Tuo 8 mm kierrejousiteräs on sitten oletettavasti todella pehmeäheittoinen niinkuin kerroinkin mutta saa siitä sellaisen Tod-heittoisen. Se mitä Reinikainen sanoi, että alle 400-paunaiset toimii vielä suorana on totta eli myös teräskaariin pitää niitä paunoja ujeltaa sitten myötiksiin ihan reippaasti. Alle 400-paunaiset kun virittää vielä goat foot:lla helposti niin ei ole itsellä ollut vielä tarvetta windlassiin tai cranequiniin. Cranequinia alan tosin jo rakentamaan Todin mallin perusteella.
Huoh. Kuten sanottu kaikkien perusteräksien (martensiittinen) jäykkyys on sama, täytyy mennä todella runsasseosteisiin jotta se muuttuisi. Eli siihen et voi vaikuttaa, ne mihin voit on myötö- ja murtolujuus ja jossain määrin väsyminen. Jos vaatimuksena on käsintaottavuus niin valikoima ei todella ole kovin laaja, ei se teräksen valinta ole rakettitiedettä, mutta metallurgiasta ja materiaalinvalinnasta täytyy jotain tietää.
1 tykkäys
Perusteräksien jäykkyys todellakin on sama ja materiaalivalinta on tärkeää. Murtolujuuden suhteen suosin kierrejousiterästä, jonka murtolujuus on usean tonnin luokkaa. Kulutusteräksen murtolujuus on myös iso, mutta en lähde sitäkään karkaisemaan ja päästämään ilman ennakkotietoa teräksestä. Omat taotut kaareni tulevat olemaan lämpökäsitelty Sten:ssä Muuramessa. Teen tällä hetkellä yhteistyötä kahden ammattisepän valvonnassa, koska kaaret täytyy takoa virheettömästi. Haluan tehdä vain priimaa sekä kaarien että tukkien osalta, kaiken osalta.
Siis hä, lujuus ilmoitetaan yksiköissä N/m². Tonni on massan yksikkö!
Kulutusterästen nimellinen ominaisuus on kestää hankaavaa kulutusta ei toimia jousina, noin yleisesti ottaen niiden karbidipitoisuus on turhan korkea. Useimmat käytännön jousiteräkset ovat melkolailla perus hiiliteräksiä tai niukkaseosteisia sellaisia, ne vain lämpökäsitellään jousiksi sopiviksi. Kaikki teräsvalmistajat julkaisevat teräksiensä peruslämpökäsittelyt, ei niitä tarvitse arvailla. Jos haluat tutustua asiaan laajemmin niin esim. ASM Metals Handbook on aika hyvä perusteos.
Toki teräsvalmistajatkin julkaisevat teräksiensä lämpökäsittelyt, mutta ongelma on ollut riittävän ison palikan (latan) löytyminen. Vallilan takomolta Helsingistä saa 8 millin lattaa, 6 cm leveää. Ja en todellakaan arvaile lämpökäsittelyjä vaan kuten sanoin se tapahtuu ammattilaisten avulla.
Noita ajelee ympäri suomea kymmeniä tuhansia pakkajousisten kuorma-autojen alla. Jos haluat oikein tuhdin niin kokeile parabelijousta.
Parabelijousia en suosi, koska niissä on se ikävä lattoja yhdistävä reikä keskellä. Kaari jää liian ohueksi kun kaventaa.
Eikä ole, se reikä on joissain pakkajousissa.
No jos jostain 1-lehtisen reijättömän parabelijousen löydän niin voisihan sitä sitten käyttää isoihin paunoihin. Toistaiseksi tarvitsen alle 500 paunaisia teräskaaria.
Jos lasketaan akselikuormaksi massaa 9000 kg niin yksi jousi kantaa n. 46000 N voiman tyypillisesti mitoitettuna n. 30 m/s² kiihtyvyydelle.
Eli riittävän kokoisia teräsläpyköitä löytyy.
Aikaisemmin ainakin Karjaalla tehtiin moisia.
