Nyt kun on karhunrasva kondiksessa, tuumailen tässä luonnonväritystä jouseen. Eli näitä menetelmiä, miten saadaan väriä irti kasveista, puusta, ties mistä. Osagesilpusta saa ymmärtääkseni keitettyä irti hyvinkin väriä, jolla värjätä sitten vaaleampia puita. Käykö kasveille (kukat,sienet jne.) sama keittäminen ja miten on värien pysyminen? Veri kävisi suoraan.
Onko näistä värjäämisistä jollakulla kokemusta? Joskus kuulin juttua näistä, mutta sillon ei vielä kiinnostanut…
Itsellä on nyt tämä tökötti kokeilu meneillään ja värjäsin/“kosteussuojasin” hampputuomen ylämönjällä. Väriin olen varsin tyytyväinen, kosteussuojasta ei vielä ole mitään hajua. Seuraavaksi keittelen mehiläisvahan kanssa seoksen ja kokeilen sillä. Pedon ihra ja tökötti voisi olla kyllä lyömätön yhdistelmä.
Tuleehan tuossa tummaa patinaa! Ja miksipä ei toimisi värinä, suojasta on paha sanoa, kun en ole kuullut/lukenut/kokenut tuosta. Tosin jos koivuntuohiterva on vedenkestävää, miksipä se ei loisi suojaa. Tuleeko silloin huomattava määrä painoa jouseen?
En punninut jousta ennen käsittelyä joten paha sanoa mitään. Pitää tehdä testiä puukiekoilla jotka puntaroin ennen ja jälkeen käsittelyn sekä upotustestin jälkeen. Sitten varmaankin on viisaampi. Alamönjä muuten kuivui verrokki pulikassa huomattavasti nopeammin, tuomijousen pinta alkaa vasta nyt olla jotensakin kuivan oloinen. Niin ja pitää testata myös varsinainen tökötti myös.
Pakurikäävästä voi keittää hyvin pienessä määrässä vettä tumman ruskeaa petsin kaltaista väriä. Veden tilalla voisi varmasti käyttää myös rasvaa tai öljyä.
Vahva pakuritee on tummaa kuin mikä. Eri asia on, muuttuuko puu sen voimalla mihinkään. Monikin vahva väriliemi valuu puusta kuin vesi hanhen selästä. Vrt. tee tai muut parkkiainepitoiset nesteet, jotka vaativat viikkokausien liotuksen värjätäkseen edes huokoista nahkaa.
Jalopähkinän hedelmäliha oli paljon käytetty värjäysaine Pohjois-Amerikan intiaaneilla, ja se värjääkin esimerkiksi nahkaa nopeammin ja tehokkaammin kuin mikään tuntemani luontainen väriaine. En ole testannut vielä puulle.
Sipulilla olen värjännyt luuta mutta en puuta. Voisi kokeilla. Olennaisesti helpompaa hommata kuin jalopähkinänliha.
Useimmat alkuperäisjouset saivat syvän ja kauniin patinansa tulisijan yläpuolella hitaasti savustumalla. Tällä tavalla valkoisenkin puun saa öljytyn pähkinäpuun sävyiseksi, ja tehokas kosteussuoja kuuluu todennäköisesti diiliin.
Jalopähkinän hedelmiä on tuossa meidän lähi kirjaston parkkipaikalla noin kymmenen puunverran. Pitäiskö kerätä?
Kerää ihmeessä! Kylmäkäsittele ja kokeile lähteekö kasvamaan. Väitän että Suomen upein puu on Meilahden arboretumissa kasvava mantsurian jalopähkinä. Legendan mukaan siemenen on alunperin tuonut Mannerheim sotaretkiltään. Olen saanut yhden sen pähkinän itämäänkin, varmaan sadan mahon jälkeen. Istutin sen Urjalan mökille jokunen vuosi sitten mutten hölmö älynnyt laittaa verkkoa heti ympärille. Elokuun alkua oli silloin. Viikon päästä oli rusakot käyneet syömässä koko kasvin, myös varren.
Värjäyksestä, mites mustikka toimisi? Ainakin pirun hankala saada lattialle pudonneen mustikan väri pois.
Mustikan luulisi toimivan! Ja olisi muuten simppeli. Aihe vaatii testejä…
Oon värjänny kolme jousta mustikalla. Tulee ihan kiva purppuran väri mutta lähtee aika nopeesti pois vaikka käsitteliskin öljyllä tai vahalla.
