“Varsijousia” ketju alkaa mennä vaikeasti luettavaksi ja se sisältää kaikenlaista turhaa höpinää. Olkoon tämä projektiketju päivitys siitä mitä osaan. Samalla on uusi projektiketju.
Teen “suunnilleen” tällaisen, pääasiat huomioiden.
Lähde: Wallace collection
-150lbs jousiteräskaari (suora ilman jännettä)
-bow irons teräksenväriset
-pihlajatukki luukoristeilla, ruskeaa puuöljyä ja kynttilävaha pintaan
-teräksinen virepyörä
-GFL
Kuvan jousen laukaisumekanismi on siis eri kuin mitä minä teen.
No mitä sitten olen oppinut?
Monia asioita. Mm. sen, että ennen vanhaan jalkajousia tehtiin tilaustöinä, jolloin ostajalla oli mahdollisuus vaikuttaa etukäteen lopputulokseen. Mitä tämä tarkoittaa? Jalkajousia ei ole yhtä ja oikeaa tyyliä - on turha kopioida millintarkkaan jotain, poislukien replicat. On kuitenkin ymmärrettävä aikakausi- ja paikkakunta eroja. Tällöin museoiden kuvien katsominen tulee tarpeeseen. Peräänkuulutan näiden rakentelussa tietynlaista suhteellisuudentajua.
Yleisimpiä rakenteluvirheitä:
-epäsuora nuoliura (bolt groove)
-liian jäykkä liipaisin: virepyörä ei ole oikeassa kulmassa liipaisimeen
-kaari heiluu tukissa
Ok nuo nyt on ihan itsestäänselvyyksiä muttei niitä silti voi kyllin korostaa. Joskus myös tekevälle sattuu virheitä.
Edit. Tämä jousi ei tule myyntiin.
Luut tulivat perille, kiitoksia jerelle.
Tukin raakatyöstin ja laitoin kuivumaan.
Tässä omasta mielestäni hienoja ja toimivia metodeja tukin pintakäsittelyyn:
-Ruskea puuöljy+ruskea kynttilävaha+kiilloitus nahalla - paras metodi omasta mielestäni
-Ruskea maali/puuöljy+mehiläisvaha
-Petsaus+lakka - saa kiiltävää pintaa
-Ranskalainen kiilloitus
Kynttilävahalla saa mielestäni hienon antiikkipinnan. Kynttilävaha kannattaa kiillottaa nahkapalalla.
Eiku etiäpäin.
1 tykkäys
Eipä kestä. Siinä on mukana hieman rasvaisiakin pätkiä, joten niitä voi olla hankala liimata. Niitillä pysyy nekin jossain kupeessa. Kuten täällä puhuttu, noita päiden hohkaisia rasvaisia osia voisi veistää pois puukolla, poralla, taltalla. Rasva lähtee leviämään sieltä muuten. Ja sitten näillä jarrucleanereillä saa rasvan viimestään pois jos ei muuten.
Luuta.
Luuta.
Maalia.
Patinaa <3 Mehiläisvaha tasoittaa vielä pinnat sileäksi.
Maalasin sivukoristeet. Antaa lisämakua. Päällä pari luukoristetta. Puutyöpajalla en enemmän työstä luita pölyn takia.
Kaaren kiinnitän köysillä+etupuu+pieni taottu eturinkula (hanging up&decoration).
Virityslaitteeksi goat’s foot.
Tähän projektiin otankin kaaren eskimo-jalkajousestani, kun kaari on sopivan pitkä suhteessa tämän projektin vetopituuteen - tulee muikeat 25cm vetopituutta. Goat’s foot hoitaa virityksen.
Eskimoon teen 8 millisestä latasta kaaren ja teen pylpyrä-viritysvyön (double hook spanning belt with pulley). Siinä on lyhyempi vetopituus niin vaatii hieman vahvemman kaaren. Hienoa, että nuo Vallilan takomon kaaret antavat anteeksi vetopituudessa kun ovat turvallisia.
