Mitäs ootte mieltä pika-ammunnasta?
@Lehtis lähti kerjäämään facessa verta nenästä kun kritisoi Mihailin ammuntatekniikkaa ja oikeassahan se Esa oli. 
Kritiikin vastaanotto oli vähintäänkin äkänen, tosin eikös reaktio juuri kerro että kommentti osui kohteeseen…?
Todella hassu vetää kyynerpää noin alhaalla. Eikö tuolla tule jotain pahoja lihasrasituksiakin käsiin/olkapäähän??
Erikoiselta kyllä näyttää mutta niinhän kaikki erikoistekniikat näyttävät. Sinänsä, jos tavoitteena on vain ampua nopeasti, niin selvästi toimii mutta meneekö veto loppuun ja riittääkö tarkkuus? Kuinka jäykkä jousi? Ja mitäs siinä sitten kritisoitiin, mikä herätti vastareaktion?
No olihan siinä mainittu “ritsa vai jousi”, “osuuko mihinkään hosumisella” jne. Tää ratsujousijengi sanoo että 7 vuotta on otettu kuittailua vastaan.
Tavallaan ymmärrän molempia puolia. Ratsujousiammunta tuntuu vähän kummalliselta, ollessaan todella typistetty lyhyen etäisyyden nopeusammuntaan. Eikä siten kai edes voi edustaa historian elävöitystä. Mihain jousikin on joku 37 paunen ja sitäkin kautta ihan eri jousi mitä aikanaan olisi ratsailta oikeasti käytetty.
Sinällään että kukaan ratsailta ampuisi laserin tarkasti on oma juttunsa. Mutta nään selvän ongelman tuossa hosumisessa, koska jos tuota jatkaa yhtään pitkää, tulee osumisen kanssa ongelmaa maastakin ampumisessa taulukauhun tai vastaavan kanssa.
Toinen porukka on näitä action fiilistelijöitä (ei pahalla), toinen on tarkkuusnysvääjiä (ei pahalla). 
Mihai on silti toistamiseen ratsastusjousi ammunnan nykyinen maailman mestari kilpiluissa ja pari virallista ennätystäkin. Jouset ovat siinä 40-50lb paikkeilla. Ja kyseessä on silti vain nykymuotoihin hiottu urheilulaji. Olen kasvotusten Mihain kanssa asiasta puuhunut muutaman kerran ja se siitä.
Saa yrittää itse noin 60-70km laukkaavan hevosen selästä osua kolmeen maaliin alle 120metrin radalla.
Ja kun ukon selkävaivatkin on mitä on niin sillä ammutaan mitä pystyy venuttamaan. Yli 60lb jouset on jo aikamonelle liikaa. Sellaista se elämä vaan on.
Kuten Mikke totesi, niin onhan Mihailla näyttöjä osaamisesta, lajissa, jossa pitää olla sekä nopea että tarkka.Lisäksi hyvä huomio oli, että “Ja kyseessä on silti vain nykymuotoihin hiottu urheilulaji.”, aivan samoin kuin vaikkapa meidän sisäammunta - kevyellä jousella lyhyttä matkaa, eli tauluammunnan historian näkökulmasta ihan pilipalipuuhaa.
Sinänsä kyllä kiinnostavaa, ja olisi toki kiva osata erilaisia ammuntatekniikoita, niin monipuolinen laji tämä jousiammunta kuitenkin on. Toisaalta, pelkkä ammuntanopeus ilman tarkkuuttaa tuntuu vähän turhalta, koska ensisijaisesti olennaista on nimenomaan tarkkuus. Itse näkisin kyseisen videon lähinnä yhden nopeusammuntatekniikan esittelynä, ei tietenkään jatkuvaan käyttöön, vaan silloin kun ehkä tarvitaan ja tarkkuus riittää.
Pieni mainos:
Nykyaikaisen ratsastusjousiammunnan ehkäpä merkittävimmän henkilön teos ratsastusjousiammunnasta, nopeusammunnasta sekä kaikesta aiheeseen liittyvästä. Tavallaan ainutlaatuinen teos. Alustavan silmäilyn perusteella oikein kiinnostava, vaikka kirjan ajatuksista voidaan olla toki montaa mieltä. Kiehtovaa siinä on Mihain ennakkoluuloton perehtyneisyys ja paneutuminen kaikkiin nimenomaan nopeusammuntaan hevosen selästä liittyviin yksityiskohtiin. Mihai saavutti haluamansa täydellisyyden tason, lopetti lajin ja muutti Romaniaan luostariin.
Jaahas. Mutta ei se oo vielä tota vetokäden kyynerpäätä osannut nostaa ylemmäs.
Jos osuu ja on samalla tyylillä hallussa kaksi maailman ennätystä niin mitäs sitten?
Miäs muutti jo pois salosta ja on kohta lopun elämäänsä muilta kuin läheisiltään täysin tavoittamattomissa.
Olen ampunut Mihain kanssa parikertaa ja miäs on täysin vakiintunut omaan tyyliinsä. Osaa hän muutkin tyylit, mutta sitä tekee mikä luonnistuu parhaiten.
Tässä vielä tulevan lupauksen hollantilaisen Siem Buddingin tyylinäyte:
Hän on tehnyt yhteistyötä Mihain kanssa. Maailmanrankingissa Mihai on ainoana tasolla HA9. Tason HA8 on saavuttanut maailmassa vain kymmenen ratsastusjousiampujaa, Siem on yksi heistä. Suomalaisia sillä tasolla on peräti kolme!
HA (Horse Archer) -tasot (HA1–HA10) kuvaavat ratsastusjousiampujan tasoa kilpailuissa, eli tietylle tasolle vaaditaan useamman kerran kisassa tietty vähimmäispistemäärä. HA-tasojen alla on niin sanotut S (Student) -tasot, S1–S6. Itse pääsin ekassa kisassani viime keväänä tasolle S3.
Nopeusammunnasta yleisesti, muistan joskus vuosia sitten lukeneeni jonkun artikkelin nykyaikaisesta nopeusammunnasta Englannissa, oli joku oma yhdistyskin, omat säännöt ja niin edelleen. Käytettiin ristiin sahattua nokkiuraa nokittamisen nopeuttamiseksi. Sittemmin se on kadonnut. Nopeusammunnassa sinänsä ei tiettävästi nykyisin kilpailla, eikä se ole minkään jousiammuntaliiton säännöissä (korjatkaa jos olen väärässä…). Tai on yksi poikkeus, jonka tiedän:
Swiss Horsebow Championship – yhtenä lajina on nopeusammunta. Lajeja on yhteensä kymmenen, kannattaa vilkaista, vaikuttaa hauskalta kilpailulta!
Suurimmalta osin nopeusammunta liittyy nykyisin ratsastusjousiammuntaan, jossa sillä on selvä funktio – tulos riippuu ammuttujen ja osuttujen nuolien määrästä. Joten tekniikkakritiikissä pitää aina muistaa, että kyse on aina nimenomaan mahdollisimman nopeasta ja hallitusta ammuntasuorituksesta.
Ja koska ratsastusjousiammunta on aina enemmän kuin osiensa summa, niin Mihain tekniikat ja kirja liittyy nimenomaan siihen, miten ratsastus ja jousiammunta yhdistetään yhdeksi lajiksi.