Tervetullut pienriistan lakimuutos

Piti hieraista silmiään, kun luin tuoretta Metsästäjä-lehteä. Ei se ollutkaan painovirhe, että oravan metsästysaikaa on nyt pidennetty nohevat 100 %, eli se kestää jatkossa marraskuun alusta helmikuun loppuun!

Oravia ei monikaan pyydä tänä päivänä, vaikka se oli historiallisesti Suomen tärkein riistaeläin, jonka pyynnistä saaduilla tuloilla saattoi ostaa esimerkiksi maatilan itselleen. Itse olen aina suhtautunut oravanpyyntiin lämmöllä - näitä yleisiä, päiväaktiivisia eläimiä on nykymetsissäkin pyydettäväksi asti, eikä oravan bägittäminen primijousella ole mikään haukottava kädenojennus kuten pienoiskiväärin kanssa. Puuhunammuntataidot kasvavat kohisten oravajahdin parissa. Orava antaa kauniin ja lämpimän turkiksen ja pätevää proteiinia lihapatoihin.

Lukemattomia kertoja ollaan oltu talvisessa havumetsässä, kauniin hopeakarvainen orava otollisella paikalla yläviistossa ja kolkka jänteellä, mutta homman on kussut byrokratia, eli historiallisista syistä naurettavan lyhyt pyyntikausi. Ei enää!

3 tykkäystä

Täällähän(tällä sivustolla) mullistuu koko elämä! Oravasta ruoaksikin?!? En oo osannu ajatellakaan vielä tuotakin mahdollisuutta. Olen lähtenyt lähestymään tätä lajia niin, että sitten kun olen valmis metsälle, niin pyydän vain eläimiä jotka voin käyttää kokonaan…

Orava on todellakin käypää ruokaa. Vähärasvaista, korkeaproteiinista vapaana kasvanutta lihaa. Ennen vanhaan kun oravia pyydettiin urakalla, nahat myytyä kuivattuja oravanruhoja riippui hellan kulmalla, ja siitä sitten murennettiin tärkeä ravinnonlisä tekeillä olevaan soppaan.

Takavuosina, kun oravia tuli minullekin saaliiksi melko tasaiseen tahtiin, eritoten huikeana oravakannan huippuvuotena 2001 - 2002, oli tapanani tehdä aina välillä iso rautapadallinen oravakeittoa, josta riitti sitten syömistä. Perunaa, porkkanaa, sipulia, pippuria ja suolaa, ja sekaan 3 - 6 nyljettyä ja suolistettua mutta muuten kokonaista oravaa. Pari, kolme tuntia haudutusta hiljaisella tulella, niin liha putosi luista ja tuli mahottoman noheva keittoillallinen moneksi illaksi.

Luontokappaleiden surmaaminen niitä syömättä on sellaista todellisuudelle vierasta lopunaikojen irstailua, ettei moraali anna myöten, mutta ei oravankaan tapauksessa ole mistään hampaat irvessä periaatteen miehenä ruokailusta. Hyvää ja tehokasta safkaa, vaikkei sitä moni nyky-nöösi-suomalainen rajattomassa nirsoilussaan heti uskoisikaan.

2 tykkäystä

Hyvää puhetta Tuukalta ja tarkoitan nimenomaan tuota nitistämistä ja siitä seuraavaa ravintolisä aatetta. Nyt kun kesäinen kalakausi on kuumimmillaan (mulla oli, kun olin järvien äärellä) ja savustusta parin viikon ajan miltei päivittäin takana, niin kaikki syödään ruotoja imeskellen ja ruotoja sylkien. Yhdelle hauelle kävi vain onnettomuus. Meni muissa toimissa ajantaju ja kaveri hiiltyi hiilitangoksi savustuslaatikossa. Kyllä harmitti! Koetin kyllä mutustaa mutta ei siitä tullut kuin suu mustaksi.
Muutoin savustetun kalan söin enimmillään viikko savustuksen jälkeen jääkaapittomissa olosuhteissa ja kala oli ihan ok makuinen syötävä. Ei ripulointia. Mietin että kuinka kauan se olisikaan syötäväksi kelpaavaa savustuksen jälkeen? Nytkin oli aika lämpöiset kelit. Toki se oli maakellarissa sen viikon. Itse savustettu, sopivasti suolattu kala kaataa vakuumipakatun kaupan öljyisen savuniljakkeen mennen tullen. Savukala on huippua.
Oravan pyyntikausi tosiaan piteni ja naakka on ehkä tulollaan eräksi. Niitä onkin satojen parvia naakattamassa meidänkin kulmilla.

1 tykkäys

Isävainaa vaihtoi nyljetyt varislinnut tupakkaan ja viinaan aikanaan ja ne jäävät jatkossakin minulla syömättä. Tapan niitä edelleenkin, sitä sanotaan joissakin piireissä riistahoitotyöksi ja joissakin piireissä synniksi. Samoin ketut, näädät, minkit, kärpät,supit,ilvekset,sudet(yleensäkin koiraeläimet) myyrät,hiiret,rotat ja vastaavat jäisivät syömättä jos tilanne vaatisi niiden tappamista. Karhu ja mäyrä on siinä rajamailla, mutta eiköhän ne menisi kuitenkin. Se on hienoa asetella rajoja todellisuuden ja kuvitelmien välille siitä mikä on oikein ja mitä oikeasti on tehty. Hyvää lihaa ja kalaa on ollut aikojen alusta asti tarjolla ja paljon enemmän kuin tänään eikä ihmisen mieli ole siitä mihinkään muuttunut mitä mieluiten suuhun laittaa tai sen suhteen mitä tapetaan.