Mielenkiintoinen aihe, joka on omissakin ajatuksissa pyörinyt. Tuo pakurikääpä vaikuttaa mielenkiintoiselta, varsinkin kun niitä monasti näkyy koivujen kyljissä. Tuota Sarkan ideaa pakurin keittämisestä öljyssä voisi melkein kokeilla karhunrasvan kanssa.
Tulee mieleen marja-aronia-puskan marjojen mehu. Naskina heitin niitä marjoja lingolla puutalon seinään ja aika monta vuotta se läntti siinä säilyi kunnes seinä maalattiin uudestaan. Eli ainakin maalipintaan tuo tarttuu melko jämysti. Voimakkaasti parkkipitoistahan tuo marja on, niin voi olla ettei toimi paljaalle puulle, ainakaan Tuukan kommentin perusteella.
Noita puskia näkyy aina välillä aitapensaina ja monesti varsin runsas marjasato on lähinnä ongelmajätettä juurikin sottaamisen vuoksi. Mehua olen noista joskus keitellyt ja sen verran kuivaa mehua oli, että jäi juomatta.
No niin, näyttö on poikaa!
Onko tarkempaa tietoa värjäystavasta?
Kun aikoinaan asuin aroniapensaiden ympäröimänä, oli tapanani kouraista töistä tullessa kourallinen aroniaa suuhun päivän vitamiini- ja antioksidanttishottina. Onhan niissä aika tiukka maku, joka vielä vaihtelee vahvuudeltaan pensaiden välillä. Parkkiaineitakin marjoissa on, mutta hyvin vähäisiä pitoisuuksia, luokkaa 0.5 %.
Ei aroniankaan värjäävyys selviä kuin kokeilemalla. Jos pitäisi veikata, sanoisin että väri tulee ja väri menee, kuten mustikan kanssa.
Töissä muistin niksikirjan:
Lankoja värjätään seuraavilla, miksei jousiakin:
Ei kyllä hajuakaan käytännön toteutuksesta.
Kourallinen murskattua (noin sormenpäänkokoisia paloja ja niitä mustempia pintaosia myös) pakurikääpää keitetään pienessä määrässä vettä, ei kuitenkaan päästetä keittymään kuivaksi, lisätään vettä tarvittaessa, mutta aina vähän. Kannellisessa lasitölkissä olen säilyttänyt jääkaapissa jonkin aikaa, en ole siivilöinyt vaan jättänyt sellaisenaan tekeentymään. Kuten kaikkien petsin kaltaisten värien kanssa halutun sävyn/tummuusasteen saavuttamiseksi voi joutua suorittamaan uudelleen sivelyn. Mehiläisvahaa olen sulattanut jousen pintaan.
Luonto on tosiaan pullollaan värikasveja, joilla on värjätty tai voi värjätä lankoja. Miksei jousiakin?
Haasteita on läjä. Ensinnäkin, eläinkuidut (villa) ovat suhteellisen helppoja värjätä, kasvikuidut vaikeampia. Esimerkiksi pellava (lähellä puuta) pitää lipeäliottaa, jotta väriaine kiinnittyy sen pintaan. Ei paranna jousen vetolujuutta. Värjäyksen onnistumiseksi tarvitaan lisäksi erityisiä puretusaineita, esimerkiksi oksaalihappoa tai jo mainittua tuhkalipeää.
Itse värjäys tehtiin perinteisesti suurissa rautapadoissa, joissa värjättävät langat uivat, samalla kun väriliemen lämpötila nostettiin 80 - 90 asteeseen, jolloin väri alkoi kiinnittyä. Kohtuu hankalaa toteuttaa jousen kanssa. Valmiin jousen kvasi-keittäminen ei kuulosta hyvältä idealta lujuuden kannalta, vaikka onnistuisikin.
Huimasti parempia jousenvärjäystarkoitukseen ovat ne tuiki harvat luonnon värilähteet, jotka kiinnittyvät ja pysyvät puussa ilman emäslikoja ja uppokeittämisiä.
Joo näinhän se on. Puun värjääminen on hankalaa.
Ekat jouset reilu pari vuotta sitten tein kuorituista haapatukeista jotka olivat maanneet pari vuotta taapelissa. Niissä oli upean harmaa selkä niinkuin haapapuulla on tapana, ihan kuin vanha hirsiseinä. Harmi kun haapa on jousipuuna heikko.
