ultimately setting the nut and locking the whole crossbow. A properly made goat’s foot lever with a great push pad can span a crossbow with nearly 600 pounds!
Tuli sitten entisöidyttyä tämäkin alkuperäiseen raudanväriseen kuntoon ja uudistettua kahvagrippi. Ainakin museoiden malleissa nämä on usein jätetty raudan väriseksi.
2 tykkäystä
“raudan värisiksi”?
Kaikki mitkä olen itse nähnyt ovat olleet täysin hiottuja ja useat ruosteessa.
Korjaan: teräksenväriseksi 
Voishan tuon vielä hioa lamellilaikalla joka puolelta takomajäljet pois…
Se tiedettiin jo erittäin varhaisessa vaiheessa metallin historiaa etä kiillotetty metalli on liukkaampi liikkeissään kuin oksidoitunut metalli. Siksi kaikki metalli esineet joiden tulee liikkua on lähes poikkeuksetta aina hiottu. Ei vain siksi, että saadaan muotoa, mutta myös siksi, että hiottu pitää paremmin ruostetta loitolla.
En edes ajatellut asiaa noin kitkan kannalta, joten kiiltäväksi teen jatkossa kaikki liikkuvat metalliosat. Myös kevyt öljyäminen/vahaaminen suojaa metallia ruosteelta ja pitää kiiltoa. Mukaan lukien tietysti se, että aina käytön jälkeen pyyhkii kosteuden pois. Netissä olikin asiaa, että keskiajalla erään kokonaisen armeijan varsijousien jänteet ovat menneet piloille kaatosateen vuoksi. Tässä suhteessa dacronin käyttö olisi perusteltua.
Blog 13.4.19 hazy days
Muutama päivä pajalta poissa flunssan jälkioireiden takia. Nyt tulee vaihteeksi ihan muuta muutamaksi viikoksi, teen ennallistuksen Wallace collection:n “A464” keskiaikaisesta miekasta. Ajattelin ensin teetättää tämän miekan jollakin miekkasepällä mutta teen sittenkin itse. Miekka tulee 0,8 % hiiliteräksestä. Väistin ja ponsi kanki (tako) raudasta, kahvaan saarnea ja nahkapunos. Tuppi myös saarnesta ja nahasta. Teräsrengilltä sainkin lämpökäsittelyohjeet teräkselleni. Öljyyn karkaisussahan on oleellista olla aina sammutuspeite lähellä. Piti ihan Wallacesta kysyä sähköpostilla terän paksuus yms. muita mittoja. Olen siis aikaisemminkin elämässäni takonut ja tehnyt useita miekkoja. Mutta ne eivät ole olleet joidenkin miekkayksilöiden ennallistuksia - vaan olen tehnyt omaa tyyliä. Keskiajan miekkoihinhan pätee sama juttu kuin historiallisiin varsijousten teräskaariin ennen n. 1800-lukua, että historiallinen kankirauta ei ollut kovin tasalaatuista ja terästä on saatu aikaan ahjokarkaisulla (hiilletys). Hiilletyksessähän tulee tosin varoa valuraudan syntymistä. Vasta vuonna 1784 kehitettiin ensimmäinen teollinen teräksenvalmistusprosessi (putlaus). https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kankirauta http://warussepat.fi/blogi/aseet/saari-miekoista/
Tätä väritaulukkoa olen käyttänyt karkaisussa. Värit oppii kyllä tuntemaan ajan kanssa.
Päästön pystyn suorittamaan uunini alaosassa, jonka lämpötilaa kontrolloin hiilloksen määrällä. Päästölämpötilaa kontrolloin toistaiseksi mittaripistoolilla. Haaveissani on toki joskus rakentaa kunnollinen päästöuuni, mutta toistaiseksi pärjään näin.
No miten miekan teko liittyy varsijousiin? No siten, että oikeat lämpökäsittelyt on aina suoritettava, koska missä tahansa lämpökäsittelyä edellyttävässä toiminnallisessa aseessa/varsijousessa/miekassa jne. esineessä on aina muistettava, että väärin lämpökäsitelty esine ei ole turvallinen.
