Tämän kauden tavoite täyttyi tänään. Vuosikausien yritysten jälkeen primitiivijousella saatu teeri roikkuu nyt ovenpielessä. Kaikki muu tulee olemaan ekstraa!
Kuukauden verran ensin tein tiedustelua kukkojen liikkeistä, kokoontumispaikoista ja muutenkin elintavoista. Selkeästi tavanomaista kuivempi ja kuumempi kesä on muuttanut näidenkin tapoja.
Tällä kaudella kaikkiaan 8 kertaa jousen kanssa lähdin teerikukkoja havittelemaan. Muutamia makoisia paikkoja tuli ja pari kertaa pääsin jo ampumaankin. Nuo pari kertaa olivat molemmat sellaisia, että teeri oli suoraan yläpuolellani ja molemmilla kerroilla nuoi kävi oksasta ottamassa uutta suuntaa.
Tänä aamuna lähdin taas aamutuimaan n.klo 6.00 hiipimään kohti paikkaa, jossa kukkot usein kerääntyvät puihin ennenkuin lehahatavat aukealle pellolle kukkoilemaan. Sieltä on turha jousella niitä havitella, sillä pelto on aukea ja kukot sen keskellä, n. 100 metriä metsänreunasta.
Pulputus kuului suht selkeästi jo kun konttasin hiljalleen metsänpohjaa pitkin. Ajattelinkin jo, että ovat kerääntyneet tyystin eri paikkaan mitä olin itse pähkäillyt. Jäin silti odottelemaan paikalle johon olin suunnitellutkin. Ehkä tunti-puoltoista kun kuulin lupaavaa siipien vinkunaa kun ensimmäinen teerikukko liiteli melko lähelle puun latvukseen. Nyt täytyy pitää maltti ja pysyä ääneti ja liikkumatta.
Vihdoin kukko alkoi pulputuksen ja suhautteli lupaavasti; tämä tietää sitä, että lähistöllä olevat muut kukot tulevat takuulla paikalle.
Jonkin ajan kuluttua mustia lintuja alkoikin pärähdellä puihin ympärilläni. Olin ison kuusen alla ja pystyisin ampumaan miltei mihin suuntaan tahansa paitsi suoraan ylös.
Kaksi kukkoa riitaantuivat ja hyökivät toinen toistensa kimppuun vuorotellen, vaihdellen samalla paikkaa oksistoissa taajaan. Aloin seuraamaan näitä kiihkoilijoita katsellani ja hivutin jousen ampumavalmiiksi. Toinen kukko sai hetkeksi tarpeekseen tappelusta ja pudottautui hiukan alemmas, ehkä viiden-kuuden metrin korkeuteen. Liu´utin jousen ylälavan kuusen oksan alta päästäkseni vetämään jousen vireeseen ja osoittelemaan nuolella tätä kukkoa. Se kääntyi poispäin, levitti pyrstönsä ja suhautteli uhmakkaasti. Silläaikaa sain haettua itselleni parempaa asentoa ja oitis kun kukko kääntyi sivuttain, päästin jännesormet rentoutumaan. Sulkien pölläys kävi ja teeri putosi suoraan alas. Leikkuri katkaisi kukolta kaularangan.
Katsoin tarkasti linnun putoamista ja näin sen kopsahtavan maahan. Koppasin linnun mukaani ja yritin etsiskellä nuolta. Ei löytynyt.
Suolistin linnun ja otin sydämen, maksan ja kivipiiran talteen. Havuista ilmava pallo teeren sisään ja kaivoin mustikan juuren maassta jolla sidoin teeren vyölle roikkumaan.
Toinenkin paikka tuli vielä kun kuulin pulputusta ehkä parin sadan metrin päästä. Siirryin hiljaksiin kohti ääntä ja näinkin muutamia kukkoja lehahtelevan puihin. Asetuin taas odottelemaan sopivaa tilaisuutta. Melkein suoraan yläpuolelleni asettui teeri johon olisi ollut melko hyvät mahdollisuudet. Se oli kuitenkin kana, joita en ammu. Mukava sitäkin oli katsella.
Tyytyväisin mielin lähdin kohti pajaa aloittelemaan työpäivää. Teeren kävin laittamassa kotioven pieleen roikkumaan, yllätyksenä vaimolle. Meinasin laittaa teeren kaulaan roikkumaan lapun, jossa lukee " PERKAA", mutta luovuin mielestäni hyvästä ideasta, sillä illalla olisi mukava jos ovi ei olisi laitettu takalukkoon ja teeri heitetty koirille…
Kiitos taas metsä, poikasi kiittää eikä ahnehdi liikoja!!
13 tykkäystä
Ae ae ku hiano pohjustus ja lopulta saanti. Jötkäleen kokoiset onnittelut. En peittele kateutta teerimaista. Metsot ja teeret ovat isompien, vanhempien metsien eläimistöä kuin mitä täällä meillä on. Meillä on yksi metsäkaistale, jossa olen usein nähnyt naarasteereen. Lie se yksi ja ainoa yksilö. Ukkoteeriä neljän vuoden aikana olen nähnyt kerran. Keväällä petokytiksellä kuulin kyllä useamman yksilön pulputusta. Naarasteeri ja metsäjänis on seurassamme rauhoitetut. Kummatkin keikkuvat sukupuuton partaalla täällä päin.
Hupaisaa sinänsä että eläin jota näkee metsässä useiten nykyään on peura. Viime sunnuntaiaamuna 3+1+3+1 eli kahdeksan eri yksilöä.
Metsäkanalinnuista iloksi todennut pyykannan vahvaksi. Niitä olenkin koettanut jallittaa. Oksalla kyykkäävään pyyhyn ohi napautettu nuoli löytyy vain tuurin kaupalla. Ilkalla näemmä katosi osumastakin. Silti pidän vaihtokauppaa erinomaisena.
Onnet Ilkka.
Facebookin puolella jo onnittelinkin hienosta suorituksesta. Hieman oli Ilkalla enemmän töitä kuin minulla teereni kanssa 1989. Heräsin tipissä, lähdin liikkeelle ja ehkä puoli tuntia myöhemmin teeri oli eränä. Tiesin sen olemassaolosta ja olin nähnyt sen kesällä mustikoita syömässä. En kuitenkaan osannut odottaa, että tilaisuus tulisi ihan syliin. Joskus on tuuria.