Nyt taipui jo kevyesti 10 cm jänneväliin. Pirun jäykältä tuntuu!
Ensi viikolla laitan tilleripuuhun.
Tämä meni nyt vihdoin seinälle, kun vaihdoin kaariköysien tukipuun. Viimeistely on tärkeää!
Tämmöisenkin värjäsin petsillä, mutta pitää vielä polttaa vahan kanssa että pysyy.
Ja TÄMÄ on se mihin aion panostaa. Teen tästä oman version, mutta samat muodot.
Reinikaiselle heitän viestin, että teetkö hirven tyvikruunupyöriä myyntiin?
1 tykkäys
Kivan näköisiä Jalkajousia.
Kiitos. Nämä ovat vaihtoehtoversioita historian vastaaville, jotka saattoivat katkeilla tai vääntyä.
Teräskaaria en kuitenkään enää myy, vaan keskityn puu- ja komposiittikaariin.
Tässä jotain yhteenvetoa Jkoivusan teoriasta. Jkoivusan teoria toimii teoriassa.
Ymmärtääkseni Jkoivusan teoriaa ei ole kuitenkaan testattu käytännössä näihin asioihin liittyen
a) eri materiaalien läpäisy eri vaihtoehdoilla - onko Jkoivusan teoriasta jotain käytännön hyötyä kun puhutaan vaikkapa rengashaarniskan läpäisystä - kun vielä puhutaan puukaarista?
b) kuinka laajassa käytössä Jkoivusan teorian mukainen varsijousi on ollut historiassa?
c) kuinka iso merkitys puulajilla on loppujen lopuksi Jkoivusan teoriaan?
d) peittoaako huonommasta puulajista tehty Jkoivusan teorian mukainen varsijousi keskimäärin paremmasta puulajista tehdyn varsijousen - ja miten mittaat?
Tammitukin tuunausta 14-16.1
Metallikoruja. Kalakorut sai kelvata, olen kalamies.
Petsit pesemällä pois ja punamultaa tilalle. Tukkiin koristekavennus.
Lauantai-illan tuningit. Tarkoitus mallintaa hieman tätä.
Tammikaari siirtyi ensi viikkoon, kun pääsen tilleröimään ja mittaamaan paunoja turvallisesti vinssin kanssa.
Metallikoruja ja kulta ja hopeamaalia. Maalin kun polttaa mehiläisvahan kanssa pintaan niin jämähtää. Lehtikultaakin voi toki käyttää, mutta voi tulla kalliiksi. Vielä messinkikoristeet päälle. Virepyörä hirven kruunusta.
Pihlajaa 124 kg (273 lbs) 21 cm vedolla. Saa vielä 2-3 cm lisää niin 300 pääsee. Kaarta pitää vielä hioa siistimmäksi.
1 tykkäys
Siinä on tammeni tilleröitynä suunnilleen jännekorkeudelle. Huipputilleröinnit sitten jänteiden liimauksen jälkeen.
Siis tuo Marjis 160lb at 11" kaariko on keskeltä 70x47mm ?. Ei kyllä ihan siltä näytä.
Minä taas sanoisin, noin 45 vuoden kokemuksella erillaisista profiileista sekä eri puumateriaalista ja ilman kokemustakin noin 30 vuoden takaisena fuksiteekkarina lujuusoppia päntänneenä tuon vetävän noin 800-1000lb . Tuossa on kolmisen litraa marjakuusta. Sitä voi surutta kuormittaa 500J. Koneenrakennusoppi on eksaktia insinööritiedettä. Ei näitä juttuja tarvitse mutuilla, ne voi laskeakin.
Hyvin laajassa.
Puoleen väliin nuoliuraa viritetty jänne on säännönmukaisesti toistuva kuva-aihe eurooppalaisessa kuvataiteessa keskiajalta varhaisbarokkiin.
Jänteen virittäminen korkealle on historiallisesti korrekti tapa. Tämän olisi itse kukin voinut huomata, jos olisi liikkunut silmät auki.
Ei minkäänlaista. Pätee myös sarvikaariin. Ensisijanen etuhan tästä on virtuaalimassan pudottaminen alle 1/100 kaaren massasta, mikä mahdollistaa 40-80g nuolien ampumisen pari- kolmekiloisilla kaarilla hyvällä hyötysuhteella ja jousta rikkomatta. Sekä tietysti 80-150m/s nuolinopeudet ja siitä saatu taktinen etu.
Aivan samaa periaatetta käytetään myös turkkilaisissa ja korealaisissa pituusammuntajousissa. Koska käsijousen ampujan pitää olla siellä jousen ja jänteen välissä. Niissä on vain AMO-vetopituus pidetty siedettävänä jäykällä kahvalla ja B-profiililla ja tietysti tasoitettu voimakäyrää kontaktivastakaarilla.