Vielä varsijousista. Tähän uusimpaan 15 thc jalkikseeni laitoin siis Eskimo-jalkikseni alkuperäisen kaaren, johon sain 30 paunaa lisää sillä, että kavensin kaarta enemmän kohti nokkeja. Näihin suoriin kaariin (ilman jännettä) ei omien kokemusten mukaan sittenkään ole 60 % ohennus optimaalisin, vaan hieman pienempi 50 % tai vähemmän. Täysin autenttista (mm. Samuli Seppänen) suosittelemaa pyramidiprofiilista kaarta en tosin vielä ole tehnyt. Pitää jatkaa kokeilua. Kannattaa muistaa, että palautusnopeus ja vetopituus ovat merkittävimpiä tekijöitä kuin itse paunat. No miksi teräskaarisissa varsijousissa sitten oli historiallisesti paljon paunoja? Koska isopaunaiset teräskaaret olivat myötäkäyriä ja myötäkäyryyttä ja terästä/rautaa jousimateriaalina kompensoitiin paunoilla. Komposiitti- ja puukaarissa sen sijaan riitti pienemmätkin paunamäärät, koska niistä voitiin rakentaa suoria tai vastakäyriä kaaria (jousen palautusnopeuden merkitys). Näiden pitäisi tosin olla perusasiaa kaikille jousiammuntaharrastajille. Jousen tehoon vaikuttaa tosin myös tietenkin itse jousen materiaali ja sen energianvarastointikyky, jota voidaan siis ihan mitata.
| Material | Energy storage per mass (kgf cm/kg) |
|---|---|
| Steel | 1300 |
| Sinew | 25000 |
| Horn | 15000 |
| Yew | 11000 |
| Maple | 7000 |
| Glassfibre | 43000 |
From this table it’s easy to see why fiberglass is used in modern bows, why sinew and horn were used in old composite bows, and why steel bows have the reputation for having slow cast. Do note that this is energy storage per mass , which explains the very low number for steel. A bow limb made out of steel will be considerably heavier than a similarly-sized limb made out of a superior material, and thus may have similar energy storage.
Lähde: https://crossbow.fandom.com/wiki/Crossbow_Building_Wiki
En nyt jaksa kaikkeen vastailla mutta pyyhippä tämä lause ajatuksistasi välittömästi:
“Hiilletyksessähän tulee tosin varoa valuraudan syntymistä.”
Tuo on nyt vähän saman tyylinne lause kuin sanoisi kastelevansa hiekka kumpua ja odottaisia sen kasvavan vuoreksi…
Mikäs tämä juttu? Pellava tai hamppu eivät juurikaan turpoa kastuttuaan, toiseksi niiden vetolujuus kasvaa merkittävästi. Jos vaan jänne on mehiläisvahattu, niin ei se vettäkään ime ja vaikka imisi, niin massan kasvu lienee merkityksetöntä. Miten siis luonnonkuitujänne menee piloille kaatosateessa?
Aikoinaan 1900-luvun alussa ammuttiin York roundia kaatosateessa pellavajänteillä ja äijät tekivät tulosta, johon kukaan perinnejousiampuja ei varmaan enää ikinä kykene.
1 tykkäys
Reinikainen: Nojoo olisin voinut tietysti erottaa kommenttiin liittyen vieläkin tarkemmin kankiraudan ja mellon raudan erilaisuuden. Tiedostan siis, että mellon raudan hiilletys ja kankiraudan ahjokarkaisu ovat lähtökohtaisesti kaksi eri asiaa. Wikilinkki oli siis täsmennys hiilletykseen, vaikka ahjokarkaisukin on kankiraudan hiilipitoisuuden nostamista eli tietynlaista hiilletystä.
Reiniaho:
www.britishbattles.com/one-hundred-years-war/battle-of-crecy/
Tuossa on ymmärtääkseni se juttu, että ennen vanhaan jänteitä ei ole aina välttämättä vahattu laisinkaan.
hiilletykseen ei liity mitään oleellista vaaraa.