Tukki hiottu ja luut hiottu puunpintaan. Näyttää hienommalta.
Ihan kohtalaisen hienolta näyttää nuo sivumaalauxetkin.
OK. Tämä jalkajousiproggis on siinä vaiheessa, että kiinnostaisi nuo sivukoristeetkin tehdä oikeista luista. Ne olisi helppo kaivertaa noiden maalausten paikoille. Jere:ltä saamani luut eivät niihin riitä, tosin niistä teen tuon bolt uran vielä luusta. Joten jos foorumilaisilla lisää mielellään melkoisen tasapintaista hirven luuta tarjottavaksi niin viestiä tulemaan. Kiitos!
Joo, tämä projekti saikin jo haluamansa päivitykset! Eikun luita kaivertamaan…
Noniin. Teinkin päätöksen, että jätän nuo sivumaalaukset paikoilleen, kun tämä ei kummiskaan ole 100 % replica. Kaari on modernia jousiterästä eikä keskiaikatekniikoilla tehty. Näin ollen vien tämän projektin loppuun omassa rauhassani ja keskityn toisiinkin projekteihin.
Tällä hetkellä minulla on 3 projektia yht.
-tämän viestiketjun jalkajousi
-saksalainen varsijousi 1400-luku 100 % replica
-n.200lbs teräskaaren nokkien taonta ja kaaren myötäkäyryyteen taonta ja ammattisepän alaisuudessa karkaisu & päästö (vallilan takomo)
Tein kompromissin; sivukorut kultaisiksi.
Pieni kerros himmeää lakkaa estää kultaisten sivukoristeiden kulumisen. Laitan vielä vähän mehiläisvahaa pintaan hiustenkuivaajan avulla. Bolt uran teen vielä hirvenluusta myöhemmin. Tuossa ei sitten ole muuta feikkiä kuin tekokulta sivukoristeissa.
Jees! Eikun sorkoupotuksella messinkilankaa & messinkilevyupotuksia mustalla tussilla tekemiini rajauksiin/kohtiin! Kun upottaa tarpeeksi siististi niin ei tartte edes viilailla. Tekokulta imitoikoon lehtikultaa tässä tapauksessa!
Ihastuin wallacen museon jouseen, joten tummensin tukin mustanpuhuvaksi. Bolt-urakin toimii hienosti kultaisena. Sivukoristeet kultasin uudestaan.
Siinä se nyt on. Eikun kirkaslakka pintaan (kultaus ei kulu pois) ja kynttilävahaa pintaan (lakan päälle en enää laita mehiläisvahaa).
Tästä jousesta tuleekin 1600-luvun malli, kuin sotilaan ase keskiajalta. Tähän projektiin otan kaaren siis eskimo-jalkajousestani. Saan eskimon kaareen n. 6cm lisää vetoa, jolloin paunat kasvavat 110 lbs -> 150 lbs tietämille (ohennan ja lyhennän myös kaarta hieman). Eskimosta luulin alunperin saavani kevyesti n. 150 paunaa, mutta yllätyin kun sain 110lbs -> lyhyemmästä ja ohuemmasta kaaresta saan enemmän paunoja irti. Lisäksi koska kaari on suora ilman jännettä, niin heitto vastaa ymmärtääkseni kevyesti lähemmäs 200 kaarista (tai en ole ihan varma…) Olen verrannut Tod:n jousia (jotka ovat myötäkäyriä) omiin suoriin kaariini videoista, ja kyllä se heitto on aika lailla samaa luokkaa. En ymmärrä miten Tod:lla tuollainen 600 paunainenkin heittää noin “köykäisesti”, puhumattakaan windlass-mallista, mistä ei periaatteessa edes pitäisi nähdä nuolen liikkuvan ilmassa (mitä Tod:n videoissa näkyy).
Otan tähän projektiin mallia tästä liipaisimeen sekä tuohon, miten kaari upotetaan syvälle tukkiin
—> Heitto on pikkuriikkisen tarkempi jos bolt-uraa on vähän kaaren edessä.
lähde: metmuseum
1 tykkäys
