Maailmalla tuota dacron-sääntöä arvokisoissakin rikotaan melko julkeasti, kun sitä ei pysty valvomaan. Itse olen sitä aina omatekoisissa perinnejousissa käyttänyt, mutta en ole protestoinut kisakumppaneiden fast flight -jänteitä.
Eilen ammuin dacronilla AR:n ja siihen 400p tuntumaan. Pirun hyvältä se tuntui. Tajusinpa vaan että viimeset vuodet on mennyt pelkästään ohuilla venymättömillä jänteillä. Dacroni tuo mukavaa pehmeyttä ja armeliasta laukaisua. Osin massansakin takia.
Tosin vielä vaatimattomasti oli säikeitä, 10kpl. 
Jätkä rupee uhoomaan ja psyykkaamaan viikonlopun kisaa ajatellen. Kantsiikohan mun edes tulla paikalle?
Haha… mennään nyt viihtymään vaan! Vai otetaanko siirto lonkkarisarjaan???
Siellä sais kukkopoika kyytiä.
Pysytään vaan HB: ssa, niin saadaan mitalit. 
Jos olisi tullut enemmän ammuttua, niin saattaisin harkita lonkkariluokkaa. Tottahan nuo pisteet on kuitenkin vertailukelpoisia luokkien kesken. Näkee sitten, millainen matka on kuljettavana.
2 tykkäystä
Tuomo tuolla toisaalla…
Punnitsin ja nuolet imi 60 greiniä vettä. On laiska mies kun ei vieläkään jaksa välineitään käsitellä.
Oltiin aika uitettua jätkää… Piti vaihtaa tasankojousesta toiseen. 2-3h kuljetin jousta vesisateessa. Yhdessä kohtaa oli huono liimakerros jänneselän päällä niin piti lopettaa kun jänneniput alkoi irrota. 
Onneksi otin 3 sarvijousta mukaan.
Nuolet ei toiminut sitten yhtää. Heikillä ehkä vähän pidempää, mutta lopulta kaikilla oli nuolet kyljellään taulussa.
Huomenna jatkuu, Heikillä 10p keula!
Kuivatellaan välineet ja paikkaillaan parit nuolet.
1 tykkäys
Jere kertoili nuoltensa raskautuneen sadekisan aikana jopa kolme grammaa.
Lonkkariampujista Remes lupasi punnita nuolensa.
Minun nuolet toimivat likomärkien sulkienkin kanssa nätisti. TruOil-käsittely pari päivää ennen kisaa tuntui auttaneen, mutta sulkien Woly-käsittely ei auttanut pitämään niitä kuosissa. Olen ilmeisesti onnistunut saamaan nuolten muuttujat kohdalleen, kun lensivät olosuhteista riippumatta hyvin.
2 tykkäystä
Pojat teki tiukan kisan: Kaksi päivää, toinen kaatosateessa, toinen auringossa ja tasapisteet. Eka uusinta myös tasan ja vasta toisella Heikille kulta ja Jerelle hopea.
7 tykkäystä
Onnittelut kaikille!
Kiitos. Heikille onnet, ei jäänyt toisella pudotuskiekalla paremmasta epäselvyyttä!
Esa taas jyräsi omassa LB sarjassaan muut ylivoimaisesti, varmaan olisi voittanut puujousellakin jos olisi ampunut. Eli AMLB suomenmestaruus meni sinne.
Oli aikamoinen suoritus selvitä tuosta viikonlopusta tavarat kuivana, ehjänä ja tallessa. Vettä satoi siis koko päivän lauantaina ja radalla vietettiin antenniosaston takia ~6-7h.
Mulla oli yhtenevät hyvin toimivat nuolisetit, mutta joista kivikko ja upottava sammal teki selvää. Katkoin 5 nuolta ja hävitin 9. Aika kova saldo. Siksi korjasinkin la-su yönä hotellilla 4 nuolta.
