Hei, en ole tehnyt yhtään oikeaa puujousta, asiaan olen perehtynyt lukemalla mm. Tuomon Ensimmäinen jousi. Tein vuoluhevosen (shave horse) ylijäämäsahatavarasta ja tykästyin tokmannilta löytämääni kuorintarautaan, mukava ollut veistellä isompiakin määriä näillä välineillä. Kuorimaraudalla voi myös seurata syykuvioitusta paremmin kuin kirveellä. Tein kaksi aihiota 9,5 cm paksusta haavasta, jonka sain luvan kaataa pellolta. Toinen oksaton. Suuria odotuksia ensimmäisille haapajousille ei ole, lähinnä harjoittelua varten.
Varsinainen kysymys: käväisin Herttoniemen starkissa ostamassa tammilaudan 21x45x2450 mm, en löytänyt ihan suorasyistä, tosin en ehkä osannut arvioida syykuvioitusta oikein kaikkien lautojen kohdalla. Lauta jonka ostin on mielestäni lähes täydellinen toisesta päästä 100 cm matkalta, mutta ongelmat alkavat siitä eteenpäin, ks. kuvat.
Pitäisikö koittaa onnea ja olla välittämättä mutkista, vai pitäisikö yrittää muotoilla selkää?
Mihin kohtaan laittaisitte kahvan?
Kiitos foorumista ja mielenkiintoisista viestiketjuista.
Pitäisi nähdä lustonkulku myös toiselta sivulta, jotta laudan laatua pystyisi arvioimaan. Alustavasti näyttää kyllä hieman kyseenalaiselta, että tuleeko tuosta jousta vai ei. Tai kyllähän siitä jousen veistää mutta eri asia, että kuinka pitkäikäinen se on…
Lankkujousi on melkeinpä helpointa ja järkevintä tehdä lustonkulusta välittämättä. Toki aihion selän voisi kaivaa yhdelle lustolle, jos se on mahdollista ja halutaan mahdollisimman luotettava jousi mutta jos yhdelle lustolle saaminen on mahdollista, niin lankku on jo silloin niin hyvä, että se on ehkä hiukan turhaa hommaa.
Itse tekisin tuon niin, että tavoitejäykkyys korkeintaan 40 paunaa, reilusti pituutta (tyyliin vähintään 180 cm tai ylikin, mieluummin vaikka 190 cm ja 28 tuuman veto), koska aina voi lyhentää. Leveyttä niin paljon kuin mahdollista ja huonompi pää laudasta pois. Sitten vaan etuprofiilin sahaus, kulmat pyöreiksi ja tilleröimään.
Tammilauta vielä odottaa, tähän väliin harjoituskappaleesta päivitystä.
Ensimmäinen jokseenkin toimiva puujousi, toki ainakaan paunoilla ei ole kehumista foorumin mittapuulla. Parikymmentä laukausta ammuttu. Tilleröinti oksankohdan ja kahvan välillä meni pieleen jossain vaiheessa, saranan oloinen, paunojen vähentämisestä huolimatta siinä nyt puristusmurtumat jotka tosin eivät ole pettäneet laukauksien jälkeen. Alunperin virumaa oli peukalon paksuuden verran mitattuna kahvasta nokkien väliseen suoraan, nyt virumaa on kolmen sormenleveyden verran.
Ai niin, alunperin piti tehdä n. 185 cm, se petti läheltä alalavan nokkia, lyhensin sen nykyiseen.
Haapajousi n. 13 paunaa n. 22 tuuman vedolla, nokista nokkiin selkää pitkin 135 cm. Osittain läpitaipuva.
Tein pääosin tokmannin proforest kuorimaraudalla (linkki), oksankohdan porasin irti kun hidasti tilleröintiä. Oksankohdan ympäristö on tummempi koska tein aihion haavan rungosta joka oli sisältä lahoamassa. Runkoa halkaistaessa tuli mädäntyneen ananaksen tuoksu. Jänteen punoin lähiompelukaupan pellavalangasta.
Puumateriaalin poistaminen kuorimaraudalla oli tarkkaa puuhaa kun puusyyt kulki pois laudasta useammassa kohtaa. Yhdessä vaiheessa aihio lyheni 21 cm kun säle irtosi veistäessä. Olin sahannut alunperin 180 cm pituuteen, jälkeenpäin ajateltuna ois voinu silloin jättää enemmän pituutta. En osannu ennakoida puusyiden kulkua lustoja seuraamalla.
Tammijousi 31#26”, 155 cm nokista nokkiin selkää pitkin, 347 g painoa ilman jännettä, leveys kahvasta 30 mm, keskilavasta 28 mm, nokista 12/13 mm. Paksuus kahvasta 16 mm, keskilavasta 11,1/11,3 mm. Virumaa tähän mennessä 35 mm kahvan kohdalta, 37 mm myötä-vastakäyrän mutkan kohdalta. Jänneväli 170 mm.
