Tässä tämä minun tammilauta. Tuo sivuosa on vain liimattu lisäpuu.
Lustot toinen puoli noin 2 mm
Lustot toinen puoli noin 2mm
Ei ollut parempaa. Vähän kieroon menee, en tiedä saanko selän yhdelle lustolle. Jospa jänteet kompensoisi asiaa?
Se on ihan yhtä puuta tuo palikkasi.
Ne jänteet on juuri sitä varten, että ei tarvitse olla ihan priima luokan selkä koske ne jänteet nimenomaan tekevät sille palikalle uuden selän.
Noniin sitä arvelinkin. Hirven takajalkajänteitä minulla onkin jo 100 g. Kyllä nämä kai yhteen lyhyeen 85 cm kaareen riittää. Jänisliimaa vielä tilaukseen.
Tai sitten hankin reilusti lisää jänteitä.
Kyllä riittää 100g lyhyeen kaareen. Tekisin Jeren ajatuksen mukaan ensin yhden käsijousen jänteillä, eli perusjännejousen ilman mitään profilointeja jne. Oppii paljon.
Muutenkin saisi olla puujousia tehtynä noin viisi-kymmenen ennen ekaa jännejousta. Jännejousia sitten taas se kymmenisen ennenkuin sohasee sarvijousiin. Niin se vaan menee. Tyvestä latvaan on mentävä.
Näillä mennään.
miten tammilaudasta saa max tehot irti max 100 cm kaareen
- Sahaa säleiksi, ohenna ennen liimausta, paahda vatsasäle, liimaa vastakaarevaksi ja selystä jänteillä.
- Tee riittävän leveä kaari.
- Tee testikaaresta niin jäykkä kuin uskallat ja tee päätelmät viruman ja mahdollisen hajoamisen perusteella.
-Kaareen pyramiidiprofiili, teen varmuuden vuoksi suoran kaaren
-Kaari kahdeksi säleeksi
-Vatsasäleen paahto kuumailmapuhaltimella
-Säleiden liimaukseen jänisliima
-Jänteiden liimaukseen jänisliima
On vähän vielä epävarmaa saanko tällaisen goat’s footilla vireeseen. Todin jousiin ei ole luottamista goat footin osalta, koska ei ole samanlaista alkujäykkyyttä kuin tässä. Tod väittää, että jopa 600 paunaisia olisi viritetty footilla mutta mene ja tiedä.
Hyvää settiä vanhalla foorumilla. https://primitiivijousi.fi/vanha_keskustelu/viewtopic.php?t=275&start=50
Teräskaaria on laminoitu jopa 14 eri teräspalasesta. Syy laminointiin voi olla, että kaaresta tulisi tehokkaampi. Toinen syy on, että melto rauta selässä ja vatsassa estää kaaren säpälöitymistä.
En todellakaan ole vielä autenttisten teräskaarien asiantuntija, mutta Jkoivusan myötäkäyrä-teoriaa kritisoin siltä osin, että vaikka isopaunaiset teräskaaret vaativat ison jännevälin - ei asia ole näin välttämättä tehokkaiden puukaarien osalta. Sillä jos ajatellaan esimerkiksi marjakuusikaarta, jossa on matala jänneväli, voidaan Jkoivusan teorialla yrittää isolla jännevälillä kompensoida vähän huonompaa puulajia. Minun mielestä puulajilla on myös merkitys Jkoivusan teoriaa pohdittaessa. ’
Sitten asia mikä on mietityttänyt on, että jos ajatellaan Euroopan varsijousten kehityshistoriaa, niin ristiretkiajalla käytettiin nimenomaan istualteen viritettäviä pitkän vetopituuden skåne-tyyppisiä puukaarisia. Tietenkin on mahdollista, että joku on saanut älynväläyksen ja alkanut rakentaa ison jännevälin puukaaria. Mutta matala jänneväli ja pitkä vetopituus on siis toiminut ristiretkien aikaan eli varsinkin pitkä vetopituus on varmasti ollut hyvin tiedossa. Näillä istualteen viritettävillä voi vahva kaveri virittää jopa yli 300 paunaa. Siis - 300 paunaa yhdistettynä pitkään vetopituuteen. Miksi siis erikseen tehdä korkeita jännevälejä ja yrittää jotenkin maksimoida jousen energiakapasiteettia muutoin? Ei sillä puukaarella kuitenkaan vielä hyvää haarniskaakaan läpäistä vaan korkeintaan rengashaarniskaa. Jkoivusan teoria toimii siis teoriassa. Mutta on eri asia onko se ollut kuinka laajassa käytössä ennen vanhaan. Mielestäni Jkoivusan teoriaa pitäisi kokeilla siis kaikkein parhaimmilla puulajeilla (marjakuusi, jalava) ja niin edelleen, ennen kuin voidaan puhua teorian hyödyllisyydestä käytäntöön.
Tammi vannesahattu. Leveys keskeltä 4 cm, nokeista 3 cm. Pituus 90 cm. Jos ohentaisi paksuutta noin puoleen tasaisesti kohti nokkeja.Teen sittenkin tästä yksipuisen jänteillä.