Kun lähdin takkiauki kaatosateeseen ampumaan käsittelemättömillä jänneselkäisillä jousilla, ei näitä voinut käyttää enää sunnuntaina. Toisesta oli jänneselkä irti ja toinen menetti lähes kaiken jäykkyytensä. Ei kovin järkevä valinta edes lyhyemmän matkan hunterille (max 70 jaardia).
Siispä jäljelle jäi mitä parhain ratapyssy, 60 paunainen pituusjousi. Kuivalla ammuin kuitenkin paljon paremmin ja sillä kuroin lauantain eroa kiinni ja hetkellisesti ohi. Aivan lopussa selvisi kisa, joka olikin ihan hauska ohjelmanumero.
Jakke Lehtinen ja muu järjestäjäporukka oli kannustamassa pudotuskisaa. Eihän mulla ollut mahollisuutta niin jäykällä pyssyllä lopuksi osua mitään. Jousikäsi vispasi ja puntti tutisi siinä vaiheessa turneeta ihan liian paljon.
Kivaa oli ja on sanottava että Heikki komentaa jalavalonkkaria aika vakuuttavasti 70 jaardin matkoiltakin! Täsmällinen veto ja kevyet nuolet tuotti tulosta.
Nyt pitää varmaan laittaa nuolipaja pystyyn… Sitten oisko pientä tekniikkatreeniä. Heikin on 2021 tultava puolustamaan mestaruuttaan, joten otetaan uusiksi.
Alla olevasta kuvasta voi huomata miten pieneltä 35cm taulu tuntuu 40 jaardilta…
2 tykkäystä
Kuulostaapa kivalta kisalta! Noihin kisoihin vois kyllä enemmänkin HB luokan ampujia tulla. Oliko ammunta matkat samat kuin muilla vai saiko HB tasotusta? Mutta on sanottava että Jerellä on hyvä meininki päällä kun tänä kesänä on noita kisoja kiertäny enempi. Veikkaan että tulee vielä kova vastus kelle tahansa kun saa kokemusta ja saa välineet toimimaan.
Ihan täysiltä matkoilta saa ampua HB:ssa. Kuvat valehtelee ton maalin koon suhteen, mutta on toi yksi niistä vaikemmista yhdistelmistä.
HB-hemmot ampuu ihan samoilta matkoilta kuin muutkin “aikuiset”, eli härveliampujat ja tähtääjät. Aina tulee vähän vitsailtua noille taljatyypeille, jotka ensin kaivavat lähtökuoppansa paalun viereen, sitten mittaavat optiikalla kallistukset ja etäisyyden (sehän voi vaihdella ilmoitetusta puolikin jaardia!), katsovat kännykän taulukosta tähtäinasetukset, ruuvaavat ne kohdilleen ja sitten rupeavat nokitushommiin. Nuolet tuppaakin sitten olemaan keskiympyrässä matkalla kuin matkalla, kun taas meikäläiset päästelevät riemunkilojahduksia aina, kun edes pakka tömähtää
Jere antoi minulle reilusti tasoitusta hieman… hmmmm… epäoptimaalisilla jousivalinnoillaan. Oikeastaan jokaisen taulun jälkeen saattoi kokonaistilanne keikahtaa miten päin vaan.
Jere kuittasi marginaalisen etumatkani ja meni neljällä pisteellä ohi kolmanneksi viimeisellä rastilla muistaakseni. Seuraavasta ammuimme molemmat nollat ja sitten viimeisellä rastilla neljäs - kisan viimeinen - nuoleni antoi nelosen ja edessä oli uusinta. Viimeiset rastit oli kaikki jotain 40-50 jaardisia jyrkkään alamäkeen. Tuulikin siinä haittasi ja väsymys painoi, mutta sain kuitenkin tehtyä laukaisut jokseenkin kelvollisesti osumien jäädessä silti pääosin haaveiksi.
Pudotuskierrokset ammuimme sitten tiputauluun lajillemme paremmin sopivalta 11 jaardilta. Siinä oli hieno fiilis ampua, kun katsojat ja kisaisäntä Jakke elivät täysillä mukana! Kiitos heille siitä. Hermoni piti ja kultamitali tuli!
