Kyllä, ihan vertailtavuuden takia. Massat toki kyseisen jäykkyyden keskiarvon mukaisesti. Ja juuri esimerkiksi painopisteen vaikutus tulisi esille, ehkä. Sekä yleinen käyttökestävyys, eläminen, suorana pysyminen, tms. mitä nyt voikaan vertailla.
Ellei seetriä nyt vain löydy, niin tokihan voisi tehdä männyllä ja kuusella tuollaisen testin mutta seetri olisi hyvä lisä, varsinkin kun sitä pidetään yleisesti yhtenä parhaimmista nuolivarsimateriaaleista.
Mää nään paljon Port Orford Cedar nuolia maailmal mut äsken kun katoin heidä sivuilta niin 100kpl oli liki 300$ 
Falcoltahan voisi saada pienen yhtenevän setin sopivia varsia järkihintaan. Pitääpä kysyä!
Falcolta olen tilaillut omat “ylijäykät” 11/32" seetriaihiot. 14-15 kappaleen nipuissa tulleet paino- ja jäykkyyslajiteltuina. Pari kertaa tilasin ja sain noin #80 keppejä, kolmannella kerralla vain #76-78. Aika ison kasaan taitavat joutua seulomaan, että tuota jäykkyysluokkaa löytyy yhtenevä setti. Alle kolme euroa taisi viimeksi olla.
Kuusivarret ovat mielestäni hauraita, sälöilevät herkästi. Tein niistä satakunta nuolta aikoinaan, mutta en jatka sillä linjalla. Mänty on parempi.
Aivan kuten Simo sanoi. Kuusivarret, joissa on yhtään poikkisyisyyttä (noin 95 % ostovarsista), nostavat säleitä kuin itsestään. Viheliäisen surkea nuolipuu kestävyytensä suhteen.
Mielipiteitä ja kokemuksia on onneksi monenlaisia. Toisaalta, olisikohan tässä eroa lajissa? Muistan, että ihan ensimmäisissä varsissa joita hankin (Middle Mountain Shaft, tms.) oli enemmänkin tuota ongelmaa. Nykyisissä saksalaisissa todella äärimmäisen harvoin. Ja kuten aiemmin jo jossain totesin, monta vuotta ampunut treenit ja kisat kuusella ilman yhtään lustonkulusta johtuvaa nuolirikkoa. Eikä oikeastaan edes noita säleitäkään ole noussut kuin ehkä muutamasta.
Joka tapauksessa, tilasin Falcolta pienen nipun seetrivarsia. Kesän projekti on ampua seetrillä, kuusella ja männyllä rinnakkain kestotestiä ja katsoa, miten vertautuvat tauluammunnassa toisiinsa niin tarkkuuden, kestävyyden kuin käytettävyyden suhteen.
Onko maastokestävät kuusinuolivarret kenties päällystetty lakalla? Sehän muodostaa kovan, liukkaan kuoren myös lustonkärkien päälle ja muuttaa tilanteen täysin.
Ei se muuta.
Käytän nuolissa vaihtelevasti kahta eri lakkaa (ohut vesiohenteinen ja pellavaöljypohjainen), eikä sillä ole mitään vaikutusta. Jos pohja lakan alta pettää, niin ei se lakka siinä auta. Jos lusto on irrotakseen, niin sehän irtoaa vaikka pinnassa olisi mitä. Olen testannut myös 2K-epoksia nuolien pintakäsittelynä ja vastoin oletuksia se on tähän mennessä ollut huonoin testaamani pintakäsittelyaine (ja niitä on toistakymmentä). Vaikka se muodostaa kovan pinnan, niin sehän repi puun (mänty) pinnan vähitellen irti toistuvien taipumisien ja iskujen seurauksena. Se oli aivan liian kovaa ainetta pehmeälle pinnalle. Pintakäsittelyn pitää olla korkeintaan samaa kovuus- ja lujuusluokkaa kuin sen peittämä materiaali, jotta se toimisi hyvin.
Näyttää muuttavan, kun kuusinuolet kestävät mystisesti paremmin kuin öljyttyinä. Pitäisi varmaan hommata lisää kuusinuolia ja lakata niitä testatakseen itse. Vaan kun en voi sietää lakattuja pintoja primikamoissa, eikä huvita ampua enää yhtään kuusinuolta kuin korkeintaan kronon läpi, niin jäänee tekemättä.
Hetkinen, omien kokemustesi mukaan vai muiden kokemusten? Itse en ole edes ilman pintakäsittelyä tai öljyttynä nuolia käyttänyt mutta useimmissa nuolissani pintakäsittely on hyvin ohut, lähes huomaamaton, jonkin verran olen käyttänyt myös Osmon vahoja.