Ei se ole silloin yksipuinen jänteillä oleva jousi vaan ihan normaali jänne selystetty jousi.
Enpäs tilleröikään tuota vielä vaan vasta kun jänteet on selässä. Seuraava vaihe onkin jo jänteiden liimaus selkään ja nokkien teko. Tämän kaaren poikkileikkaus tulee olemaan puolipyöreä, eli vatsa hieman ovaaliksi. Jänisliima tulee muutaman päivän päästä. Hyvin sai ohjeet jänteiden liimaukseen foorumilta, kiitos foorumi.
Siinä niitä myötiksiä:
Jkoivusan (aka hullutiedemies) testi:
Edelleen, vaikka Jkoivusan teoria pitää paikkansa teorian tasolla, kyse on silti yleisesti ottaen siitä, mitä ylipäätään varsijousen puukaarella on saatu muinoin kenttäolosuhteissa aikaan. Kyse on siis siitä, onko suuresta jännevälistä ja myötäkäyryydestä ollut kuinka paljon mitään käytännön hyötyä verrattuna matalaan jänneväliin.
10.1.19. Varsijousityyleistä ja koristeluista.
Varsijousten koristeluihin ja niiden määrään vaikuttaa monta asiaa. Esimerkiksi renessanssin ja barokin aikakausi muutti myös varsijousia koristeellisemmiksi. “High status” koristeltu yksilö on myös eräänlainen statussymboli ja arvotavaraesine omistajalleen. Koristelu on myös koristelijan taidonnäyte. Mutta varsijousten rakennus on ollut usein vaiheistettua, missä eri osille on ollut eri tekijät, kaari, tukki jne. Suomalainen varsijousikaan ei ole varsinaisesti lähtökohtaisesti puhtaasti Suomalainen (varsijousta ei ole edes keksitty Suomessa), vaan veikkaan mallia otetun paljon Ruotsalaisista vastaavista. Ruotsin vallan alla oltiin pitkään.
Varsijousia voi kyllä yrittää tyypitellä typologisin perustein mutta siihen se asia kaatuukin kun yritetään jakaa asioita eri luokkiin. Typologia ei ole nimittäin luotettava keino kertoa, mistä jokin esine on peräisin. Loppujenlopuksi varsijouset ovat yksilöitä, vaikka tietyt kehityslinjat on otettava huomioon.
Varsijousille on olemassa tietyt historialliset kehityslinjat, mutta kehityslinjoihin vaikuttaa myös alueelliset erot. Järkevin keino omasta mielestäni on jakaa varsijousia kehityslinjojen perusteella.
Myös nämä käsitteet pitää ymmärtää erottaa toisistaan:
-tyyli
-tyylikausi
Ohensin kuitenkin tammeni hahmottelemiani viivoja pitkin. Pyöristin vatsan nauhiksella ja karhensin selän raspilla syiden mukaan jänteiden liimausta ajatellen. Tilleröintivaraa on. Nyt vaan odotellaan jänisliimaa.
Et siis esi tilleröinyt vaikka niin kehoitettiin?
Ajattelin jos laittaisi ensin jänteet selkään ja sitten tilleröisi vatsasta. Kun en uskalla tammea vielä ilman selystystä alkaa tilleröimään. Tuo taipuu juuri sen verran, että pienellä vatsan ohentamisella keskeltä saan toimivan kaaren.
Mietin vaan, että uskaltaisiko tuota nyt esitilleröidä ennen jänteitä. Minulla ei ole mitään kokemusta tammesta.
Kaikki jouset pitäisi olla mieleellään edes jännekorkeudelle tilleröitynä ennen kuin mitään alataan liimailemaan.
Se, että liimaus onnistuu niin puun rasitus tolisi jo tietää ja kun jänteet kuivuvut niin ne vetävät puuta taaksepäin luoden refleksiä. Refleksistä tullee epätasainen jos puuta on toisessa lavassa enemmän ja tasipuma on epä tasapainossa niin se kohta missä on vähemmän puuta ottaa enemmän refleksiä. Tässä sinun laudan palassasi se tulee olemaan (pienellä määrällä jänteitä) noin 2,5-3cm verran. Isommalla määrällä olisi 5-6cm.
Ja se, että sitä jousta on edes taivutettu pitäisi suurin huolenaihe olla, että näkyykö siinä kierteisyyttä.
Polvea vasten väännetty -+5cm josta voi tulkita jousen vähän aipuvan on yhtä tyhjän kanssa.
Komposiitit ovat sitten täysin erikseen.
Melkein voisi vielä sanoa, että jos jousi ei kestä edes jänteelle laittoa ilman jänneselkää, niin ei siihen silloin jänteitä kannata haaskata. Eivät jänteet sentään mitään l***kuitua ole.
2 tykkäystä
Niimpä. Jänteet auttavat yksipuisessa pitämään aavistuksen huonot syynkulut kurissa, mutta eivät tee ihmeitä. Hyvä yksipuinen johon lisätään jänteet taas voi parantaa suoritus kykyä huomattavasti ja palautaa vähän jo lössähtäneenkin jousen eloon, mutta komposiitissa ne ovat tärkein elementti pitämään koko prosessia kasassa.