Mukava ampua, toki ensimmäinen yli 30# self-jousi jota oon muistaakseni kokeillut. Kokemusta jousiammunnasta hyvin vähän. Tällä tammijousella noin sata kertaa ampunut. Kookosöljyä laitoin pintaan. Kaksisilmukkainen jänne B55. Aattelin että tuolla pellavalangalla jota lähikaupasta saa pitäis tehä vähän paksumpi jänne, mutta en kehtaa syventää nokkiuraa.
Hieno jousi ja hyvät kuvat oot osannut ottaa. Tuo lankusta luston veistäminen on kova homma! Sitähän ei monet lankkujousia tekevät tee, mutta usein onkin käytössä vetokestävämpi puu kuin tammi. Hakalan puutukusta saisi halpaan hintaan vaahtera tai saarnilankkua!
Mulla on 5 kpl tammilistasta tehtyä jousta, muistaakseni speksit 2450 x 44 x 16. Kahvaan liimattu listasta tuplaus että saa paksuutta roikaleeseen. Kaikki paitsi yksi hajonnut, lisäksi kuudes on aihiona vintillä odottamassa inspiraatiota. Havaintoja tammesta materiaalina:
-Voimakas aromaattinen tuoksu. Ei sovellu tekovaiheessa tuoksuyliherkille.
-erittäin herkästi säleytyvä. Kannattaa AINA työstää paksummasta kapeampaan (esim kun haet muotoa)
-Syykulku rautakaupan materiaalissa heikohko. Edesmenneen OP-puun kauppias sanoi kerran kun nillitin syykulusta että paras materiaali myydään veneveistämöille. Sieltä saattaa saada priimaa ja A-laatua.
-käytännössä vaatii selystämistä (mulla ollut vain luonnonkuitua, juuttisäkistä kerran ja pellavakankaasta muutama. Yksi surullinen yritys hamppunarusta, hajosi tilleröidessä.
-Aika hidasheittoisia juuri tuosta selystämisen ekstrapainosta johtuen.
Etuna että tavaraa löytyy hyvin rautakaupoista. Hieno jousi Viljamilla!
Ensimmäinen jousen jänne joka mennyt katki. Vain pari-kolmesataa kertaa ammuttu. 2x6 säikeinen pellavajänne, paksuus 2,6 mm ilman punosta. Pellavalangan merkkiä en nyt muista, kolmisäikeinen. Tein kolmella 50 cm langalla vetotestit, 5-6 kg katkesi kukin.
Eli jänteen vetovahvuus oli n. 60kg. Jos käytät jotain 20kg vahvuista jousta sillä, on siinä liian vähän turvakerrointa.
Muistan muutaman vuoden takaa että 50# jousella 200# jänne kesti sekin vain alle 1000 laukausta. Taisi olla että kun turvakerrointa lisättiin 5x, kesti jänne useita tuhansia laukauksia.
Varmaan olet tämän verran havainnut itsekin pellavajänteiden kestosta. Pitäähän ne rajat kokeilla. Ja hyvin on jänne tehty siinä vaiheessa kun ei hajoa lenkistä.
Jousi oli 31#, pellavalangan lujuus karkeasti 10#, 12 säiettä eli jänteen lujuus oli noin 4x jousen jäykkyys. Sitähän kerrointa Tim Baker suosittelee mutta mielestäni se on liian pieni. Itse käyttäisin kerrointa 6, sillä saa jänteen kestämään vähintään tuhansia laukauksia. Toki pellavalangan laatu vaikuttaa mutta silti. Mukavampi ampua luotettavalla jänteellä kuin saada aavistus lisää nopeutta.
Kuinka moni on muuten tehnyt jousen sahatavarasta? Mulla on kokemusta tammijousten lisäksi saarnilankusta, sen kaivoin selästä yhdelle lustolle ja tein siitä möllegabetin. Se hajosi Vanhalinnan parkkipaikalla kun ähelsin sitä jänteelle. Siinä oli Tuomo ja se saksalainen Obelix vielä ihan vieressä! Lisäksi mulla on yksi 100 cm saarnitalikon varsi Biltemasta joka on jo kaivettu mutta inspiraatio katosi. Se lahtelainen Kalevi ampui Riihimäellä saarnilankkujousella, el kaiverrettu, joku 40 + paunaa oli. Ja Tuomolla oli joku harjanvarsijousi, liekö kunnossa
Jaa sahatavarasta? Tarkoitatko nyt siis puuta myyvän kaupan lankku tavaraa?
Vastaus tuohon olisi satoja jo pelkästään minun käsistäni ja jokusen tuhatta turun kuralan verstaalta.
Ja laminaatit kun ottaa mukaan niin paljon on tehty. Laminaateissa tietysti pääsee hyvin valikoimaan parempia puita. Sekä yhdistelemään hyviä yhdistelmiä.
Tarvitsisi vähän isommalla voluumilla saarnea/vaahteraa jne lankkuna niin olisi mistä valkata. Hakalan puutukussa jonkin verran onnistuu, mutta ei mahda olla niin hyvä tarjonta kun jenkkien jousikursseilla lankkutavarasta.
