@JoelHellstrom kuvasi hyvin ja ytimekkäästi vaistoammunnan sekä sen ongelmat.
Jos semantiikkaa halutaan pyöritellä, niin mielestäni täsmällinen suomenkielinen termi olisi “intuitiivinen ammunta”. Eihän jousiammunnalla yleensäkään ole mitään tekemistä vaistojen kanssa. Jotkut osaavat ampua intuitiivisesti hyvin heti alusta lähtien, vaikka eivät esimerkiksi tiedä nuolen kärjellä tähtäämisestä mitään. Ja vaikka tietäisivätkin, niin intuition avulla moni ampuu silti, toki harjoittelun mukanaan tuoman lihasmuistin tuella.
Joel, ammuitko vaistolla sen n.60m heinäpaalitaulunkin?.
Eli katsoit kohdetta, vedit alle 40lbs jousella vedon ja jousen nuolen kera johonkin vain taivaalle sojottamaan ja katse pysyi maalitaulussa… En usko. Semminkin kun noin kevyellä jousella väkisin käsi, jousi ja nuoli jo peittävät koko kohteen, kun ammuttaessa on pakko ottaa niin reilu koro kohteen yläpuolelle.
Lyhyillä matkoilla vaisto toimii ja ampumistasi seuranneena ammut vaistolla, mutta pitkillä matkoilla “tähtäyspisteen” käyttö on miltei välttämätön. huom miltei.
Ammuin senkin vaistolla, eli en tähdännyt nuolen vartta pitkin tai kärjellä. Eli arvioin matkan, tutun jousen heiton, koron, asennon, ja ennenkaikkea että näyttää oikeelta ääreisnäössä. Jos rupeen vähääkään katsomaan kärki ohjurina homma menee solmuun heti. Kärki näkyy kyllä ääreisnäössä. Oon ampunu roikkuja koko ikäni ja kävi tuuri.
Huomaa selvän ällistyksen, kun kaverit tosiaan ampuu hatusta vedetyillä koroilla ja “tunteella”. Sitähän se onkin kun ei rahapalkintoja ole ja harvat treenaa tosissaan.
Itse kunkin kannattaisi joku “point-on” matka selvittää, millä siis osuu tietyltä matkalta tähtäämällä vaikka nuolen kärjellä. Pitkillä matkoilla vaistoampuja pettyy aika nopeaan. Eikä paljoa american roundissa saatikka yorkissa juhlita.
Mahtavaa laaki oli. Tämä on vaistoammuntaa. Eli kun Ei näe kohdetta koska käsi ja jousi peittävät kaukana olevan kohteen ja silti osuma!!! Eikä ollu toinenkaan osuma kaukana. Seki vaistolla!!! Sanoisin että tämä on ollut ainoa todellinen vaistolaukaus mitä minä tiedän suomen primijousiammunan historiassa. Toki en tunne laukauksia kuin kuulopuheilta vuosilta 1970-2020, eli varmaa tietoa kaikista vaistolaakeista ei minulla ole.
Kävin radalla kokeilemassa kärjellä tähtäilyä ja saa sitä vähän hioa että mukavasti sujuu. Huomasin että jos mun tauluankkurilla laittaa 27" nuolen kärjen keltaselle, pitää etäisyyttä olla noin 70 jaardia. 38# jousi.
Sopii siis york touhuihin, mutta katsotaan pitäisikö vähän nostaa american roundia varten. Yllättävän hauskasti nuolet sinne paperille osui kun vaan tekniikka pysyi samana laukauksesta toiseen.
Sen huomasin että sivulinja oli helpompi pitää! Jotenkin alitajuisesti piti huolen nuolen paremmin linjaamisesta suoraan silmän alle.
Tässähän varmaan tulee se ammunta asento kysymys. Voihan se ankkurointi olla tuolla sivussa jossain jolloin jousi käsi ei ole kohteen edessä.
Ja tein erikoisen huomion kun otin hidastus videoita möllestä joskus… nuoli lähtee raivokkaasti vasempaan siitä linjasta mihin nuoli osoittaa ennen laukaisua. Tällöin ei kanssa jousi ole taulun edessä. Eli jousestakin se voi olla kiinni.
Huomasin kun ammuin kusilaidulla pitkästä aikaa niin kylläpä osuma on rajusti oikealla vaikka kasa onkin hyvä.
Myöskin vielä sekin että onko hallitseva silmä kumpi ammunta kätisyyteen nähden. Jotkut olen nähnyt ampuvan ristiin sen suosituksen että oikean hallitsevan silmän alle laitetaan nuoli… silloinhan taulun näkee hyvinkin selkeästi.
