Puuentusiasteille dokumentti (tämä pitää siis itse ehdottomasti katsoa):
" Hän haluaa löytää täydellisen vaahteran, josta saisi täydellisen viulun. Puun täytyy olla 200–300 vuotta vanha tiheäsyinen loimuvaahtera, jollaisista myös Antonio Stradivari (n. 1644–1737) sai materiaalin jousisoittimiinsa."
Tekeeköhän joku joskus dokkarin täydellisen jousipuun metsästyksestä…?
Luonnonsuojelijat varmaan järkyttyi. Puuta oli saatavissa vain laittomilla tavoilla. Lopullinen muutaman metrin puunpätkä oli varastettu ja piilotettu metsään. Gaspar osti siitä tuntemattomaan hintaan jonkun 60cm pätkän, josta tehdyn ensimmäisen viulun ilmeisesti lahjoitti. Dokkarilla sai mainosta niin että lopuista puunpaloista tehtävät viulut voi myydä hyvällä hinnalla.
Eka kauppa paikallisen oligarkin kanssa meni puihin, kun oligarkki olisi halunnut rahan lisäksi viulun. Ohjelmassa väitetään että iso tukki myytiin polttopuiksi, mutta tuskin oligarkkikaan niin tyhmä on vaikkei jousta saanutkaan ilmaiseksi.
Vielä en katsonut tuota mutta ensimmäinen kysymys oli, että miten ihmeessä pystyssä olevasta puusta voi päätellä sen soveltuvuuden viulun materiaaliksi. Näkeehähän siitä koon ja iän suunnilleen mutta ei paljon muuta. " “Moni on kakku päältä kaunis, kuorelta kovin sileä, vaan on silkkoa sisässä, akanoita alla kuoren.” Toki sitten kun puu on kaadettu, niin voi päätellä paljon lisää mutta se on puun kannalta huono juttu, jos metsän ikiaikainen jättiläinen tulee kaadettua turhaan.
Dokkarissa oli kuoren raputtelua ja luupilla zoomailua sekä rungon koputtelua,mutta sanoisin että pelkkää silmälumetta.
Toki kun puu kasvaa jyrkässä rinteessä, rungossa on mutka ja kuoressa horisontaalisia ryppyjä voi suurella todennäköisyydellä odottaa löytävänsä loimua.
Mikäli metsä on ikimetsää ja kasvupaikka vähäravinteinen on kasvu varmaan maltillista ja tasaista.
Sitä vaan ihmettelen että eikö puun pidä kuivua ja ikääntyä rauhassa useita vuosia ennen kuin siitä aletaan viuluja rakentamaan?
Itse en lähtisi Bosniasta vaahteraa hakemaan vaan Norjasta tai vaikka jenkkilästä mieluummin.
Jos ne lähti ajatuksesta että se on kuivunut paikallaan jo yli 200 vuotta. Maistelemalla kaadettua puuta, väitti ettei siinä ole mahlan makua.
Mutta vähän kusetuksen maku jäi. Ohjelmamainoksen lapsuuden pyörämatkan yhteys puun hankintaan ei käynyt oikein ilmi, vielä kun siitä jäi mielikuva jostain tietystä puusta jonka oli nähnyt lapsena ja jonka nyt haluaa kaataa.
Yhden puun se säästikin muka säälistä. Runko oli kuitenkin niin hiton kaukana tiestä, ettei sitä tonnien runkoa olisi saanut kokonaan alas kuin helikopterilla ja silloinkin oltiin varkaissa. 60cm pätkän roudaaminen alas käsipelissä olisi ollut liian suuri raiskaus viulun tekijän mainokseen. Liian epäeettinen puun pala.