Olen lukenut noista rekan lehtijousista tehdyistä vanhalta foorumilta, heittää kuulemma aika hyvinkin.
Onko sinulla tietoa mistä kyseisiä saisi? Onko muuten tietoa onko MISSÄÄN autossa nykyään enää 1-lehtisiä jousia? Mossen takalehtijousista sai kuulemma hyviä vanhalla foorumilla.
Karjaalla tarkoitat ilmeisesti Sisun tehdasta.
Katso motonet. Tuote 45-2419. Peräkärryn 1-lehtinen jousi. 375kg.
Taisi olla Ovako, mikä lie nykyään.
Tuossa lehtijousessa on juuri tuo ikävä reikä, mikä tekee kaaresta murtoalttiin.
Voi olla, että menen vielä aika pitkään näillä suorilla nokittomilla 6 mm kierrejousiteräskaarilla, jos taotut osoittautuvat hidasheittoisiksi. Tuollainen noin 160-200 paunainen suora kuitenkin heittää sitä nuolta ihan riittävän hyvin. Lisäksi nämä ovat mukavia ja helppoja valmistaa ja lisäksi kaaret ovat valmiiksi lämpökäsitellyt. Lisäksi noihin saa kivat nokitkin kun oikein osaa taiteilla rälläkän kanssa.
Museonkin jousessa oli hieman samanlainen nokki. 
Jees, tilaan teräsrengiltä 0,6 % 6 x 50 x 1000 mm hiiliterästä, pääsee takomaan nokkeja. Karkaisu sellaisesta hehkuvasta kirsikasta ja päästö 400 celsius puolituntia. 10 millistä sitten joskus isompiin kaariin, mutta haluan ensin testailla ohuemman myötäkäyrän paunoja ja heittoja.
Faktahan on, että monissa “high status”-varsijousissa kaari on lyhyt, jolloin myötäkäyryys yhdistettynä kaaren lyhyeen pituuteen takaa paunoja. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että suora alle 400 paunainen heittää nuolta jo tarpeeksi hyvin.
Kuten sanottu, varsijousikin on muodonmuutoskontrolloitu otus eli sen jännitykset eivät koskaan ylitä täyden vedon arvoja. Tämä mahdollistaisi lämpökäsittelyn räätälöimisen tuolle arvolle. Tätä ei sinänsä yleisesti voi jousille (ei siis jousi&nuoli) tehdä koska niissä maksimivoima ei välttämättä ole tunnettu. Poikkeuksiakin on kuten liikerajoitettu auton jousitus tai puristuksella oleva kierrejousi. Hinta kuitenkin usein estää minkäänlaisen optimoinnin.
Totta puhut. Hinta ei ole itselleni ongelma.
1 tykkäys
Suosittelen muuten magneettia oikean lämpötilan testaukseen karkaistessa, sillä selviää ferriitti/austeniitti transitio selvemmin kuin värillä jos ei ole kovin kokenut karkaisija.
1 tykkäys
On kokemusta jo lämpökäsittelystä, kaikenlaista tullut karkaistua ja päästettyä. Tuo miekka vielä keskeneräinen kaiverruksiltaan kun hommasin dremelin mikä helpottaa kummasti. 
Pari varsijousen kaartakin olen jo takonut ja lämpökäsitellyt onnistuneesti, mutta paunat jäi pieneksi latan ohuuden vuoksi.
Värin katson aina pimeässä. Magneetin otan käyttöön, tuosta luinkin jo netistä.
Nyt vielä huippuviimeistely joka kohtaan, teksteihin ja kaiverruksiin ja niin edelleen. Suoralla kaarella ja kevyillä nokeilla mallinnan alkuperäisiä heittonopeuksia.
Jos joskus innostun windlass-jousen tekoon, niin kyseiseen Motonetin lehtijouseen voisi kiinnittää pultilla tällaisen vahvikkeen. 375 kg = 826 lbs. Saa kyllä jännekin olla sitten oikeasti kestävää tekoa tällaista varten.