@JNystrom@Hartonen Ankkurini on suupielessä matkoilla ~5-~20, ja siirtyy vähitellen leuan sivuun alas matkoilla jotka arvioin pidemmiksi. Kallistan myös jousta aina vähän. Piirsin kämäsen havainnointikuvan tuntilappuun miten visualisoin ammuntaa. Kärjen paikka ei ole irrelevantti, koska sen paikka vaihtelee matkan
-> asennon ja ankkurin mukaan, vaikka huomio ammuttaessa onkin kohteessa.
Myös minulla “ankkuri” siirtyy pystysuunnassa sen mukaan, miltä matkalta ammun. Häröä on, että tämä ultra-alkukantainen “face walking” on kiellettyjen tekniikoiden listalla useammassa tauluammunnan alalajissa.
Häröä on kyllä, mutta esimerkiksi IFAA-liiton säännöissä kasvoilla kiipeily on täysin sallittua kaikissa luokissa, niin lonkkari- kuin hb-luokissa, jotka ovat lähinnä perinteisiä jousia. Jakke voitti tekniikkaa hyödyntäen maailmanmestaruuden ja taisivat siitä kanssakilpailijat jotain kitistä mutta turhaan. WA-liiton säännöissä kasvoilla kiipeily on sallittu Barebow-luokassa mutta kielletty Instinctive ja Longbow -luokissa.
Hauskaa tuo tähtäysnäkymän päivittäminen. Uusi löysempi jousi + hieman lyhyemmät nuolet. Vaati noin 30 laukausta että osumat alkoi olla vaaksan sisällä halutusta. Vieläkään tilanne ei ole hallussa, mutta tuosta sitä voi lähteä ajamaan rutiiniin.
Siksi kun käsi/nyrkki peittää sen. Sitten jos koro on todella yli kohteen, niin käsi tosiaan nousee jo kohteen yläpuolle ja näet kohteen käden/nyrkin alta ja vain nuolen varsi peitää kohteesta kohdan jolle tavoite osua. Eli tällöin maalitaulun reunat näkyy kyllä.
Semmonen kuva joka on koko näkökenttä ammuttaessa on vaikeahko piirtää. Ylipäätään jo sen takia että näkökenttä on hiukan samanmuotoinen kuin esim laskettululasit. Suorakaiteenakin vaikea piirrettävä. Mulla on jossain sellanen rääpäleversio piirrettynä. En kuunaan ole foorumilla semmoisa nähnyt.
Siis niin että näkyy kohde, nuoli perspektiivissä laajeten lähemmäs kun tulee silmän alle ja jousikäsi ja jänne, nekin laajeten perspektiivissä lähimmän kohdan mukaan. Tälläsellä kuvalla pystyy hyvin analysoimaan mm. jänteen linajusta suhteessa jousen vatsaan.
Pitäis raapustaa uus ja laittaa tänne jo ihan mielenkiinnosta kun jokainen näkee varmasti erilailla.
Jos on opetellut kahden silmän käytön tähdätessä niin nyrkki peittää vain toisen silmän näkökenttää ja toinen näkee edelleen kohteen. Tällöin kohde näkyy ikäänkuin nyrkin läpi pienellä harjoittelulla.
Juuh just tollein. Ammun kans kahdella silmällä nii sekin vaikuttaa. Mielenkiintoista ajatella että mitenpähän mahtaa joku toinen näkeä oman ammuntansa. Mihin kiinnitetään huomiota. Olettaisin että vaisto on tehokkaimmillaan ratsujousiammunnassa, metsästyksessä ja nopeissa tilanteissa alle 20metrin matkoilla. Kärjellä suuntaus varmasti helpottaa keskipitkien ja pitkien matkojen ammuntaa tuomalla varmuutta.
Kirjoittelin eilen mitä tein tänään ketjuun nuolikokeilusta. Samalla tuli hyvin testattua vaistotähtäyksen mukautumista.
Viime viikolla käytännössä uusi kevennetty jousi ja kevyet nuolet vaati noin 30 laukausta, että tähtäys/osumapiste siirtyi keskelle.
Eilen painavilla nuolilla ekat noin 10 laukausta oli taulussa kello 5 ulkokehällä. Ammuin yhden sarjan tähtäämällä klo 11, mutta sen jälkeen tähtäys ja osumat siirtyivätkin jo keskelle. Aivot adaptoitui siis vähän nopeammin.
Sanoisin että tämä on ns vaistoammuntaa. Vastaa sitä kuinka kiven heittämisessä alkaa saamaan osumia.
Mä käytän tätä vaistotähtäystä matkoilla 6-25m. Sitä pidemmillä matkoilla mukaan astuu korkomerkit, jolloin tuijotan korkomerkin kertomaa pistettä. En silloinkaan katso vain kärkeä.
