PA:n keskustelut eivät kelpaa lähteeksi oikein mihinkään, niin uskomatonta tuubaa siellä suolletaan ihan silkalta mutu-pohjalta harva se päivä, ja suorastaan fakta-vihamielisiä ollaan. Jos löytyy jotain oikeaa tietoa laminoiduista nuolista ennen 1940-lukua, se otetaan mielenkiinnolla vastaan.
Varsi on nuolen, saati pituusnuolen bulkki ellei 99 % kokonaisuudesta, niin tilavuudeltaan, massaltaan kuin vaikutukseltaankin likipitäen. Ei voi verrata kärkiin, jotka ovat pituusnuolissa täysin optionaalinen ja kantaman kannalta merkityksetön sipru.Lähes kaikki pituusennätykset kun on ammuttu kärkipainottomilla nuolilla, ja yksipuinen pituusnuoli tekee kaiken minkä kärjellinenkin, paitsi kuluu vähän nopeammin.
Tässä ja muutamissa muissakin keskusteluissa Jere on esittänyt perustelunaan, että aivan varmasti ne ja ne muinaisuuden ihmiset ovat kokeilleet sitä ja tätä modernia tekniikkaa jousiammuntavälineissään, joten sen on oltava sallittua meillekin. Perustelu on monella tapaa ongelmallinen, alkaen siitä, mikä on oletuksen ja havainnoidun tosiasian ero, ja mihin pragmaattis-relativistinen asenne johtaa. Olivathan laminoidut nuolet, kuin myös taljajouset ja ruutiaseet mahdollisia jo esihistorian puolella. Läheskään kaikkea, minkä me tiedämme mahdolliseksi ja jopa hyödylliseksi ei kuitenkaan koskaan tehty ennen nykyaikaa.
Vaikka jokin uutuustekniikka olisikin nähnyt päivänvalon muinaisen kokeilijan pajalla, ei tällä välähdyksellä ole merkitystä, mikäli se ei vakiintunut laajemmin käytetyksi teknologiaksi. Vaikkapa oletettu laminoitu nuolivarsi ei edusta islamilaista jousiammuntaa, se on pelkkä anomalia. Mikä-mikä-tyylinen jousiammunta, jossa poimitaan ja yhdistellään vaikutteita (villejä oletuksia tekemättäkin) kaikkialta maailmasta kaikilta aikakausilta, vaikka nykyaika poisrajatenkin, ei tietenkään kelpaa kulttuurilähtöiselle jousiampujalle alkuunkaan. Siper on kosheria turkkilaista pituusjousta käytettäessä, mutta vain siellä. Laminoidut nuolet ovat buenoja 1950-luvun jälkeisessä jousiammunnassa, samalla tavoin.
Se tapa miten turkkilaiset paneutuivat pituusammuntaan ja sen välineistöön laittaa ainakin minut miettimään että laminaattinuolet ovat olleet varmasti mielessä sielläkin. Se taas, että onko niitä kukaan koskaan kummemmin yksittäisien kokeilujen jälkeen käyttänyt, ei luonnollisesti ole yhtä todennäköistä, kerran ilmeisesti löytöjäkään ei tätä tukemaan ole. Eihän koko laminaattirakenteesta edes ole välttämättä mitään hyötyä! Arvailua se on toki jossain määrin suuntaan ja toiseen, miten näitä on käytetty, vai onko käytetty.
Mutta jos heittää ettei pituusammuntakiimassa aikoinaan ole laminaattinuoli kenellekään mieleen tullut, on aivan puhtaasti tuon ajan ammattilaisten vähättelemistä.
Laminaattirakenteella on rakennettu jousia ja nyt kun puhutaan laminaattinuolista, verrataan niiden keksimistä ruutiin. Noh noh…
Kierrät ilmeisesti pointtia, kun en usko sinun missanneen sitä. Sillä, mitä turkkilaisten mielessä kävi tai oli, ei ole mitään merkitystä, emmekä me voi heidän ajatuksiaan mitenkään tavoittaakaan. Meidän nykyihmisten ja 1500-luvun turkkilaisten välillä on suunnaton henkinen ja kulttuurinen kuilu. Olennaista on, tehtiinkö laminoituja nuolia ja tuliko niistä osa turkkilaista jousiammuntaa.
Leonardo Da Vinci ajatteli ja suunnitteli helikoptereita 1500-luvulla. Pitäisikö tällä perusteella helikopteri sallia uuden ajan alkua elävöitettäessä?