Kuten edeltä käy havainnollisesti ilmi, suomalaisillakin on vankkoja näkemyksiä siitä mikä on syömäeläin ja mikä ei. Yksi iso “totuus” on, että kasvinsyöjiä voi syödä, mutta petoja ei. Kulttuurintutkimus kuitenkin osoittaa, että meikäläisten luonteviksi kokemat ruokarajat ovat pelkkiä myöhäisiä, irrationaalisia tabuja.

Saamelaiset, selknamit ja montagnaisit pitivät esimerkiksi kettua ja näätää ruokaeläiminä muiden tavoin. Suomen lähialueilta kun löytyy jo 10 000 vuoden takaa esimerkiksi näädän luita, on niissä lihojen leikkuujäljet siinä missä sorsalintujen tai majavien luissakin. Koiria syötiin luulöytöjen perusteella Suomen ohella ihan kaikkialla läpi kivikauden.

Ketun kun ammuin primijousella, niin tasan laitoin lihan evääksi. Oli toka kerta kun kettua söin. Ei ollut kulttuuri-biaksia sotkemassa. Kettupata oli niin hyvää apetta, että riistan suhteen kokemattomat, ja tasan tarkkaan lihan alkuperästä tietoiset apusyömärit kehuivat ruokaa antaumuksella. Näätää en ole vielä syönyt, mutta outellaan.

Ilveksen liha on kuulemma maukkainta ja mehevintä mitä löytyy, ja leijonasta tehty burgeripihvi herkkua. Japanissa, missä supikoira on alkuperäislaji, muinaisilta metsästäjä-keräilijöiden leiripaikoilta löytyy runsaasti ruoaksi laitettujen supien jäänteitä. Rasvaista lihaa, nomnom.

Mitä tulee pienempiin jyrsijöihin, niin vesimyyrä on yksi yleisimmistä riistanluista Suomen lähialueiden kivikautisilla pyyntipaikoilla. OIen paistanut tähän mennessä yhden vesimyyrän ruoaksi, molto buenoa. Läntisen USA:n kuivilla seuduilla pyydettiin toki jäniksiä ja peuroja, mutta arkinen ape oli usein sikäläisiä taskurottia, joista poistettiin pelkkä peräsuoli, paahdettiin kokonaisina hiilloksella ja jauhettiin eräänlaiseksi täysjauhelihaksi, jossa oli kaikki eläimen luiden, sisäelinten ja ihonalaiskudosten sisältämä ravinto mukana, lihan ohella.

Ei lie löydy isompaa harhaa kuin se, että se, miltä minusta ja meistä nyt tuntuu asian x suhteen, päti yhtälailla muinaisuudessa.

1 tykkäys

Siinä kulttuuripiirissä missä minä olen kasvanut kyseiset no go elikot syötettiin koirille, käytettiin haaskalla, syöttinä loukuissa tai rapumerroissa. Kuriositeettinä isä veljensä kanssa kerran maistoi oravaa joskus 30-luvulla mutta siihen se jäi. Se on vähän niin että jos ei oikeaa lihaa saa niin pakkohan sitä on tietenkin jotakin proteiinia suuhunsa laittaa. Pitää maistaa oravaa joskus itsekin niin tietää mistä puhuu mutta jos muutamalla laakilla saa pakastimeen vuoden tarpeet kotimaista sorkkaeläintä niin en näe minäkään mitään syytä opettaa lapsiani syömään loisten saastuttamia raadonsyöjiä kuten ei suvun esi-isätkään tehneet. Puhumattakaan muista herkullisista kotoperäisistä lajeista joita on ilo pyytää sekä syödä ja joilla hurjassa nuoruudessani tapasin arkkupakastimen täyttää. Kerran erehdyin kehumaan haukea hyvänä ruokakalana väärässä seurassa ja minua katsottiin kuin järkensä menettänyttä, en toista kertaa kehunut vaikka siitäkin hyvää saa voilla, kermalla ja valkoviinillä.

Mä oon oppinu tässä aikuisena, että parasta on pysyä omien sanojen takana ja uskaltaa olla omaa mieltä.
Ei ole väärää paikkaa kertoa, et hauki on hyvä ruokakala. Mä olen joitakin kertoja ollut myös ainoa joka on tätä mieltä.

Se mitä mieltä mun isä ja esi-isät on/oli on/oli niiden mielipiteitä. Mä oon mä enkä kukaan muu.

Aion varmasti itsekin syödä kaikkia edellä mainittuja riista-eläimiä, kunhan vaan opin ampumaan…:grin:

1 tykkäys

Juuri tästä on kyse kulttuurisidonnaisissa ehdottomuuksissa, jotka eivät kestä objektiivista tarkastelua. Mikä tahansa eläin voi kantaa loisia, ja kasviksistakin voi saada esimerkiksi listeria-, hepatiitti- tai norovirustartunnan. Sikapossua kovempaa omnivoria ei olekaan, ja jopa porot ja peurat syövät kuolleita eläimiä, ja eläviä kun kiinni saavat.

Mikä tahansa tuore liha on täysin turvallista syötävää, kun liha kypsennetään läpikotaisin. Trikiini on tosiasia, mutta siitä pääsee eroon 71 asteen lämpötilassa. Kukaan ei tässä asiassa leiki primi-tarzania vaan syö vapaana kasvanutta luomulihaa kun sitä on saatavilla, ja oikeuttaa sillä murhatoimensa, toteuttaen samalla meidän kaikkien esi-isiemme ideaaleja.

Hyviä pointteja. Ehkä tässä on itsensä sivistämisen paikka. Onhan tässä kuitenkin syöty jo käärmettä, alligaattoria, sammakkoa ja etanoita etc hyvällä ruokahalulla ja vielä maksettu siitä. Raadonsyöjiä nuokin kaikki tyynni tilanteesta riippuen.