Jere tuossa kehui ampumistani, mutta kyllä siinä on paljon tekemistä. Veikkaan, että jos viime aikojen perinnekisoissa kärkisijoja hallinneet kaverit olisi olleet mukana, niin olisimme Jeren kanssa sijoilla “ym.”. Mitalit onneksi jaetaan osallistujien kesken Jatkossa minun pitää panostaa reilusti nuolien tasalaatuisuuteen, korkomerkkien määrittämiseen pitkiä matkoja varten, rentoon keskittymiseen jokaiseen nuoleen, laukauksen puhtauteen ja vedon valumiseen juuri ennen laukaisua. Nuo oli helppo huomata, kun aina hetkittäin paketti pysyi kasassa ja tuloksena oli pari kolme hyvää osumaa yli 40 jaardilta.
Nuolia meni sekä hukkaan että rikki enempi kuin kaikissa muissa käymissäni kisoissa yhteensä. Tämä kokemus vahvistaa oikeaksi filosofiani, että nuolia tehdään ja testataan omassa pajassa niin paljon, että hukkaa ei tarvitse yhtään murehtia, vaan aina on reservissä toimivia kourallisia.
Seuraaviin kisoihin sitten muutkin perinnejannut mukaan!
3 tykkäystä
Kiito Mare kannustuksesta. Kerkeän hyvin vielä tehdä setin tai kaksi nuolia keuruulle ja katsomaan paria tekniikkavirhettä. Katsotaas sitten uudelleen.
Rane: Nuo taulukuvat muuten, siellä on 4 ampujan omat 35cm taulut. Jos joku väärin ymmärtää että tuommoinen hehtaaritausta olisi kokonaan käytössä! 
Niin oliko se onni vai ei että sai kuivia välineitä vaihdettua. Heikki ampui kuitenkin samalla lonkkarilla ja samoilla nuolilla koko kisan. Pysyy tuntuma päällä, ymmärrän.
Läpi viikonlopun mä ammuin aika pitkälti 3 nuolisetin sekoituksella, ihan siitä syystä että nuoliturmio oli niin kova…
Siksi pitää entistä kovemmin pyrkiä sinne Lehtis-tasolle millä kerätään nuolet kivasti taustasta vetämällä. Pummitkin on heti siinä paperin kyljessä kiinni.
Jos näin kivaa oli Heikin kanssa kahdestaan niin huippuahan se on kun tulee Rane, Esa, Heikki Oja ja Tuomo samaan sarjaan!
1 tykkäys
Onnea vain mitalisteille! Onhan tuo kyllä rankka kisa, varsinkin vesisateessa. Tuon jälkeen primikisat tuntuvatkin taas helpoilta. Ensi vuonna olen mukana, kuten myös varmaankin Esa ja Heikkikin, eli saadaan HB-luokkaan hyvä edustus ja kisa aikaiseksi!
1 tykkäys
Osallistumiseni riippuu kisan ajankohdasta ja paikasta…
Toi katkotut 5 nuolta ei ole ihan tavaton määrä tuossa kisassa. Sen verran mullakin meni alussa varsinkin jos maasto oli vähänkin kivinen.
Toi hukatut 9 nuolta taas kertonee jotain Tammisaaren radasta. Ei mulla yleensä häviä kuin yksi jos sitäkään. Taisi olla pehmeä maa, mikä ei taas korreloi hajoamisten kanssa.
Tämä on osuvasti sanottu.
Siellä missä ei ollut kiviä tai kalliota taustana, oli pehmeää kangasta ja suota. Joten oli raaka maasto kaikin puolin.
Jos käyn petikossa/vanhalinnassa, se on max 2 nuolta joko katki tai kadoksissa.
Katkenneet ei sinänsä haittaa, kun pystyy paikkaamaan usein. Spinetys ja sulittaminen on työläintä.
1 tykkäys