Totuttelu jäykempään jouseen?


#1

Tämä nyt lähti siitä, että harrastuksen uudelleenlämmitys tietysti aloitetaan tekemällä uusi jousi, ja siitä tulikin onnistuneen oloinen mutta aika jäykkä peli :slight_smile:

Lyhyesti: Kuinka totuttaa kroppa ampumaan reiluhkosti jäykemmällä jousella kuin aikaisemmin? En ole oikein koskaan treenannut mitään urheilullista tavoitteellisesti, joten on vähän hakusessa miten jousiammulla kaltaiseen suoritukseen tarvittavaa voimaa treenataan tehokkaasti menettämättä koordinaatiota samalla. Ja rikkomatta paikkojaan.

Olennaista lienee hyvä lämmittely, sitä varten löytyy kuminauhaa ja useampi erivahvuinen jousi.

Varmaankin kanattaa pitää rupeamat riittävän lyhyinä ja tehdä niitä sopivan usein? Vaikka vain muutama laukaus kerrallaan ensin alkuun? Paikallisella seuralla on treenit kolme kertaa viikossa, joten mahdollisuuksia harjoitteluun on. Myös omassa pihassa on taulu mutta tähän aikaan vuodesta kotona ollaan vain pimeällä, ja kylmä ilmakin kangistaa ampujaa.

Jotain lihaskuntoharjoitteita kannattanee tehdä sellaisina päivinä kun ei ammuta, mutta millaiset harjoitteet olisi hyviä jousiampujalle joka on allerginen kuntosalille?:slight_smile:


#2

Siinähän ne tärkeimmät melkein tulikin. Ihan ensiksi kannattaa aloittaa pienillä korotuksilla, joku 5 paunaa ollen hyvä.
Voimaharjoittelussa tärkeintä olisi:
a) hyvä lämmittely
b) oikea kuorma, toistomäärä ja tekniikka
c) toistaa harjoittelu niin että paikat kerkeää palautua

Jos jousi on jäykkä, eikä montaa puhdasta toistoa saa tehtyä, kannattaa ehdottomasti jakaa harjoittelua useampaan kertaan ja välttää liikarasitusta. Voimaharjoittelussa usein jätetään pari toistoa puskuria, eikä tehdä “failureen” eli tekniikan pilantumiseen - epäonnistuneeseen suoritukseen asti.

Simppeli voimaharjoittelu onnistuu ihan työntö+veto kombolla, eli vaikka punnerrus ja leuanveto. Tai soutu ja lumenkolaus kovemmalla vauhdilla. Mutta kuten tutkimuskin osoittaa, paras voimakehitys saadaan kun kuorma on niin suuri, että toistoja jaksetaan tehdä 3-20 toistoa. Tällöin lumityöt ja pidempiaikainen soutu ei todellakaan ole optimeja, vaan juurikin punttisali.
No leuanveto ja etunojapunnerrus menee jo aika lähelle!
Kuminauhajumppaa kannattaa sitten tehdä tuon vammojen ehkäisy- ketjun mukaan.

Mulla olisi kiinnostusta samanlaiseen projektiin, mutta pitää vissiin duunata joku humidori kotiin, nämä 25-30% kosteudet on sellaisia että ei uskalla jousta vetää. Huono se on pitää monta kuukautta taukoa ampumisesta jos kesällä meinaa taas yli 100 paunasilla ampua…


#3

Kannattaa myös tarkistaa, että kuinka jäykällä jousella siellä omalla hallilla saa ampua. Tietty jos jousta vaan jumppaa niin eri juttu.
Yllätyin taannoin kun huomasin oman seuran 60 paunan rajan.


#4

Paunarajat on luultavasti vain taljajousille samaan tapaan kuin kilpailuissakin. Hallillamme 50-60-paunainen talja junttaa sisäkäytössä olevat paksummatkin nuolet syvempään kuin esim. minun 75-80-paunaiset lonkkarit puunuolen. Lisäksi taljat tuhoavat pakkaa tehokkaammin ampumalla samaan ”pisteeseen” monta kertaa, toisin kuin perinneampujien liberaalimpi osumakuvio.


#5

Tässä pitää muistuttaa hyvästä tekniikasta. Moni on kipeyttänyt olkapäänsä tai kyynärpäänsä liian jäykällä jousella ja huonolla tekniikalla. Hyvää vetotekniikkaa kannattaa opetella aluksi kevyellä jousella, koska jos hyvä tekniikka ei onnistu kevyellä jousella, niin ei se onnistu myöskään jäykällä jousella.

