Kuolaillessa noita nuolilaatikoita löyty niin hyviä lähikuvia että pakko jakaa.
Löytyy kovapuukärkeä, sarvinokkia, todella pienet sulat ja ylläri ylläri 71cm pituutta. TODELLA yleinen tuon ajan nuolien mitta, sentilleen.
1 tykkäys
On kyllä upeita!
Pienenä yksityiskohtana, äkkiä katsoen näyttäisi, että nokkikiila on tehty jälkeen päin, koska se rikkoo maalatun koristerenkaan. Muutaman kuvan perusteella näyttää kuitenkin, että nokkikiila ulottuu sulitukseen asti ja koristerenkaan maali lienee kulunut sarven kohdalta pois.
Kirjallisuudesta löytyy kyllä jonkin verran mittatietoja (esimerkiksi Soar) mutta en ole nähnyt kertaakaan vanhoista nuolista mitattuja jäykkyyslukemia. Noita nuolia on aivan varmasti tuhansia Englannissa ja muualla Euroopassa keräilijöiden kokoelmissa mutta silti niistä ei ole kerätty juuri lainkaan dataa.
Lisäksi, ainoat julkiset värikuvat ovat suunnilleen huutokauppojen esittelykuvat. Olen tällaista värikuvakirjaa mittatietoineen esittänyt Hugh Soarille mutta vastaus ei ollut kovin lupaava. Sinänsä kyllä hieman erikoistakin, ettei tauluammunnan ja kilpa-ammunnan välineiden historiasta ole tehty kunnollista opusta. Materiaalia kyllä löytyisi runsaasti Englannin kanaalin molemmin puolin, niin museoista kuin yksityiskokoelmista.
Ei taida muuten Suomesta löytyä keneltäkään ainuttakaan 1800-luvun englantilaista tauluammuntanuolta? Jere - teepä (osta…) historiaa ja klikkaa “Enquire” -nappia!
Mietin heti myös että mitenhän nuo on tehty. Varmasti on hienovarainen operaatio saada siisti v-ura jossa veitsen terävä pohja. Eikai se tuommoisella 2mm paksulla vannesahan terällä onnistukaan? Vai olisiko pohja kuitenkin ollut hieman tylppä, kuten komposiittijousten v-liitoksissa.
Yhdessä kuvassa vähän semmoista varjoa näkyy että voisi keltaisen maalin allakin sarvea olla, mutta enpä tiedä…
Vähän kyllä houkuttelisi ostaa. Kuten samalla sivustolla oleva marjakuusilonkkari, saman hintaisena.
Tämä perinteinen tauluammunta on muutenkin aika hys hys touhua. Ei ole varmaan tarpeeksi aikaa vielä mennyt ja vaikuttaa täten liian modernilta. Kaikki vehkeet kuitenkin viimesen päälle luonnonmatskua ja käsin höylättyä, lähes läpitaipuvia jousia ja pellavajänteitä.
Venäjällä on aktiivinen perinnejousiseura joka ampuu mm. tupla yorkkia. Mutta todella harvassa on. Eikä tuotakaan kohtaan ole kiinnostusta facebookissa english longbow ryhmässä vaikka vuosittain seuran puheenjohtaja taulukisoista ilmoitteleekin. Yrittivät järkätä kansainvälistä Horace A. Ford nimikkokilpailua (tupla york), mutta eipä tainnut kukaan edes kommentoida aloitetta.
Aikalaiset välineet ja ammunta on kuitenkin ollut aivan ensiluokkaisella tasolla, viimeistely, yksityiskohdat ja kaikki.
Mukava olisi enemmän näistä nähdä ja oppia. Juuri eilen aloin lukea kirjaa:
Longman, C.J. and
Walrond, Col. H. Badminton Library of Sports: Archery 1894
Mielenkiintoista tietoa nuolista, opin myös aikalaiset mittayksiköt.
Shilling: 5,655g
Pence: 0,25g
Eli kun nuolista ilmoitetaan että 4.6 sopii 46# jouseen, tarkoittaa se 4 shillinkiä ja 6 penniä. Eli 24g/361 grainia.
York kirjasessa sanotaan muuten että 4.9 on maksimi nuolen paino mitä missään jousessa kannattaa käyttää yorkilla. Eli 373 grainia!
1 tykkäys