Epäilen vahvasti siitä, että jouset jotka tässä tapauksessa olisivat oleet sarvi/jänne jousia olisisvat itse vettyneet. Kasvi kuiduilla on sellainen ominaisuus että vettyessään ne turpoavat sekä niiden vetolujuus kasvaa, MUTTA samalla paino monin kertaistuu.
Nojoo, ei sitä valurautaa nyt vahingossa synny. Tiedän toki monia puukkoseppiä, jotka onnistuvat ilman mitään hiilletys-vaaraa vaikka menetelmänä on järvimalmin etsintä ja sitä kautta terän takominen.
Nuohan on jokaisen metallitöitä tekevän oleellista ymmärtää:
Mitä suurempi rautaseoksen hiilipitoisuus on, sitä kovempaa ja samalla hauraampaa rautaseos on. Eri rautaseokset voidaan asettaa hiilipitoisuutensa mukaisesti järjestykseen:
- yli 4,5 %: takkirauta
- yli 2,5 %: valurauta
- 0,5 %-1,5 %: teräs
- alle 0,5 %: kankirauta
Lähde: wikipedia
Teräsrenki on itselleni luotettavin lähdepankki, mitä tulee metallien lämpökäsittelyihin, koska sieltä tilaan pääasiassa kaiken rautani. Toki onhan tässä tullut muualtakin rautaa ostettua, esim. Vallilan takomolta ja erilaisista rautavarastoilta. Korostan siis kaikkien muiden seppien tavoin lämpökäsittelyn merkitystä toiminnallisissa metalliesineissä. Mielenkiintoista kyllä, juuri ennen vanhaan metallurgiaa ei ymmärretty yhtä hyvin kuin mitä nyt vaikka 2000-luvulla. Lisäksi mitä olen viime aikoina oppinut on nimenomaan tämä viimeistelyn merkitys ylipäätään käsitöissä.
Kaatosade:
Wikipediasta luettua:
“Furthermore a sudden rainstorm is said to have stretched the strings of the crossbows while the English longbowmen had removed their bowstrings, and stored them under their water-resistant leather caps.” https://en.m.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Crécy
Mene ja tiedä onko tuo nyt siis totta vai ei.
Blog 14.4.19 ahjohitsailua ja voimailua
Ahjohitsaus on sepän työssä suoritettava prosessi, jossa rautaa hitsataan mm. booraksin avulla. Tiedättekö, että booraksi oli kauppatavara jo silkkitiellä aikoinaan 8th century AD. Historiassa ahjohitsausaineena mm. miekoissa on tosin käytetty kvartsipitoista hienoa hiekkaa. Varsijousien ahjohitsausaineista en vielä tiedä mitään.
Mitä tulee varsijousten teräskaariin, aion yrittää oppia ainakin kaksi asiaa:
- Miten mellon raudan ahjohitsaus suoritetaan hiiliteräskaareen sekä vatsa että selkäpuolelle? - ahjohitsaus prosessina/käytännön työ
- Mitä ahjohitsausainetta on käytetty neljässä eri varsijousessa keskiajan lopulla ja sen jälkeen? - yksi teräskaari/aikakaudet: 1500-1600-1700-1800. Tiedot museoista/konsultointi. Tämä on suuntaa antava tutkimus ja antaa osviittaa eri aikakausien hitsausaineista. Näin voi valita neljä mieleistään varsijousta, ja näistä ensialkuun yhdestä yksilöstä voi yrittää tehdä replican.
Ok, minulla on 0.8 % puukkoterästä 25x4x1000mm johon tosiaan kokeilen ahjohitsata kankirautaa päälle booraksin avulla. Ahjohitsauksen perusteet olenkin jo itse opiskellut, mutta on tietenkin eri asia tehdä toimiva mahdollisimman historiallisesti korrekti jalkajousen teräskaari.