Tässä myös hyvää vinkkiä:

Googlaa lisäksi termeillä spt training archery


#6

Tuli eteen ennen kokematon oire kun olen ampunut nyt hetken aikaa 10% jäykemmällä jousella kuin aiemmin. = Vetokäden rakenteet alkaa valittamaan. Nimettömän keskinivelen lihakset väsyy ja kämmenselässä ja ranteessa on väsyneitä lihaksia.
Pitää tarkkailla ettei pääse syntymään tulehdusta.


#7

Jousikäden olkapää huutelee apua kun on treenannut jäykällä jousellä. Otin tänään kkeiluun vanhan jousen ja ammuntavarmuus oli selkeästi parempaa. Edessä on uuden jousen keventäminen. Ei tästä enää nuorennu ja vahvistu.


#8

Taivahan tosi. Neljän ja viidenkympin jälkeen kolottava paikka ei paljon paremmaksi ajan edetessä enää muutu. Kumpainenkin: asento ja lihaskunto tekniikkaan sekoitettuna on välttämättömyys itselläkin tulevina vuosina. Ei käy enää kylmiltään vetely tosta noin vaan. Tälläkin foorumilla on kovakuntoisen näköisiä nuorukaisia joilla on paikat menneet paskaksi kun nöyryys on jäänyt kotiin kaarien jännittelyhetkillä.


#9

Jousiammunnassa tulos ratkaisee. Historiaan jää, jos ampuu American roundissa ensi keväänä yli 520 pistettä - kukaan ei piittaa siitä, että millä jousella tulos ammuttiin. 300 pistettä 60-paunaisella jousella jää taas heti unohduksiin. Ja kuten tuolla toisaalla todettiin, niin kevyelläkin jousella osuu erittäin hyvin, jos vain osaa ampua.

Eri asia on sitten, jos jäykkää jousta käyttää kunnon rakentamiseen, nautiskeluun (onhan siinä oma fiiliksensä!), tai tarkoituksenmukaisesti - tulevaisuudessa ehkäpä hirvenmetsästykseen… Silloin tosin pitää olla varovainen, ettei riko paikkojaan liian jäykällä jousella.


#10

Noinhan se tauluammunta on. 3D radalla voisikin sitten olla mielenkiintoinen ampua jäykemmällä suurriistankin ammutaan kykenevällä jousella. Samaten pituusammunta, eihän esim. turkkilaiset edes tehneet alle 70 paunaisia jousia kuin lapsille ja naisille. Lienee siellä joukossa oli silti pari 50, 60 ja 70 vuotiasta ampumassa 100 paunaisilla…
Jos mielenkiintoa on tarpeeksi ylläpitää voimatasoja, en nää miksi ennen ~70 vuoden ikää tai vakavia vammoja pitäisi luopua jäykkien jousien ampumisesta. Tosin minä tunnenkin näitä bodauspappoja joilla ei ikä tunnu missään, kun ovat vahvempia kuin 30 vuotta nuorempansa. Kunhan täällä yllytän, mutta sen sanon että joskus potentiaali on hankala nähdä, toiset ei nää sitä koko ikänänsä!
Menna on ainakin juoksukuntonsa saanut todeta ja siihen ne tämän palstan oikeat urheilijat jääkin!


#11

no on täällä muutkin kestävyyslajeja harrastaneet…
Ei tuota jäykempää jousta ole mikään ongelma ampua muutamaa laukausta kerralla. Esim metsästykseen sopisi ihan hyvin. Sitten jos pitää ampua 60 tai 120 nuolta muutamaan tuntiin, niin palautuminen ei enää riitä. Tässä 56 iässä ei voimatasojen nostaminenkaan tapahdu ihan helpolla.


#12

Niih… n. 80-paunaisilla ammuskelen ja uusin semmoinen työn alla tulevan kesäkauden käyttöön, jahka ”maailman suurimmasta vanhainkodista” (= Teneriffa) selviän kotiin ja ikä -16,5 tuosta paunalukemasta… :sunglasses:
Muuta varsinaista kuntoilua en harrasta jousiammunna lisäksi kotona ynnä mökillä tapahtuvan hyötyliikunnan päälle. Leuhkimistahan tämä on… :sunglasses:


#13

Sulla kun on ainakin ollut se kaksivaiheinen veto, niin oletko koskaan katsonut paljonko paunoja on siinä tähtäysvaiheessa!
Mä treenasin joskus sitä vanhaa tyyliä että nuoli olisi koko ajan tähtäyksessä ja kun veto on täysi niin nuoli lähtisi heti. Se sallisi vähän jäykemmän jousen, mutta tekniikan opettelussa oli liikaa työtä. Olen kyllä nähnyt niin ammuttavan.


#14

Mullahan ei tule täyttä 28” vetoa, vaan jäänee vajaan tuuman tuosta, joten veto on muutaman paunan kevyempi, kuin jouseen leimattu luku, yli 70 joka tapauksessa.