Tein kaksi uutta jännettä hirven jalkajänteistä sopimaan lyhytjousiin. Edellinen meni Tuomolle preeriakisan jälkeen käyttöön, joten uutta oli tehtävä. Se oli hyvä jänne, mutta niin tuli näistäkin hyvät. Hieman mittailin paksuutta työntömitalla ja tasalaatuisuudessa sitä on sitten taidon hiomista… Paksumpi jänne oli paksuuksia 3,2-3,8mm. Tuleehan sitä heittoa pakostikin, mutta jänne on niin vahva kuin heikoin osansa, jolloin ylimääräinen paksuus jossain muualla on turhaa painoa.
Painoahan näille nyt tuli, mutta veikkaanpa että alkaa olla jo kestoa tuolla paksummalla sinne 80 paunaan asti. Hieman pitkiä ovat vielä tässä vaiheessa mun 120-130cm lyhäreihin.
Pidempi jänteistä on pyöritetty huomattavan märkänä, lyhyempi kuivempana. Mitä märempänä punoo, jopa läpimärkänä, sitä kovempi jänteestä tulee eli liimat jänteissä pääsevät tekemään tehtävänsä. Mitä kuivempana pitää nipun, sitä helpompi setti on pitää hyppysissä ja kääntää tiukkaan. Tällöin jänteestä tulee kuitenkin notkeampi ja rispaantuvampi - heikompi? Kuivana jänteet eivät liimaudu yhteen kuin märkänä käännetty.
Jotain ohjeita olen lukenut/nähnyt miten pidetään pieni kosteus sormissa, mutta ei kastella läpi asti.
Pitää hieman testailla niin, niin osaan sanoa paremmin etuja.
Kokonaisuutena varsin simppeliä hommaa, yhden jänteen pyörittelen tunnin aikana.
Tuossa juuri eilen kokeilin hamppu- ja nokkoskuidulla valmiin punoksen liimaamista. Vaikuttaa tulos aika hyvältä mutta ei vielä pysty mitään sen enempää sanomaan. Liiman oikeanlainen koostumus vielä hakusessa mutta ilmeisesti aika ohut liru taitaa olla oikeanlaista.
Hyvää settiä Jere. Nyt on meininkiä. Kaveri satsaa Petikkoon… Ajat keesin, parkkat 6 peurannahkaa ja ompelet niistä kamppeet niin kyllä susta Ottawa tulee. tai Sauk. tai Mohawk.
Kiitos, tykkään näistä jänteistä, miksipä ei käyttäisi ihan muissakin kuin “paraatitilaisuuksissa”!
Peurannahat tulee sitten aikanaan, irokeesia taas ei ikuna. hah!
Kuinkahan monta jännejännettä tarvitaan peurannahkoihin jänteentekijältä, että vaihtuu…?
Tuomo:
Jänteiden pituudet vaihtelee 10-40cm, lyhyys ei haittaa, koska hienoiksi revittyjen päät ei jää törröttämään kuitenkaan. Pidemmistä tekee nopeammin ja jänne saattaa olla vetolujempi.
Pelkkää vettä, mutta liimallaki voisi joskus kokeilla.
Vasta pyöritetty jänne on heikko, koska se on vielä märkä. Tämän takia laitan vain hieman kierrettä ja pienen painon 500-1000g. Tätä enemmän jos laittaa, katkeaa märkä jänne ja homma alkaa alusta…
Liimassa uittaminen ainakin jäykistää jännettä ja luulisi parantavan kulutuskestävyyttä. Kuitenkin jo runsaan veden kanssa punottu jänne muuttuu kovaksi kuin jänneselkä.
Aika pienillä materiaaleilla pääsee autenttisen jänteen tekemään, 10g jännettä ja parin tunnin työ. Jos menee rikki, eikun purkuun ja punonta uusiksi, uutta materiaaliahan ei tarvita (ellei haöuta paksuntaa jännettä. Mitään ei mene hukkaan!
Hitsi, onpa hienoja. Luulin, että jalkajänteistä ei kannata edes yrittää, kun ovat niin rihmaisia säikeiksi repimisen jälkeen. Vai onko tämä vain omaa osaamattomuutta?
Nyt kyllä tämän lukemisen jälkeen tekisi mieli kokeilla noista poron jalkajänteistä…
Kostutat hieman säikeitä ja aloitat kääntämään sillä “reverse twist” metodilla, kierrettä toiseen suuntaan ja käännös toiseen suuntaan. Siitä se lähtee, ei kummempia. Samanlaisia kikkaroita ne munkin jänteet on.
En ole, enkä aio. Sitten taitaa jäädä ampumatta, eikai ne intiaanitkaan sateella sotineet??
Liekkö noille mitään kunnollista kosteussuojaa, olisiko joku sanonut vielä että vaha pehmentäisi jännejännettä.
Eikös ohut tuohisisna lämpimän kosteana kiedottuna jänteen ympäri toimisi?
Siitä oli juttua vanhan foorumin ugrijousiketjussa, jossain museokappaleessa oli sillä tavoin jänne suojattu.
Ja taisikohan olla myös siinä vanhassa artikkelissa, joka tännekin linkattiin?
Sillä vain tuli mieleen, kun on ugrijouset ja luonnonmateriaalijänteet olleet mielessä viimeaikoina.
hah!