Olennaista on, että Da Vinci ei tietääkseni koskaan rakentanut helikopteria. Tämä on kuin puupassi all over again. Nyansseista väännettään, koska se on yhdelle ihmiselle tärkeä.
Minun mielestä anomalia on jatoba/ipe/purpleheart nuoli sarvikärjellä, kiinalaisella värjätyllä kalkkunan sulalla ja sarvinokkivahvistuksella ammuttuna pohjoisella jalavalla. Mikä kulttuurilähtöinen jousiampuja tuommoisella ampuu?
Jos osmaanit ampui männyllä ja minä omin käsin alusta loppuun laminoidulla männyllä, on tämä anomalia, mutta ylempänä kuvattu sekasikiö ei?
Meinaan vaan, että koko pituusammunta on yksi iso keitto, jossa ei kukaan oikeasti edusta mitään kulttuurilähtöisyyttä. Vai edustatko sinä sitä sademetsävarsillasi?
Eri asia on taas jos pituusammunnassa pidetään jonkin sortin säännöstöä, joka nämä nuolet estää. Siihen ei minulla ole mitään vastaan. Kummallista on vaan jos täällä huudetaan yhden miehen toimesta, että noilla ei ole asiaa kisoihin, koska ne rinnastetaan moderneihin nuoliin.
No tällähän tämä nuoliketju täyttyy. Pitäisiköhän aloittaa uusi.
Hyvä ketju! Ja hienoja nuolia, laitahan tuloksia kun saat niitä.
Selasin läpi vielä tärkeimmät Lähi-idän vanhat lähteet eikä missään mainittu edes tulkinnanvaraisesti mitään nuolien laminoinnista. Mänty oli tärkein pituusnuolimateriaali mutta muuten nuolivarren materiaaleista kerrottiin yllättävän vähän.
Laminointi sinänsä ei tuo pituusnuolinäkökulmasta oikein mitään etua. Nuoleen ei saa tehtyä esijännitystä samalla tavalla kuin jouseen, jolloin laminointi ei tuo lisää jäykkyyttä suhteessa massaan. Eduksi jää rakenteellinen kestävyys mutta se ei ole ongelma, koska pituusnuoli on tehty aina suorasyisestä ja muutenkin hyvälaatuisesta tavarasta. Kolmas etu voisi syntyä erilaisten materiaalien laminoinnista mutta sitten aletaan taas olemaan aika kaukana historiallisuudesta.
Näin se varmaan on, mutta kokeillaan näiden verran kuitenkin. Nuo laminaatit välissä saa kylläkin tällä rakenteella paahdettua hyvin läpikotaisin.
Kertoisitko Tuomo tavastasi maalata pituusnuolet huomiovärillä? Mitä maalia käytät, maalaatko sulituksen alle jäävän alueen, hiotko tämän jälkeen? On ollut hieman ongelmia rosoisen pinnan kanssa, joka taas lähtee nopeasti hiomalla pois. Se mun maali on kylläkin “merkkausmaali” nimellä, kun en ihan tavan spraymaalia löytänyt.
Joku tasaisempi, ohuempi maali pitäisi ostaa. Mielekästä olisi myös liimata maalin päälle sulka.
Ostin oranssia ja keltaista neon-maalia Motonetista. Muualla olen nähnyt vain juuri sitä merkkausmaalia. Käyttämäni “oikea” maali pysyy kohtuullisesti kiinni. Väreissäkin on valinnanvaraa:
Nyt on sulitettu ja valmiina 14kpl. Taipumat oli väliltä 6,3-12,2mm 20" välillä. 4 nuolta taisi olla peräti alle 20", joten niitä en viitsinyt kikkailla spinetettyä. Suurinosa nuolista “tuli” takapainoisiksi, osittain sulituksen lisäämän painon takia. En tajunnut huomioida sitä ollenkaan… Tosin aavistuksen takapainoiset nuolet on lentäneet hyvin ennenkin, joten varmaan lentää nytkin sen puolesta. Takapainoisuutta siis 0,5-1%. Muutama nuoli on 0,5% etupainoisia ja muutama keskellä.
Panostin hieman nuolien merkkaukseen, kun laitoin jokaiseen nuoleen:
painon greineissä
taipuman 20" välillä
painopisteen
numeroinnin 1-14
Mittailin tuota 238m lentänyttä nuolta ja ihmettelin, että siinä oli peräti 22mm pitkät sulat. Päätin sitten hieman pidentää sulitusta näissä uusissa, tuonne 26-29mm korville. Laitoin myös tällä kertaa nokin pohjasta 10mm päähän sulituksen, eli niin taakse kuin pystyy ilman että sulitus ruttaantuu.