Se myötäkäyryys taas mahdollstaa paksumman kaaren, jolloin vähemmänkin elastisilla materiaaleilla saadan voimakas jousi pieneen tilaan.
Noin muuten tuo teoriasta mussuttaminen on pikkuisen ärsyttävää. Tämähän on ihan fuksitason koneteekkarifysiikkaa. Aivan suoraviivaista koulukirjakaavojen soveltamista. Eihän tässä ole kuin keppi ja naru- vipu, köysi ja taipuva palkki. Oikeastaan hyvin omaksutun lukion laajan oppimääränkin pitäis riittää näiden asioiden tajuamiseen.
Ei tässä mitään teorioita tarvita.
Varsijousten puukaarten aikaan oli laajalti käytössä rengashaarniskat. Komposiittikaaret yleistyivät noin 1100-luvun tienoilla. Levyhaarniska yleistyi siinä 1200-1300-lukujen taitteessa ja kehittyi huippuunsa 1500-luvulla. Ongelma on siinä, että Reiniahon esittelemillä kolmella eri variaatiolla voidaan teoriassa saavuttaa erisuuruisia mittaustuloksia. Tällöin kysymykseksi muodostuu, että mitä kaikkea nämä kolme eri variaatiota kykenevät läpäisemään. Kysymys on siis, että onko jokin näistä kolmesta eri vaihtoehdosta käytännössä parempi kuin kaksi muuta? Ja jos ero on noinkin suuri, että yli 2-3 kertaisia heittonopeuksia ja huomattavasti parempi energiakapasiteetti - niin oletan teoriasi toimivan vähän eri malliin kuin toiset teoriat.
Kokeellista tutkimusta tässä tarvitaan läpäisytestien muodossa eri teorioiden kesken. Eli eikun eri paksuisia rengashaarniskoita tai muita haarniskoita läpäisemään ja katsotaan mikä teorioista on paras. Huvin vuoksi voisi yrittää läpäistä 1 mm levyhaarniskaa tai jopa 2-3 mm. Nuolen lähtönopeus on ihan hieno asia, mutta tässä tullaan siihen, että myös nuolen kärjellä on merkitystä läpäisytestien osalta. Testaukset pitäisi siis suorittaa samalla nuolen kärjellä mutta myös vaihdellen.
Itse kiinnittäisin myös huomiota siihen, että miksi komposiitti syrjäytti puukaaret ja teräskaaret komposiitit. Juuri tuli yle areenasta silkkitie-dokumentti, missä kerrottiin yleisesti komposiittiteknologian olleen läpimurto.
JKoivusa: jospa meet lukemaan tuota keskustelua uudestaa…
En ole missään kertonut minkä kokoinen kaari tuossa omassa marjiksessani on. Jos kiltisti pyydät niin voin sen käydä mittaamassa.
Lujuus opit ja materiaali vahvuudet voi heittää kakkulan kaivoon jos puu on vain nimeltää marjakuusi ja ominaisuuksiltaan rottinki.
Mulla on tuossa hyllyssä ja parilla kaverillanikin on jousia samoilla ympärysmitoilla ja pituuksilla toisiin nähden ja paunat heittävät non 100lb.
Että niin…
En ymmärrä miksi varsijousten puukaarissa olisi käytetty hyvin yleisesti marjakuusta, jos kerta puulajilla ei ole Jkoivusan mukaan mitään väliä.
300 lbs pihlajaa on nyt vinssattu useaan kertaan edestakaisin maksimaaliseen vetopituuteen ja on kestänyt ilman ongelmia niin kuin teorian mukaan kestääkin. Pitää laittaa vielä lyhyempi jänne, että jänne on sitten viritetty puoleen väliin nuoliuraa. Vinssauksen perusteella pystyy laittamaan. Kaari pitää myös hioa vielä siistiksi.
Koivu-paju-nahka laminaatti. Idea oli tehdä kova paahdettu koivuvatsa ja rottinkimainen pajuselkä. 250 paunaa. Tukki koivua, kultamaaliupotuksia.
Glasgow.
“I think it was steamed and bent into deflex deliberately…just about all the original wooden prods I’ve looked at seem to have been made that way. In general, wooden prods tend to work best (IMO) with significant deflex for low string tension at brace, very thick, stiff limbs giving rapid weight increase during the draw, and a relatively short draw length compared to hand bows.”
Ihan noin ohimennen; mittausarvio ja veikkaus ovat sama asia.
Jkoivusa: Varsijousten puukaarien jänteen virittäminen korkealle ei ole ainoa historiallisesti korrekti tapa.