Tänään facessa esittämän kysymykseni tuoksinnasta tuli ihana kuvasarja ruotsista juuri kun olin jo varannut ahjolle ajan itselleni, mutta nyt tuonkin ajan voi käyttää paremmin <3
Rikard Zetterquist julkaisi mukavan pikku kuvasarjan tavasta jolla entisaikaan (tiettävämmin ainakin 1400-luvulta eteenpäin) teräs kaaristen varsijousien nokin on tehty.
Tämä on yksi kolmesta tyylistä jotka on lapsellisen helppo takoa kunhan vain osaa käsitellä 1,5kg vasaraa (oikeasti isompaa ei tarvita. EI edes modernien vahvempien teräksien kanssa)
Yritän selostaa tähän joka kuvan päälle lyhyen kommenttisarjat mitä kussakin kuvasa tapahtuu.
Lähdetään jo valmiiksi taotun teräskaaren kärjen ensi vaiheesta liikkeelle.
Lähtopaksuudet vaihtelevat jokainen tekijänsä mukaan muta sovitaan, että nyt ne ovat tasaluvut 30x10mm.
Varmistetaan enne nokin aloittamista että kaaren linja on muodoiltaan “linjakas.” Tasaisesti oheneva ilman muoto on tärkeää.
Tässä kohtaa on katsottava, että materiaali paksuudessa ei ole kuoppia. Ylimääräisen aineen voi vielä hiota pois jos sellaista on.
Aloitetaan nokin olkapäiden alas lyömisellä kaaren vatsapuolelta vasaran peenapuolta käyttämllä.
Jos vasarassa ei ole peenaa niin pallopäävasaraakin VOI käyttää kunhan lyötävä materiaali on tarpeeksi kuuma. Vasaroita jotka eivät ole tarkoitettu toisiaan vasten lyötäväksi ei ole soveliasta käytää.
Materiaalia pusketaan noin 20-40mm kohdilta ennen kärkeä kyljestä ulos päin jättämälle keskikohdan vielä toistaiseksi rauhaan. Tällöin keskellä jää tukeva harjanne.
Jatkoksi jos kaikki mene hyvin ja ulkomuoto on tasaista voidaan lyödä nokin kärki tasaisemmaksi samalla hivenen eteenpäin levittämällä (noin 1cm riittänee) On hyvä huomioidan materiaalin reunojen paksuus ennen jatkamista.
Nyt jos kulmat on tasoitettu saman paksuisiksi on aika rullata tulevan nokin etualan reunat yhteen.
Rullaaminne kannattaa aloittaa niin läheltä kylkien kulmia kuin vain voi. Jos rullaamisen aloittaa keskemmältä niin rullattavan kohteen pyöreää muotoa on miltein mahdoton korjata jälkikäteen jos rullattavan kohteen toiselta puolelta ei pääse lyömään takaisin päin.
Rulattavien kylkien reunojen yhteen sovittamine on kiinni täysin omasta kyvystä rullata kumpaakin kylkeä saman verran. Jos toisella kyljella on materiaali paksuus ohuempi niin se rullaantuu helposti yli ja tuloksena on epätasainen kohtaamis sauma.
Kun sauman saa tarpeeksi hyvin kohdilleen voidaan nokin kärjen synmetriaa vielä vähän asemmoidan lyömällä kylmä teräs (mieluiten ruostumaton terästanko jos vain mahdollista) kärjen kolosta sisään.
Tätä vasten voi jonkin verran muokata kärjen piikkiä jos on tarve.
Ainakin kärjen sisäpuolen kolosta tulee näin pyöreä jos ei muuta.
Jos nyt rullattuun muotoon on tyytyväinne on aika olastaa nokin olat oikeisiin kohtiin ja aloitaa viimeistely. Tässä kohtaa voi vielä vähän muokkailla kärjen muotoa, mutta joka lyönti jonka kärjelle antaa on mahdolsita, että isku repii auki jo yhteen rullatun kärjen saumat. yksi konsti on käyttää jos kärjen sisällä ollutta tankoa hyväksi ja sen kanssa säätä nokin kulmaa jos muoto ei ole haluttu.
nyt kun kääntää taotun nokin alasimella ympäri pitäsi lopputukson näyttää tämänkaltaiselta. Nokin voi toki nyt kylmettää ja nioa tarpeelliset nystyt ja möykyt pois jos niitä on jäänyt.
Viimeiseksi askeleeksi jääkin sitten nokin kärjen typistys jos on tarve. Yleensä kärki on noin 5-1cm korkeampi kuin tulevan jänteen silmukan reuna.
Tässä viel alustavasti nyt yksi sellainen “suorakopio”