136kg ja saksalainen varsijousi. Siinäpä voimailijoillekin tavoitetta, sillä viritys tapahtuu yhdellä jalalla jalkatukea painamalla. Veto ei kuitenkaan ole pitkä (n.10-20cm) ja se tulee tehdä siten, että samalla jalkajousen tukkia painetaan kämmenellä alaspäin. Apua saa siis myös ylävartalosta ja lisäksi koko viritys perustuu siihen, että ihmiskehon lihasten vahvin suunta on nimenomaan alaspäin. Asia on vähän kuin dippi kuntosalilla. Onneksi on tullut voimailtuakin, niin saa apuja viritykseen. Juuri tämän voiman tarpeen vuoksi historiassa on tosin kehitetty virityslaitteet. Mutta kuten kaikki hyvin tiedämme, ruuti syrjäytti jouset ja “kömpelöt” virityslaitteet.
Lähde: metmuseum
Baker (1993, 243–244) testasi vahauksen vaikutusta jänteen massaan. Vahaamattoman jänteen massa noin 1,5-kertaistui, kun se oli vartin upotettuna veteen. Kunnolla vahattu jänne imi vain noin 10 % massastaan vettä. Venymiseen kastuminen ei vaikuta, vetolujuus kasvaa merkittävästi. Ja jotenkin luulisin, että yksi aikansa parhaimmista sota-aseista olisi mietitty sen verran pitkälle, että jänne olisi suojattu vahaamalla kosteutta vastaan, jos kastuminen olisi ollut todellinen ongelma. Lisäksi, miten merenkulussa pärjättiin luonnonkuituköysillä, siellähän kastuminen oli enemmän kuin todennäköistä.
Kuten Mikke totesi, niin sarvi-jänne-kaaren kostuminen lienee todennäköisin selitys, jos siis halutaan ehdottomasti todeta, että rankkasateella oli jotain vaikutusta.
Jos olisi pakko keksiaä syy kasvikuiduista tehdyn jänteen venymiselle niin silloin ainoa syy olisi kuitujen liian tiukalle punominne.
Punomattoman jänteen olen havainnut pysyvän melko hionosti saman pituisena, mutta aavistuksen kutistusta on silti havaittavissa, kun taas tujusti kirteiset jänteet kutistuvat huomattavasti, vaikka olisivat saaneet ennen vireelle laittoa esivenytystä, mutta että käyttöön otonkin jälkeen tulisi venymää kosteuden taikia niin silloin ainoa vaihtoehto olisi miten jänteet olisi punottu.
Helkkaristi twistiä ja kertausta kyllä venuu kastuessa, mutta luulisin sen myös samalla turpoavan niin, että ei mahdu virepyörän taakse…
Blog 16.4. Uusi projekti tulille: Padre Island crossbow.
Käytetään toistaiseksi mahonkipetsiä, vaikka en petsin erityinen ystävä ole. Mehiläisvahaus tosin kompensoi petsin “kirkkauden” pois. Paunat suora 140+.
https://www.jstor.org/stable/25616385?seq=1#page_scan_tab_contents
Minulla oli hyllyssä itsekovettuvaa savea, jonka avulla valan pronssikoristeita.
Alkuperäisessä ei ole koristeita, mutta tuosta voi poiketa sen suhteen, että kyse on sepän omasta versiosta. Muutama koriste vain tukin päälle antamaan extraa. Tässä mallissa on erityinen safety wedge (Suomeksi: turvakiila), joka löytyy artikkelista.
Siinä on yhden tyypin loose kopio, vaikka tuossa onkin vain 70 lbs kaari.
http://www.crossbows.net/CuMine/thumbnails.php?album=7
Tuomo Reiniaholta tilasin mäntynuolia, joista saan 60 kpl normaaleja taulukärkisiä vasamia. Lisäksi on ohutta pyökkipyöröä, joista saa 15 kpl taulukärkisiä. Hommasin myös tujakampaa pyökkipyöröä, joista saan uusimpaan 15thc jalkariini näytöstyyliin paksut suomalaistyyliset vasamat 12kpl. Niihin tilaan kärjet rautaportti-nettikaupasta. Sulat paksumpiin nahasta ja ohuempiin leivinpaperista.