Alalaidassa onkin 3 nuolta, jotka on aikaisemmin sulitettu, niin näkee vähän eroja.
Minulla on muutamissa pitemmälle lentäneissä jopa 43mm pitkät.
Tuo viime kisoissa (ainakin ekalla kierroksella) oma pisimmän laakin nuolessa on 34mm pitkät/ 11mm korkeat sulat.
Oletko paino pistetta mittaillut?
Itse käytän orjallisesti tuuman keskeltä nokkia kohti.
Kävin ampumassa kaikki nuolet läpi pari kertaa, sitten vielä 3 kertaa parhaat 5-6 nuolta. Toistuvasti pisimmälle lenti 180 greiniset nuolet. Taas tulee huomattua, miten lyhyen vedon jousi piiskaa kovaa, mutta ei välitä energiaa tarpeeksi painaville nuolille.
20 tuumainen kuusinuoli lenti 19 tuuman, eli 70 paunan vedolla 255m. Uusi ennätys! Tosin olin hieman pettynyt kuitenkin. Ei vaan saa vedettyä viimeistä tuumaa. Olisikohan vetotekniikassa vikaa. Pituuden mittasin google earthin pituudenmittauksella, jolla saa tosi kätevästi (imo) tarkan mitan.
Itseasiassa aika monikin kuusinuoli lenti 240-250m tuntumaan, tuo yksi 186 greininen kuitenkin 5m pidemmälle. Painopiste tässä nuolessa oli poikkeuksellisesti etupainoinen. Taipumaa 20" välillä 10mm.
@M.Reinikainen Tuossa ylempänä kirjoittelinkin painopisteestä ja miten suurimmassa osassa oli painopiste puoli sentti takana. Nyt on parhaiten lentäneissä nuolissa ollut pieni etupaino, joten tuohon pitää kiinnittää huomiota ja toistaa tuloksia.
Kuvia ennätysnuolesta. Kuusta, 186 greiniä, 51cm (20"), 5mm etupainoinen, sulitus paksua hanhen sulkaa 28mm x 6mm. Kärki meni vähän lyttyyn, mutta tulee varmaan pelkällä hionnalla kuntoon.
Hyvää tulosta Jere tekee. Pitäisi tosiaan itsekin tehdä taas uudet pituusnuolet.
Miksi olet muuten kaapinut (?) nuolten nokkipäästä värin pois? Kyllä sulkaliimat tarttuvat hyvin maaliin tai useimpiin pintakäsittelyaineisiin, että ei sen puolesta tarvitsisi väriä poistaa.
Yksi sulitus ei oikein pysynyt kiinni, joten päätin vetästä sulituksen alta värin pois. Todennäköisesti maali oli vielä kosteaa, eikä siksi pitänyt. Noh, en malttanut odottaa, vaan tänään piti ampua, joten tein noin.
Ammuin muuten tuon 255m laukauksen 2,65gr/#. Alkaa olemaan aika vähän. Mutta kevyempääkin olisi tarkoitus kokeilla.
Pitää palata tähän, kun kiinnostaa hieman nuo mitat. Ilmeisesti kyseessä on pitkä nuoli (28"+)? Onko yleisesti pitkässä nuolessa isompi sulitus?
Tuo tuuma on aika paljon takapainoisuutta. 75cm nuolessa painopiste on siis 3,3% takapainonen. Voiko olla noin?
Tosin nyt kun menin tarkistamaan mittoja turkkilaisten pituusnuolista, oli sattumanvaraisesti valitussa yhdessä 24,6" nuolessa 4,8% takapainoisuutta. Huhhuh…
Etupainoinen nuolihan ohjautuu paremmin, joten sulkapinta-alaa vaaditaan nuoleen vähemmän. Takapainoinen nuoli sitten taas tarvitsee enemmän sulkapinta-alaa. Tuon voisi huomioida nuolien tekemisessä. Ehkäpä minun tapauksessa etupainoiset nuolet ovat lentäneet hyvin, koska niissä on ollut tarpeeksi isot sulitukset, kun taas takapainoisissa ei.
Armoton kokeilu ja testaus on näissä pituuskamppeissa, mutta sitä myötä tulee hyvä perstuntuma mitä tulevaisuudessa tehdä erilaisille jousille.
Noh noh…
